Kaksi tutkijaa tarpoo hakkuuaukean läpi. Tai pikemminkin aukon, sillä ollaan pienaukkohakkuuta esittelevällä alueella.
Rovaniemen Hirvaalla sijaitsee yksi seitsemästä demonstraatioalueesta. Tuttavallisemmin demometsiksi nimetyillä alueilla näkee omin silmin, miltä metsä näyttää esimerkiksi siemenpuuhakkuun, poimintahakkuun tai avohakkuun jäljiltä.
Demometsiä ei kuitenkaan ole tarkoitettu vain katsottaviksi. Luonnonvarakeskuksen Luonnonvarakeskuksen metsänhoidon tutkimusprofessorin Pasi Raution mukaan ne ovat hyvin tärkeitä tutkimuksen kannalta.
– Meiltä on puuttunut tilastollisesti pätevä alusta tehdä eri menetelmiä vertailevaa tutkimusta. Demometsissä meillä on nyt sellainen.
Metsien pitäisi tuottaa raaka-aineita, sitoa hiiltä, turvata luonnon monimuotoisuutta ja sopeutua ilmastonmuutokseen. Osa metsiin kohdistuvista tavoitteista on keskenään ristiriidassa.
– Metsiin kohdistuu suuri paine, mutta tietoa on vähän. Lapin männiköistä ei ole olemassa pitkän ajan kokeita, tehdyt tutkimukset ovat koskeneet lähinnä Etelä-Suomea.
Laillista vuodesta 2014
Tutkimustietoa on niukasti, koska vasta vuoden 2014 alussa voimaan tullut metsälaki ylipäätään mahdollisti sellaisen metsänkasvatuksen, jossa vältetään laajoja päätehakkuita.
Peitteisessä metsänhoidossa puita poistetaan joko yksitellen harvennuksen tapaan tai metsään tehdään vain pieniä aukkoja.
Menetelmän tuoreudesta kertoo sekin, että vakiintuneita termejä ei ole: puhutaan sekä jatkuvasta kasvatuksesta että peitteisestä metsänkäsittelystä.
Metsähallituksen maille perustettuja alueita aiotaan tutkia seuraavan sadan vuoden ajan. Eri hakkuumenetelmien taloudellisen kannattavuuden lisäksi tutkitaan metsän uudistumista, kasvua ja monimuotoisuutta.
– Suomen uhanalaislajeista 30 prosenttia on metsissä. Täällä voimme tutkia eri metsänkäsittelytapojen vaikutuksia esimerkiksi lintuihin, hyönteisiin ja kääpiin, sanoo projektin päällikkö, Luken erikoistutkija Esa Huhta.
Taimet tärkeä kohde
Jotakin jo tiedetään peitteisen metsänhoidon menetelmistä.
Metsähallituksen kokeilualueisiin perustuvien tutkimusten mukaan jatkuvan kasvatuksen männiköt uudistuvat kohtuullisesti, mutta taimien kasvu on hidasta.
– Myös puuston kasvu on hitaampaa kuin tasaikäisessä metsässä. Tukkivaihe saavutetaan 25–30 vuotta myöhemmin kuin tasaikäisessä, Rautio sanoo.
– Taloudelliselta kannalta katsottuna jaksollinen hakkuu avohakkuineen näyttää olevan tehokkaampaa. Muista näkökulmista katsottuna peitteisten menetelmien käyttö on kannattavampaa, jos on tärkeää, että metsä säilyy peitteisenä. Näin voi olla matkailun tai poronhoidon näkökulmista.
– Tutkimusten mukaan peitteinen metsänhoito on parempi vaihtoehto monimuotoisuuden näkökulmasta kuin jaksollinen, lisää Huhta.
Viiden vuoden kuluttua hakkuista voidaan tutkia taimia. Raution mukaan taimettuminen on keskeinen kysymys.
– Jos taimia ei synnyt tai niiden kasvu tyssää, ei ikinä tule metsää.
Luotettavan tiedon karttuminen on tärkeää myös yksityisen metsänomistajan kannalta.
– Metsänomistaja päättää onneksi nykyisin itse siitä, miten metsiään hoitaa, Rautio sanoo.
Metsänhoitoa ilman avohakkuuta
Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus (lyhyesti jatkuva kasvatus) on metsänhoitoa ilman avohakkuuta.
Jatkuva kasvatus oli Suomessa käytännössä kiellettyä 1950-luvulta näihin päiviin asti. Jatkuva kasvatus sallittiin metsänkasvatusmenetelmänä metsälaissa vuoden 2014 alusta.
Jatkuvan kasvatuksen metsässä kasvaa monen ikäisiä ja kokoisia puita.
Puista poistetaan kerrallaan vain osa.
Metsä säilyy aina peitteisenä.
Vaihtoehtoja hakkuisiin ovat esimerkiksi pienaukkohakkuu ja poimintahakkuu.
Demometsä
Luonnonvarakeskuksen (Luke) käynnistämä hanke. Rahoittajana toimii EU:n aluekehitysrahasto.
Seitsemällä alueella Rovaniemellä esitellään, tutkitaan ja vertaillaan peitteisen ja tasaikäisen metsänkasvatuksen menetelmiä ja niiden vaikutuksia luontoon.
Kohteille on järjestetty retkiä metsänomistajille metsäammattilaisille ja opiskelijoille.
Luken kumppaneina hankkeessa ovat Metsähallitus, Lapin AMK ja Suomen Metsäkeskus.
Lapissa metsiin kohdistuu monenlaisia toiveita ja tarpeita, koska matkailu ja poronhoito toimivat samoilla alueilla kuin metsätalous.
Metsähallituksen tytäryhtiön Metsätalous Oy:n suunnittelupäällikön Lauri Karvosen mukaan demometsähanke palvelee hyvin käytännön metsätaloutta.
– Peitteinen metsänkasvatus ei monessa tapauksessa ole metsätalouden liiketalouden ja puuntuotannon kannalta paras ratkaisu, mutta se on osa valtionmaiden eri käyttömuotojen yhteensovittamista. Odotamme mielenkiinnolla jatkotutkimuksia.
Metsähallitus on perustanut yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa myös Savukosken Tulppioon koealasarjat, joissa tutkitaan peitteistä metsänkäsittelyä.
Metsähallitus hakkaa Lapissa noin 30 000 hehtaaria metsää vuodessa. Hakkuista vajaa kolmannes kohdistuu uudistuskypsiin metsiin. Peitteisten metsänkäsittelymenetelmien osuus on kolminkertaistunut vuodesta 2016.
– Tavoitteena on käyttää peitteellisen metsänkäsittelyn menetelmiä 35 prosentissa uudistusluonteisista kohteista eli sellaisista kohteista, joihin olisi mahdollista tehdä metsänuudistaminen. Koko maassa keskimäärin tavoite valtionmailla on 25 prosenttia.
Peitteisiä menetelmiä käytetään etenkin erityiskohteissa, jotka ovat arvokkaita luonnon monimuotoisuuden, maiseman, riistan, poronhoidon tai hiilensidonnan kannalta.
– Tämän lisäksi peitteisiä menetelmiä voidaan käyttää siellä, missä niiden käyttöön on ekologiset ja metsänhoidolliset perusteet.