Sarita Kemi kohtasi oudon näyn lenk­ki­po­lul­la – päätyi kä­ti­lök­si si­si­lis­kol­le

Lenkkipolun päässä oli aika kääntyä takaisin kotia kohti. Juuri silloin Kemi oli vahingossa astua sisiliskon päälle. Hänen yllätyksekseen sisilisko ei väistänyt, vaan pysyi liikkumattomana paikoillaan maassa.

– Se, ettei sisilisko lähtenyt mihinkään, oli ihme. Koiratkin pyyhkäisivät sen yli, ja minäkin olin vähällä astua päälle, Kemi kertoo.

Kemi tuumasi, että selvästikään kaikki ei ollut hyvin. Sisiliskon silmät olivat kiinni ja se oli paikallaan peltopolun keskellä.

Kemi nosti sisiliskon käteensä ja huomasi yllätyksekseen kaksi häntää.

– Silloin ajattelin, että ei hemmetti, täältähän näkyy takapuolesta häntä ja kaksi jalkaa.

Vaikutti siltä, että poikanen oli jäänyt jumiin synnytyksen aikana. Kemi päätti auttaa sisiliskoa vetämällä poikasta varovasti hännästä. Hetken kuluttua poikanen irtosi äidistään.

– Poikanen oli todella tiukassa. Sitä sai ihan vetämällä vetää ulos, Kemi kuvailee.

Sisilisko poikkeaa monista muista liskolajeista siinä, että se synnyttää eläviä poikasia munimisen sijaan. Poikaset syntyvät ohuen kalvon peittäminä ja kuoriutuvat siitä yleensä heti synnytyksen jälkeen.

Poikanen oli kuitenkin kuollut jo ennen syntymäänsä, ja sen keskivartalosta näki, että se oli jäänyt puristuksiin.

Äitilisko lepäsi hetken Kemin kädellä silmät kiinni ja hengitti rauhallisesti. Hetken kuluttua se alkoi kerätä voimia, virkosi ja alkoi jälleen reagoida ympäristöönsä.

Kemi siirsi äitiliskon suojaisaan kukkapenkkiin, jossa se pääsi toipumaan rauhassa. Tapaus jäi mieleen muistutuksena siitä, että jokaista luontokappaletta täytyy aina aina auttaa, jos tilanne sitä vaatii.