Sodankylän Sakattiin on ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella hyvin vaikeaa luvittaa kaivosta, arvioivat ympäristöoikeuden professorit.
– On selvää, että tietoa kaivoksen ympäristövaikutuksista, etenkään pohjavesivaikutuksista, ei ole vieläkään riittävästi päätöksentekoon, perustelee Kai Kokko Helsingin yliopistosta.
Itä-Suomen yliopiston Niko Soinisen mielestä huomio kannattaa nyt kiinnittää siihen, millaiset lainsäädännölliset puitteet kiistellyllä kaivoshankkeella yleensäkin on.
– Sakatissa ollaan tavallaan tuntemattomalla maaperällä, koska samanlaisia ennakkotapauksia Suomesta ei ole.
Suojelun purkaminen olisi aivan poikkeuksellista
Sakatin ympäristövaikutusten arviointi päättyi elokuussa, kun Lapin ely-keskus antoi siitä loppulausuntonsa. Yva-arvioinnin yhteydessä tehtiin Natura-arviointi, joka tarvitaan, jos kaivosyhtiö aikoo hakea poikkeuslupaa toimia Natura-alueella.
Lapin ely-keskus katsoo, että tähän mennessä tehtyjen selvitysten pohjalta ei voida varmistua siitä, ettei kaivos vaaranna Viiankiaavan suojelutavoitteita.
– Tarvitaan lisää tietoa poistamaan epävarmuutta merkittävistä haitoista suojeluarvoille, jotta kaivos voisi edetä luonnonsuojelulain, luontodirektiivin, varovaisuusperiaatteen ja oikeuskäytännön valossa suoraan hankelupapäätöksillä, professori Kokko suomentaa.
Ely-keskus pitää riskiä luonnon turmeltumisesta niin suurena, että sen näkemyksen mukaan Sakatin voi rakentaa vain muuttamalla ensin soidensuojelulainsäädäntöä. Käytännössä tämä tarkoittaisi Viiankiaavan suojelun purkamista.
Viiankiaapa suojeltiin lailla vuonna 1988 yhdessä 70 muun soidensuojelualueen kanssa. Suojelualuetta on sittemmin laajennettu ja se on liitetty EU:n Natura 2000 -verkostoon.
Suojelun purkaminen olisi poliittisesti tulenarka liike, johon eduskunnalla ei liene suurta hinkua. Suomesta ei ole purettu vielä yhtään Natura-aluetta, joten kyseessä olisi ennakkotapaus.
Pakottava syy ja erittäin tärkeä yleinen etu
Jos suojelualuetta ei pureta, mutta luonto kärsii, jää vaihtoehdoksi kaivostoiminnan valmistelu poikkeusluvan turvin. Natura-poikkeus tarvitaan silloin, kun hanke heikentää Natura-alueen suojeluarvoja. Sakatti olisi tässäkin ennakkotapaus.
– Suomessa ei ole myönnetty vielä yhtään Natura-poikkeusta, eikä niitä ole tietääkseni haettukaan, kertoo Syken erikoistutkija Minna Pappila.
Valtioneuvosto voi myöntää poikkeusluvan, jos hankkeelle ei ole vaihtoehtoista toteutusmahdollisuutta, mutta sille on oltava pakottava syy erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi.
– Se syy ei voi sitten tarkoittaa vain yksittäisen yhtiön tarvetta, vaan kyse on yleisestä yhteiskunnallisesta edusta, Kokko tarkentaa.
Valtioneuvoston on asiasta päättäessään kuultava EU-komissiota.
Koska Viiankiaapa on EU:n Natura-verkoston lisäksi Suomen omassa soidensuojeluohjelmassa, Natura-poikkeuslupa ei ilmeisesti riittäisi, vaan Viiankiaavan status soidensuojelualueena pitäisi lainmuutoksella lopettaa vähintään kaivosalueelta, mihin Lapin ely-keskuskin viittasi.
Yva-arvioinnin perusteella Sakatin kaivos tarvitsee myös luonnonsuojelulain mukaisia poikkeuslupia ely-keskukselta, koska kaivos heikentäisi uhanalaisten lajien suojelua.
Kaivosyhtiö saattaa tarvita myös vesilain mukaisen poikkeusluvan aluehallintovirastolta, jos esimerkiksi purojen luonnontilaa tai pohjaveden laatua ja määrää muutetaan merkittävästi.
– Poikkeusluvat eivät vielä takaa, että kaivos saisi myös varsinaiset hankeluvat, kuten ympäristöluvan ja vesitalousluvan, Soininen korostaa.
Korvaako kompensaatio haitat?
Palataan vielä ajatukseen suojelualueen purkamisesta. Kynnys siihen saattaisi olla matalampi, jos kaivosyhtiö voisi hankkia suojeltavaksi luontoarvoiltaan vastaavan kohteen jostain muualta.
– Tällaiseen kompensaatioon ei ole kuitenkaan nykylainsäädännössä mahdollisuutta, Soininen sanoo.
Lakisääteinen kompensaatio tulee pöydälle vasta sitten, jos valtioneuvosto myöntää poikkeusluvan kaivokselle erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi. Valtioneuvoston on samassa yhteydessä määrättävä Natura-verkostolle korvaavia toimenpiteitä kaivosyhtiön kustannuksella.
Tämä erittäin poikkeuksellisen tilanteen lakisääteinen kompensaatio on eri asia kuin vapaaehtoiset luontokompensaatiot, joista Sakatin kaivosyhtiöllä on jo kokemusta.
AA Sakatti Mining oy osti viime vuonna yli 10 miljoonan euron kaupalla 2 900 hehtaaria metsää Inarista. Yhtiö ilmoitti tekevänsä metsästä yksityisen suojelualueen, jolla korvataan Sakatin kaivoksen aiheuttamia haittoja luonnon monimuotoisuudelle.
Pohjavedet riskinä
Sakatin kaivoksen valmistelun suurin ongelma liittyy yva-arvioinnin perusteella pohjavesiin.
Tehtyjen selvitysten perusteella ei voida varmistua, että kaivos ei alenna pohjavesiä, mikä kuivattaisi suoaluetta ja heikentäisi suojeluarvoja.
Ely-keskuksen mukaan pohjavesimallinnusta ei todennäköisesti ole mahdollista tarkentaa, mutta epävarmuudet olisi pitänyt yva-arvioinnissa huomioida ja esittää paremmin.
Kaavoitus etenee
Sakatin kaivosta suunnittelee AA Sakatti Mining oy, joka on kaivosjätti Anglo Americanin tytäryhtiö.
Anglo Americanilla on yli 100 000 työntekijää, ja yhtiön liikevoitto kohosi viime vuonna yli neljään miljardiin euroon.
Seuraava vaihe kaivoksen suunnittelussa on vaihemaakuntakaavan hyväksyminen Lapin liitossa.
Kaksi professoria
Jutussa haastateltu Kai Kokko johti aiemmin Lapin yliopistossa tutkimusprojektia kestävästä kaivostoiminnasta.
Niko Soininen on erikoistunut vesirakentamiseen ja vesiä pilaavan toiminnan sääntelyyn.