Sakatin kaivoshankkeen metsäinvestointi ja luonnonsuojelualueen perustamissuunnitelma Inariin niin kutsuttuna ekologisena kompensaationa yllätti Sodankylässä.
Valtuuston puheenjohtaja Riikka Karppinen (vihr.) kertoo, että kunnan päätöksentekijät saivat asiasta tiedotteen viisi minuuttia ennen julkistusta.
– Se on herättänyt pettymystä. Se ei vastaa käsitystämme avoimuudesta ja vuoropuhelusta jota kaivosyhtiökin on painottanut.
Karppinen on pettynyt siihen, että kaivoshankkeen sijaintikunta jätettiin keskustelun ja valmistelun ulkopuolelle.
– Olen kuullut, ettei yksityisen metsätalouden edustajiakaan kutsuttu neuvotteluihin. Kokonaisuudessaan tämä prosessi valmisteltiin ihan pimennossa. Siitä ei tyylipisteitä nyt paljon saa.
1,5 vuotta pimennossa
Karppinen hämmästelee, ettei keskeisille sidosryhmille kerrottu suunnitelmista, vaikka asiaa oli valmisteltu puolentoista vuoden ajan.
– Olisimme toivoneet, että tämän kokoluokan, 10,4 miljoonan euron, hankkeesta olisi käyty keskustelua myös kunnan kanssa.
Karppinen näkee kaivosyhtiön toiminnassa harkintakyvyn puutetta.
– Tämän kokoluokan yllätys jättää jäljen keskinäiseen luottamukseen ja muistuttaa, että kunnan täytyy valvoa etuja ja puolustaa oikeuksiaan jatkossa entistä vahvemmin, Karppinen sanoo.
”Kuin imagotemppu”
Viiankiaavan suojelijana profiloitunut Riikka Karppinen näkee Sakatin kaivoshankkeen ekologisessa kompensaatiossa ongelmia myös luonnonsuojelullisesta näkökulmasta.
Hän huomauttaa, että lähtökohtaisesti ympäristöön ja talouteen liittyvien hyvitysten tulisi kohdistua aina ensisijaisesti sijaintipaikkakunnalle. Näin sen vuoksi, että myös kaivosten haitat jäävät kuntaan paikallisesti.
– Kaivosyhtiö Anglo American on itsekin puhunut siitä, miten haittoja pyritään hyvittämään paikallisesti. Tässä tapauksessa hyödyt luonnon näkökulmasta ja taloudellisesti valuvat ihan toisaalle naapurikuntaan.
Karppinen huomauttaa, että kaivoshankkeessa on puhuttu myös pöly-, melu- ja liikennehaittojen kompensoinnista.
– Suunnitellun kaivosalueen viereisen Sattasen kylän näkökulmasta hyvitysalue sijaitsee reilun sadan kilometrin päässä Inarissa. Tämä kompensaatio ei tarjoa mitään paikallisille.
Karppiselle kompensaatio näyttäytyy imagotemppuna.
– Sakatin kaivoshankkeessa suurin riski kohdistuu Viiankiaavan harvinaiseen, kaksinkertaisesti suojeltuun aapasuohon. Inarilainen metsäkohde ei vahvista niitä elinympäristöjä ja lajeja, jotka ovat suurimman riskin kohteena.
– Anglo American ei olekaan tätä nyt suoraan kompensoimassa, mutta siksi kompensaatio onkin enemmän imagon puhdistusta ja viherpesua.
Riikka Karppinen tietää, että kaivosyhtiö on etsinyt Viiankiaavalle kompensaatioaluetta jo pitkään.
– Se, ettei Viiankiaavalle löydy korvaajaa, osoittaa omasta mielestäni, että tällaisen alueen on pysyttävä suojeltuna myös jatkossa.
– Ymmärrän joidenkin tunteman harmin, että kompensaatiorahat menivät Sodankylän ulkopuolelle. Mutta tämä on vasta alkua. Nyt lähdetään katsomaan kompensaatioita suoalueille, Sakatin kaivoshankkeen projektijohtaja Pertti Lamberg sanoo.
Lambergin mukaan kaivosyhtiö päätti tarttua alueeseen, jonka avulla se täyttää noin 70 prosenttia vapaaehtoisesta metsäkompensaatiosta.
– Osa voi olla harmissaan, että toteutimme tämän antamatta kaikille mahdollisuutta tarjota meille alueita. Kyseessä on kuitenkin kansainvälisestikin arvostettu ja hyvin poikkeuksellinen alue. Näitä ei juuri ole yksityisessä omistuksessa.
– Upea alue aikaisti kompensaatioihin, mutta kun mahdollisuus tuli, tartuimme siihen.
Inarin yhteismetsän alueella ei ole suokompensaatiotyyppiä.
– Yli puolet vapaaehtoisesta kompensaatiosta on löytämättä. Lähdemme katsomaan niitä nimenomaan Sodankylän suunnasta.
Lamberg myöntää, että jatkossa on pohdittava sitä miten mahdollisimman monelle annettaisiin mahdollisuus tarjota kompensaatioalueita.
Suokompensaatiolle on useita vaatimuksia.
– Sen pitää olla riittävän suuri, mielellään kokonainen valuma-alue eli kokonainen suo. Ongelmana on, että suot ovat joko valtion maata tai hajanaisessa omistuksessa.
Soiden ennallistamiset ovat yksi vaihtoehto.
– Periaatteena on säilyttää alueen tila. Ennallistaminen ei välttämättä takaa sitä.
Ideaali tilanne olisi vaikkapa vanha turvetuotantoalue, jonka hankkisimme ja kunnostaisimme. Tai suoalue, joka on tehty kitukasvuiseksi metsäksi, ja se ennallistettaisiin.