Pakkasta on 20 astetta, joten matkailumurtaja Arktis on jäätynyt yön aikana kiinni. Kippari Markku Soini irrottelee alusta Kemin Veitsiluodon satamassa hellävaraisesti, koska kyydissä on satakunta maksavaa asiakasta.
– Laivan rauta kestäisi kyllä kolhaisut laituriin, mutta turistit saattaisivat lennellä portaikoissa, Soini selittää komentosillan ohjaimien takaa.
Pienen värkkäämisen jälkeen Arktis nytkähtää, ja peräramppi irtoaa laiturista. Sen jälkeen Wärtsilän dieselmoottori antaa kaksi tuhatta tonnia painavalle paatille pehmeää kyytiä.
– Tätä on mukava ajaa. Alus on siisti ja ketterä. Tämä pyörii helposti vaikka itsensä ympäri, Soini kuvailee.
Soini arvioi, että väylä on jäätynyt vajaassa vuorokaudessa parinkymmenen sentin paksuudelta, koska uuden jään suojana ei ole lunta.
Kokenut merenkävijä kertoo, että meriväylästä tulee talven mittaan vähän kuin marmorikuulilla täytetty ränni, kun sinne jää pyörimään murtajan irrottamia jäänkimpaleita, jotka jäätyvät yhä uudelleen joka puolelta.
– Lopputalvesta väylällä saattaa pyöriä kuplavolkkarin kokoisia murkuloita, Soini kuvailee.
Arktis rakennettiin alun perin Letto-nimiseksi raskaaksi väylänhoitoalukseksi. Sitä käytettiin meriväylien huoltoon ja jäänmurtotehtäviin. Nyt Kemin Matkailu oy on vuokrannut laivan toiseksi matkailumurtajakseen.
Perinteikäs ja kansainvälisesti tunnettu Sampo on Kemissä edelleen matkailun päätuote. Museomurtaja henkii majesteettista arvokkuutta massiivisella ulkomuodollaan, avarilla sisätiloillaan ja ravintolapalveluillaan.
Arktis näyttää Sampon vierellä hieman hontelolta pikkusisarelta. Alus on kuitenkin uudistettu matkailukäyttöä varten perusteellisesti. Sinne on tehty muun muassa kahvila ja lämpimät lounget, joiden ikkunoista turistit voivat kuikuilla merelle.
– Alus on aika iso, mutta tähän nykyiseen käyttöön sopivan kokoinen, kippari Soini tuumii.
Komentosillan taakse laivan "katolle" on rakennettu puupinnoillaan erottuva sauna, ja Arktiksen avointa etukantta hallitsee iso kylpypalju. Se lämmitetään, jos joku porukka haluaa lillua ulkona poreammeessa, kun laiva pirstoo tietään jäisen autiuden läpi.
– Paljun saa äkkiä lämpimäksi, koska saamme lämpimän veden laivan sisältä, Soini kertoo.
Turisteja alkaa kerääntyä etukannelle, kun Arktis etääntyy rannasta. Linja-autot ovat tuoneet heitä ainakin Kemistä, Rovaniemeltä ja Haaparannan Cape Eastista.
Taiwanilaisilla näyttää olevan hauskaa. He levittävät ilmaan maansa lipun ja poseeraavat kännykkäkameroilleen iloisin ilmein. Kuan Taifenilla ja Li Ii Iulla on rekvisiittana sormus, jossa on lapsen nyrkin kokoinen lasitimantti.
– He menivät naimisiin vuosi sitten, selittää ryhmän matkaopas Vivien Liu.
Porukalla on ollut onni myötä, sillä kännykkäkameroihin on tallentunut hienoja kuvia aasialaisten metsästämistä revontulista.
Suomesta taiwanilaiset eivät kuulemma yleensä tiedä etukäteen kovin paljoa.
– Taiwanista matkustellaan kaikkialle maailmaan, mutta Suomesta tunnetaan lähinnä muumit, Liu sanoo.
Myös pari kreikkalaista perhettä käy ottamassa kuvia laivan keulassa.
Nikosiksi ja Giannikseksi esittäytyvät herrat pyysivät Ateenassa matkatoimistosta jotain sellaista, mitä he eivät olleet ennen kokeneet. Sitä löytyi jäiseltä Perämereltä. Miesten päällä on uudet paksut talvitakit.
– Meitä informoitiin säästä erittäin hyvin ennen matkaa, Giannis selittää.
Suurimman osan risteilystä turistit näyttävät viettävän sisätiloissa. Ulkona kannella tulee nopeasti kylmä, mutta se on täällä osa maksettua elämystä.
Sampo tekee nyt päivittäin yhden risteilyn ja Arktis kaksi. Sampon risteilyt kestävät hieman pitempään ja ne ovat vähän kalliimpia, mutta Arktiksen kyydeistäkin saa pulittaa 200–300 euroa.
Kapteeni Soini päästää meidät takaisin komentosillan lämpöön. Lupsakasti juttelevalle miehelle tuli kuulemma edellispäivänä 2. tammikuuta täyteen 50 vuotta merillä.
– Voisin olla jo eläkkeellä, mutta tämä työ on mukavaa. Jos nyt pitäisi valita uudestaan ammatti, niin tekisin saman valinnan kuin alun perinkin. Tykkään valokuvata ja täällä on usein tosi kaunista, Soini tunnelmoi.
Arktis purjehtii vain muutaman kilometrin päähän Ruumiskarin taakse. Siellä avautuu avomeren rannaton jäälakeus turistien ihasteltavaksi.
– Meillä on kääntöpaikalla useampi potero, joista valitaan sopiva tuulen suunnan mukaan. Potero puhdistetaan jäästä potkureilla ja tuuli pitää aluksen paikallaan, kun turistit käyvät vedessä, Soini selittää.
Risteilyn huipentuma alkaakin olla käsillä. Turistit ovat ostaneet saman ohjelmanumeron, jota Sampolla on tarjottu jo vuosikymmeniä. He pääsevät kelluntapuvuissa hetkeksi jäiseen mereen ajelehtimaan ja räpiköimään.
Kansimiehet Rainar Leibak ja Mikko Ketonen valvovat touhua rutiinilla. Turistit ovat yleensä varovaisia ja rauhallisia heille oudossa elementissä. Hiljaista on muukin elämä talvisella Perämerellä.
– Merikotkia olen täällä nähnyt ja jonkin verran harmaahylkeitä, Leibak kertoo.
Arktista operoi seitsemän hengen miehistö ja mukana on yhdeksän muuta työntekijää matkailijoita palvelemassa. Murtajaristeilyt työllistävät osa-aikaisesti muun muassa puolenkymmentä pelaajaa futsalin kärkijoukkueisiin lukeutuvasta FC Kemistä.
Jäisessä meressä kelluminen oli pitkään uniikki kemiläistuote, mutta ruotsalaiset apinoivat konseptin viime vuosikymmenellä.
Kalixissa toimiva kilpailija vie nykyään osan risteilyturisteista, mutta kysyntää näyttää riittävän: osa Arktiksen kolmen tunnin risteilyistä on ollut joulun aikaan loppuunmyytyjä.
Kun matkailijat ovat saaneet kylmän kylpynsä, päästään paluumatkalle. Kapteeni Soini on pannut merkille, että tässä vaiheessa turistit keskittyvät jo usein kännyköihinsä maisemien sijaan. Arvatenkin somekuvia jaetaan heti ystäväpiirin katseltavaksi.
– Meillä on aluksella oma netti matkailijoita varten. Verkko ei tahdo yltää merelle, Soini kertoo.
Vaikka Soini hieman ihmettelee turistien kännykkäkulttuuria, hän ymmärtää kuvien merkityksen. Soini jakelee itsekin auliisti Instagram-osoitettaan kyytiläisille.
Vivien Liu on päässyt komentosillalle lataamaan kännykkäänsä. Hän kertoo tulevansa takaisin seuraavan ryhmän kanssa helmikuussa.
Liun nyt vetämä 21:n taiwanilaisen ryhmä lensi Helsinkiin ja ajeli sieltä yöjunalla napapiirille. Vuoden vaihtuminen ei näkynyt junassa mitenkään, ja se ihmetyttää Liuta.
– Te suomalaiset ette taida juhlia kovin paljon? Olisi ollut kiva, jos junassa olisi vaikka tarjottu erilaisia uudenvuoden drinkkejä, Liu sanoo.
Turistit alkavat kerääntyä peräkannen lähelle, kun Arktis lähestyy laituria. Jo mainittujen kansallisuuksien lisäksi kyydissä on ainakin indonesialaisia, singaporelaisia, ranskalaisia ja baltteja.
Taiwanilaisten ryhmähenki näyttää vain vahvistuneen risteilyllä. He järjestäytyvät maissa heti ryhmäkuvaan jäänmurtajien ja lippujensa kanssa, vaikka tulomatkalla turisteja jostain syystä kiellettiin valokuvaamasta satama-alueella.
Rainar Leibak kiiruhtaa turistien mukana maihin.
– Nyt pitää äkkiä syödä ennen iltapäivän risteilyä, hän huikkaa palatessaan saman tien ruokalaatikon kanssa.
Turistit pakkautuvat taas lämpimiin busseihin, mutta matkailutyöläisten päivä on vasta puolessa.