Ruot­sa­lais­yh­tiö haluaa ruopata me­tal­le­ja Pe­rä­me­ren poh­jas­ta – Kiin­nos­tus me­ren­poh­jan malmeja kohtaan kasvaa, eikä ym­pä­ris­tö­vai­ku­tuk­sis­ta ole pal­joa­kaan tietoa

Harva tietää, että Suomenkin rannikoilla on runsaasti metallia merenpohjassa. Se on metalliteollisuudelle koko ajan houkuttelevampi raaka-aine.

Merenpohjalle muodostunut noduli voi sisältää muun muassa rautaa, mangaania, fosforia ja harvinaisia maametalleja. Kuvan nodulit ovat peräisin eteläiseltä Tyyneltämereltä.
Merenpohjalle muodostunut noduli voi sisältää muun muassa rautaa, mangaania, fosforia ja harvinaisia maametalleja. Kuvan nodulit ovat peräisin eteläiseltä Tyyneltämereltä.
Kuva: Hannes Grobe/AWI

Ruotsalaisyhtiö Scandinavian Ocean Minerals haluaa ryhtyä ruoppaamaan malmeja Perämeren pohjasta.

Yhtiö haki marraskuussa Ruotsin hallitukselta lupaa tutkia kolmea aluetta Perämeren eteläosassa Raahen ja Kalajoen korkeudella. Alueet ovat Ruotsin talousvyöhykkeellä Ruotsin varsinaisten aluevesien ulkopuolella.

Kyse ei ole samantyyppisestä kaivostoiminnasta kuin kuivalla maalla, vaan tarkoituksena on hyödyntää merenpohjassa yleisesti esiintyviä rautamangaanisaostumia, joita esiintyy myös lähes kaikilla Suomen merialueilla.

Saostumat sisältävät paljon rautaa ja mangaania. Niitä kutsutaankin myös mangaaninoduliksi. Noduli sisältää myös lannoitteeksi kelpaavaa fosforia ja muun muassa elektroniikassa käytettäviä harvinaisia maametalleja.

"Paine tällaiseen kasvaa"

Scandinavian Ocean Mineralsin suunnitelmat nosti viime viikolla esiin talouslehti Dagens Industri.

Tiedustelimme Metsähallituksesta, Lapin liitosta ja ympäristöministeriön ohjaamasta merialuesuunnittelusta, onko niissä kuultu merenpohjan malmien hyödyntämisaikeista Suomen lähivesillä, mutta asia tuli kaikille uutisena.

– On kuitenkin tunnistettu, että paine tällaiseen tulee olemaan tulevaisuudessa aika kova, taustoittaa merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaattori Mari Pohja-Mykrä.

Kiinnostus merenpohjan metallivaroja kohtaan kasvaa, koska raaka-aineiden hinnat nousevat ja tarjonta perinteisistä kaivoksista on rajallinen.

Tilanne huolestuttaa ympäristöjärjestöjä ja suojeluviranomaisia, sillä meriluontoon kohdistuu jo ennestään monenlaisia paineita, eikä malmibisneksen ympäristövaikutuksista ole paljoa tietoa.

Sukellusveneestä otetussa kuvassa näkyy monimetallinoduleja Tyynenmeren pohjassa. Noduleita esiintyy yleisesti merenpohjissa eri puolilla maailmaa. Ne syntyvät hyvin hitaasti hapellisissa oloissa.
Sukellusveneestä otetussa kuvassa näkyy monimetallinoduleja Tyynenmeren pohjassa. Noduleita esiintyy yleisesti merenpohjissa eri puolilla maailmaa. Ne syntyvät hyvin hitaasti hapellisissa oloissa.
Kuva: Wikimedia Commons / Philweb / CC

Perämerelle tähyävä Scandinavian Ocean Minerals suunnittelee keräävänsä malmin talteen imuruoppauksella.

Yhtiön mukaan Perämerellä on suuret malmivarat, jotka voidaan ottaa talteen poikkeuksellisen vähäisillä ympäristövaikutuksilla. Yhtiö perustelee näkemystään sillä, että Perämeren lajikirjo on luonnonoloista johtuen verrattain niukka.

Imuruoppaus tuhoaa väistämättä pohjaeliöstöä. Scandinavian Ocean Mineralsin mukaan vaikutuksia vähentää se, että ruoppaus kohdistuu syvyyteen, jonne auringonvalo ei yllä.

Biokaasua ja sementtiä

Scandinavian Ocean Minerals kaavailee malmin ruoppausta myös Itämeren pääaltaalle, jossa merenpohjaan on muodostunut rehevöitymisen johdosta laajoja kuolleita, hapettomia alueita. Yhtiön mielestä ruoppaukset olisivat tällaisilla alueilla suorastaan hyödyksi meriluonnolle, koska ruoppauksen yhteydessä pumpattu vesi voidaan pumpata hapettuneena takaisin pohjaan.

Malmin ruoppauksen yhteydessä pohjasta nostettaisiin runsaasti pohjasedimenttiä. Scandinavian Ocean Minerals suunnittelee tuottavansa sen orgaanisista aineksista biokaasua, joka voitaisiin käyttää sellaisenaan tai jalostaa edelleen vedyksi. Savesta ja hiekasta muodostuva siltti voitaisiin hyödyntää esimerkiksi sementtiteollisuudessa.

Aivan heti Perämeren malmeja ei olla nostamassa. Scandinavian Ocean Mineralsin hakema tutkimuslupakin ulottuisi seitsemän vuoden ajalle. Yhtiö on kuitenkin jo ostanut tutkimuksia varten Bothnia Surveyor -aluksen.

Malmintuotanto vaatisi jo alkuvaiheessa kymmenien miljoonien eurojen investoinnit.

Tausta

Merenpohjan "metallipotut"

Itämeren monimetallisaostumia on tutkittu 60-luvulta lähtien, mutta esimerkiksi niiden merkityksestä ekosysteemeille ei ole kovin paljon tietoa.

Rautamangaanisaostumia voi olla pohjassa jopa 50–60 kiloa neliömetrillä. Saostumat alkavat liueta joutuessaan merenpohjassa hapettomiin olosuhteisiin.

Yleensä saostumat ovat noin perunan kokoisia kivenmurikoita. Ne muistuttavat järvimalmia, jota Suomen rautaruukit hyödynsivät 1800-luvulle asti.

Mikä yhtiö?

Vuonna 2019 perustetulla Scandinavian Ocean Mineralsilla on pääkonttori Tukholmassa ja aluekonttori Piteåssa. Pääomistaja on sijoittaja Sven Ljung ja hänen yhtiönsä Framtiden Invest.

Lähteet: Merihiekan ja merenalaisten mineraalivarantojen kestävä käyttö / YM 2021, Scandinavian Ocean Minerals, Affärer i Norr
Ilmoita asiavirheestä