Ruotsalainen Scandinavian Ocean Minerals tähtää merenalaisen kaivostoiminnan aloittamiseen Perämerellä jo kahden vuoden päästä.
Suunnitelmat ovat edenneet niin pitkälle, että ympäristövaikutusten arvioinnin alkaminen kuulutettiin heinäkuun alussa lausunnoille myös Suomen puolella. Ruotsalaisyritys tosin vakuuttaa, että Suomen vesille ympäristövaikutuksia ei pitäisi tulla.
– Meidän täytyy osoittaa, että kykenemme toimimaan ympäristöystävällisesti. Muuten emme saa lupia toiminnan laajentamiseen, sanoo Peter Lindberg.
Sukeltajataustainen Lindberg toimi aiemmin Scandinavian Ocean Mineralsin toimitusjohtajana, mutta hän siirtyi projektijohtajaksi, kun yhtiö on siirtymässä Perämerellä varsinaiseen kaivostoimintaan.
Merellä kaivostoiminta ei tarkoita samanlaista louhintaa kuin maalla, vaan kyse on arvokkaiden mineraalien keräämisestä ruoppaamalla.
Vaikka aihe ei ole koskaan noussut laajemmin julkisuuteen, on Suomenkin merialueilla yllättävän paljon arvokkaita mineraaleja. Ne ovat saostuneet hitaasti pohjaan perunamaisiksi metallikokkareiksi.
Mangaaninodulien syntymekanismia ei tunneta täydellisesti, mutta niitä muodostuu meriveteen liuenneista hiukkasista. Tällaiset monimetallisaostumat eivät ole harvinaisuuksia, vaan niitä tavataan ympäri maailmaa.
Mangaaninodulit sisältävät mangaania ja rautaa, mutta myös fosforia, alumiinia, magnesiumia, piitä, titaania, kobolttia, molybdeeniä, vanadiinia ja harvinaisia maametalleja. EU on luokitellut monet näistä metalleista kriittisen tärkeiksi raaka-aineiksi.
Scandinavian Ocean Minerals on valmistellut nodulien ruoppaamista jo yli vuosikymmenen ajan. Nyt yhtiö tähtää tosissaan Skellefteån ja Kalajoen väliselle merialueelle, jossa metallipottuja kasvaa jopa 42 kiloa neliömetrillä.
Suunniteltu kahdeksan neliökilometrin ruoppausalue on Ruotsin aluevesirajan ulkopuolella maan talousvyöhykkeellä. Etäisyyttä Suomen talousvyöhykkeelle on vain 12 kilometriä.
Lindbergin yhtiö aikoo hakea Ruotsin hallitukselta lupaa merenalaisen kaivostoiminnan aloittamiseen ensi talvena. Ruotsissa on ensi vuonna vaalit, mutta mikäli lupa myönnetään reilun vuoden sisällä, pääsee kaivostoiminta käyntiin kesällä 2027.
Jos suunniteltu ruoppausalue olisi Ruotsin aluevesillä, olisi luvitus paljon monimutkaisempi prosessi.
– Tämä kahdeksan neliökilometrin alue on meille pilottiprojekti. Toivomme, että saamme sen ruopattua kolmessa vuodessa, mutta se voi viedä 4–5 vuottakin. Aloitamme hitaasti ja kehitämme toimintaamme samalla, Lindberg kertoo.
Kiinnostus merenalaiseen kaivostoimintaan on kasvussa, koska raaka-aineiden lisääntyvä tarve pumppaa niiden hintoja ylöspäin.
Nyt puheena olevalta kahdeksan neliökilometrin alueelta pitäisi kertyä noduleita 250 000 tonnin kuivapainon verran. Scandinavian Ocean Minerals haluaa laajentaa tuotantoa tuntuvasti uusille alueille tulevaisuudessa.
– Haluaisimme yltää miljoonaan tonniin vuodessa. Se tarkoittaisi noin 200 000 tonnia ferromangaania, mikä kattaisi kymmenesosan EU:n tarpeesta, Lindberg kertoo.
Ferromangaania käytetään teräksen valmistuksessa ja muualla metalliteollisuudessa. Lindbergin mukaan Perämeren noduleista saadaan myytäväksi myös erittäin puhdasta rautaa sekä lannoiteteollisuuden janoamaa fosforia.
Lindbergin mukaan yhtiö suunnittelee käsittelevänsä nodulit itse. Sopivaa teknologiaa on kuulemma markkinoilla, ja sitä aiotaan hankkia joko Skellefteåån tai Piteåån.
– Jos kaikki menee hyvin, meillä on luvassa liiketoimintaa 40 vuodeksi. Perämerellä on pelkästään Ruotsin puolella 4 000 neliökilometriä sellaista merenpohjaa, jossa on erityisen runsaasti mangaaninoduleita, Lindberg sanoo.
Scandinavian Ocean Minerals kehuu Perämerta ainutlaatuisen sopivaksi alueeksi kaivostoimintaan, koska noduleita on paljon ja niihin pääsee verrattain helposti käsiksi. Nyt ruopattavaksi suunniteltu alue on vain 60–120 metrin syvyydessä.
Ruotsalaisyhtiö kuvailee kotisivuillaan noduleita uusiutuvaksi raaka-aineeksi. Metallipotut kasvavat kuitenkin hyvin hitaasti.
Itämeressä nodulit paisuvat arviolta 0,15–0,2 millimetriä vuodessa ja syvissä merissä vielä paljon vähemmän. Pääosa Perämeren noduleista on halkaisijaltaan 0,5–3 senttiä.
Nodulit kerättäisiin laivan kyytiin imuruoppauksella. Yli millimetrin halkaisijaltaan olevat rautamangaanisaostumat otettaisiin talteen ja muu aines laskettaisiin takaisin pohjaan.
Toiminnasta aiheutunee veden samentumista ja melua. Pohjasta voi myös vapautua sinne kertyneitä haitallisia aineita.
Scandinavian Ocean Minerals uskoo, että Perämeren oloissa haitat jäisivät vähäisiksi, koska ruopattavaksi suunniteltu merenpohja on luontoarvoiltaan verrattain köyhää, eikä lähistöllä ole esimerkiksi erityisen tärkeitä kalojen lisääntymisalueita.
Monet tutkijat, ympäristöjärjestöt ja suojeluviranomaiset painaisivat jarrua merenpohjan muokkaamisessa, koska sen vaikutuksia ei tunneta vielä tarkasti.
Kolme vuotta sitten Helsingin yliopiston tutkimuksessa arvioitiin, että kaivostoiminta matalilla merialueilla muodostaa suuren ympäristöriskin ja vaarantaa kestävyystavoitteet.
Suomalaistutkijat varoittivat, että ekosysteemien toipuminen ruoppauksesta voi kestää vuosikymmeniä.
Tutkijat arvioivat, että yritykset kiirehtivät merenalaisten mineraalien perään nyt siitäkin syystä, että asiaa koskeva lainsäädäntö on vielä puutteellista.
Mitä enemmän ihmistoimintaa merelle tulee, sitä isompi yhteisvaikutus pienistäkin vaikutuksista kertyy.
Esimerkiksi Perämerelle suunniteltavalla merituulivoimalla olisi samantyyppisiä vaikutuksia meriluontoon kuin metallien ruoppaamisella.
Nyt suunniteltavan ruoppausalueen molemmin puolin on valmisteltavana iso merituulipuisto. Toinen niistä tulisi 40 kilometrin päähän pohjoiseen ja toinen samalle etäisyydelle etelän puolelle.