Timanttitemppu. Helka Heinosen videoteos ja keskusteleva tila Studio Mustanapassa 1.2. saakka. Kairatie 3 Rovaniemellä. Avoinna: ke–to klo 12–18, pe klo 11–17, la–su klo 12–16.
Näyttelijät: Kimiya Eskandari, Helka Heinonen, Ella Lahdenmäki, Selma Lindroos, Ruut Neves, Samuli Niittymäki, Kreeta Salminen. Kuvaajat: Sonja Huttunen, Teemu Lehmusruusu. Sävellys: Lau Nau. Äänisuunnittelu: Jyri Pirinen. Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus: Helka Heinonen. Tuottaja: Teemu Lehmusruusu.
Pieni lapsi kirmaa pitkin tunturia karussa Islannissa. Riisuttu maisema korostaa autiutta. Lapsen kasvoilla on naamari: hän on pieni kettu.
Helka Heinonen kertoo miettineensä teosta tehdessään luontokatoa. Sitä miten monet lajit ja niiden elinolosuhteet muuttuvat ja katoavat. Minkälaiseen maailmaan lapsi nykyään kasvaa?
Videoteos käsittelee kasvua, rajoja, neuvottelemista, uuden kuvittelemista.
– Pelkkä maalla asuminen ei itsessään takaa, että ymmärtää luontoa sen monimuotoisuuden kannalta, Heinonen sanoo.
Taiteilija valaisee asiaa.
– Lapset katsoivat Ateneumissa maalausta, jossa oli luonnostaan kaatuneita puita. He sanoivat heti, että ihminenhän nuo on sahannut. Ihmisen muokkaama luonto alkaa olla monelle luonnonmetsää tutumpi.
Joskus muinoin luonto on ollut suurin kasvattaja. Asiat on opittu kantapään kautta. Kärpässieniä ei sovi syödä. Ja mammuttia pitää kunnioittaa.
Meillä on tarve suojella jälkikasvua. Nyt meidän pitäisi kasvattaa lapsemme maailmaan, jossa luonto ja luontokokemukset ovat marginaalissa.
Videoteoksessa taustalla näkyy tyhjää seinää ja verhoja. Aikuiset ja lapset makaavat välillä lattialla.
– Lapsuuden leikkipaikat ovat tärkeitä, Heinonen sanoo.
Videoteoksen oheen on rakennettu kolme huonetta. Huoneissa voi lukea, levätä, jutella tai piirtää – ja kirjoittaa ehdotusten pohjalta.
Tilat on varattu pysähtymiselle ja muodonmuutokselle.
Myös Heinosen perheellä on luontosuhde.
– Vaikka me asutaan kaupungissa, me asutaan kuitenkin Helsingin Roihuvuoressa. Siellä pääse nopeasti merenrantaan ja metsään, Heinonen kertoo.
– Vietämme perheen kanssa paljon aikaa myös Kemiönsaaressa. Se sijaitsee Varsinais-Suomessa lähellä Hankoa.
Videoteosta on kuvattu Islannissa, mutta myös Kemiönsaaressa ja konttisataman takana Helsingin Vuosaaressa.
– Vuosaaren huipulta löytyi paikka, joka sopi hyvin teoksen teemaan. Se on jätteistä rakennettu täyttökukkula, mutta siitä on kehittynyt monimuotoinen luonnonpaikka. Siellä kun kulkee, niin eri kulmista syntyy monenlaista näkymää, hän sanoo.
– Ympärillä on yhdessä suunnassa metsää, yhdessä kaupunkia – ja sitten niitä ihan futuristisen näköisiä teollisuusrakennelmia. Valtavia pinoja satamakontteja. Se tuntui hyvin kiinnostavalta kuvauspaikalta.
Kun luonnosta vieraannutaan, myös luonto aletaan nähdä uhkana.
– Olen miettinyt sellaisia teemoja kuin susipelko. Että se pelko on enemmän tunteen varassa, Heinonen sanoo.
– Todellisuudessa eläimet pysyisivät omissa oloissaan, jos olisi tilaa. Ja laumatkin pysyisivät silloin kokonaisina. Kun sitä vanhaa metsää ei näe, sitä myöskään ymmärretä.
Suurimmat vaarat meille tulevat toisesta suunnasta. Ne ovat älypuhelimessa, vaanivat verkossa. Niitä vahtii suuri ilkeä kaikkialle ulottuva hämähäkki.
– Mehän reagoimme asioihin yleensä omien tunteiden ja muistojen kautta. Sen takia halusin sitoa teoksessa eri teemoja yhteen, taiteilija toteaa.
– Yritin siis etsiä erilaisia tapoja puhutella katsojaa.
Helka Heinonen
Syntynyt 1982 Joensuussa.
Asuu ja työskentelee Helsingissä.
Kuvataiteilija ja elokuvantekijä. Yhdistää teoksissaan sekä kerronnallisia että kokeellisia elementtejä.
Koulutus: Kuvataiteilija, Taidekoulu Maa 2008. Helsingin yliopisto, kasvatustieteiden maisteri 2016.
Mediateoksia, yksityisnäyttelyitä sekä osallisuuksia yhteisnäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla.
Heinonen on kiinnostunut kasvun, identiteetin, lajien, ympäristön, muistin ja ihmisyhteyksien teemoista. Hänen elokuviaan on esitetty näyttelyissä ja festivaaleilla.