Risto Vir­ta­nen ripusti jo tel­kän­pön­tön numero 1 400 – Ko­ro­na-ajan pönt­tö­pro­jek­tis­ta kasvoi sym­paat­ti­nen ihmisiä yh­dis­tä­vä ilmiö

Risto Virtanen on Telkänpönttöprojekti Suomen isä. Projektissa rakennettuja vihreäkilpisiä pönttöjä löytyy maastosta jo pitkästi toista tuhatta. Suurin osa on Meri-Lapissa ja Tornionlaaksossa, mutta täpliä on alkanut ilmestyä kartalle muuallakin maassa.

Pönttöprojekti alkoi toissa talvena. Taustalla oli pandemia, joka hiljensi messut ja jarrutti Virtasen moninaisia bisneksiä.

– Mietin, että on aikaa tehdä muutakin, hän pohjustaa.

Virtanen on aktiivinen metsästäjä ja ampumaurheilun ystävä. Idea matalan kynnyksen riistanhoitotyöstä syntyi, kun Virtanen pani merkille, että monet maastossa olevat pöntöt ovat lahonneet, eikä kukaan pidä niistä huolta.

Lappian metsäalan opiskelijat tekivät ensimmäiset sata pönttöä Kemissä. Virtanen laittoi kuivikkeet, numeroi pöntöt ja huolehti ne apulaisten kanssa maastoon. Ihmiset saavat telkänpöntön ilmaiseksi, kunhan sitoutuvat kolmeen asiaan.

– Pönttö pitää viedä maastoon ja sijoituspaikasta pitää lähettää karttatieto. Lisäksi pönttö pitää huoltaa ja ilmoittaa kerran vuodessa pesimistiedot, Virtanen luettelee.

Telkkä on Suomessa elinvoimainen, mutta monen muun sorsalinnun kannat ovat heikentyneet pahasti. Pönttöprojektissa yksi ajatus on vetää pienpetoja vahventuvien telkkäkantojen perään loukutettaviksi.

Kilometritolkulla lautaa

Projekti lähti toissa vuonna niin mukavasti käyntiin, että Virtanen lisäsi sadan pöntön tavoitteeseen nollan perään ja perusti "telkkätalotehtaan" tyhjillään olleeseen liikehuoneistoon. Pönttöjä on talkoiltu siellä, paikallisissa oppilaitoksissa, partiolaisten kokoontumisissa, kauppojen pihoilla ja esimerkiksi Ylitorniolla Jokipajun toimintakeskuksessa.

Virtasen esivalmistelujen ansiosta pönttö syntyy pihatalkoissa kymmenessä minuutissa. Lisäksi tarvitaan muutama minuutti pöntön pinnan viimeistelyyn polttamalla. Tuhannen pöntön rakentaminen vaatii kuitenkin melkoisen määrän työtä.

– Se tarkoittaa yli kuutta kilometriä lautaa ja 50 000 ruuvia, Virtanen laskee.

Vaikka monet ihmiset ovat innostuneet pönttöprojektista, Virtasen oma työpanos on ollut suuri.

– Käytin projektiin viime vuoden helmi-maaliskuussa lähes 700 tuntia. Tuhannen pöntön tavoite täyttyi juuri ennen viime vappua.

Tuhannen telkänpöntön materiaalit maksavat Virtasen mukaan helposti 10 000–12 000 euroa. Yritykset ovat suhtautuneet hyvään asiaan myönteisesti, ja projektiin on saatu tarvikkeita sponsorihinnoilla ja lahjoituksina. Virtanen joutui silti käyttämään ensimmäiseen tuhanteen pönttöön tuhansia euroja omaa rahaa.

Tänä vuonna Virtanen uskoo pääsevänsä pönttöhommassa rahallisesti nollatulokseen. Rahoitusta tulee muun muassa kalenterien myynnistä ja sponsoriesitteiden jakamisesta messuilla.

Syntymävuodet vietiin käsistä

Rakentamistahti on säilynyt ensimmäisen tuhannen pöntön jälkeen ennallaan. Valmiina on nyt noin 1600 pönttöä, joista kymmenesosa odottaa vielä ottajaansa. Kaikki maastoon viedyt pöntöt eivät näy vielä Google Mapsiin luodulla pönttökartalla.

– Minulla on kaikkien pönttöjen paikat ylhäällä excelissä. Pitää vain istua joku ilta alas ja naputella puuttuvat kartalle, Virtanen suunnittelee.

Projektiin on tullut mukaan muun muassa riistanhoitoyhdistyksiä, mutta pöntöt ovat haluttuja muillekin kuin metsästäjille. Kun Virtanen antoi pääsiäisenä Instagramissa ihmisille mahdollisuuden varata pöntön syntymävuotensa mukaan, lähes kaikki pöntöt 1930-luvulta 2020-luvulle vietiin kahdessa päivässä.

Virtanen järjestää seuraavan parin viikon aikana pönttötalkoita kauppojen pihoilla Torniossa, Karungissa, Pudasjärjellä ja Rovaniemellä.

– Kyllä pönttölukema vappuun mennessä nousee varmaan yli kahteen tuhanteen, hän uskoo.

Ihmisten into osallistua pönttöprojektiin on saanut Virtasen pohtimaan projektinsa laajempia ulottuvuuksia.

– Minusta on hyvä koko perheen juttu viedä pönttö metsään ja käydä sitten myöhemmin katsomassa mitä sille kuuluu. On tärkeää laskea kynnystä mennä luontoon, sillä se ei välttämättä tapahdu nykyään enää itsestään.

Virtasen mielestä pöntöt ovat osoittautuneet hyväksi keinoksi saada lapset ja nuoret liikkeelle pelikoneidensa ääreltä.

– Olen ajatellut ottaa yhteyttä opetusministeriöön, että voisiko projektia laajentaa kouluihin esimerkiksi kuudesluokkalaisille, hän kertoo.

Telkänpönttöihin voi asettua muitakin lintuja, kuten pöllöjä ja koskeloita. Myös oravat käyttävät niitä. Virtanen kertoo törmänneensä oravanpesään esimerkiksi Tornion Ruohokarissa.

– Pöntössä olikin poikaset, jotka lähtivät kipittämään hangelle. Laitoin oravan kasaamat täytteet takaisin pönttöön, että pesue saa lähteä sieltä omia aikojaan.