Tur­vas­sa

Valkoisen suomenlampaan häntä vispaa puolelta toiselle kuin koiralla.

Eläin nautiskelee, kun Riina Mattila rapsuttaa sen rintakehää. Rapsutusosingoille pyrkii myös neljä sen lajitoveria.

Mattila muutti Rovaniemen Tapionkylään vajaat kolme vuotta sitten. Syynä olivat eläimet: hän oli pitkään haaveillut lemmikkiaaseista.

Aasit muuttivat 1930-luvulla rakennetun hirsitalon pihapiiriin jo ensimmäisenä kesänä.

Pian Mattila alkoi kuitenkin saada tarjouksia muistakin hoidokeista.

Rovaniemen keskustassa asuva tuttava oli saanut lahjaksi kukon, jota hän ei voinut pitää. Kukko olisi päätynyt pataan, joten Mattila valmisteli sille nopeasti tarvittavat tilat.

Kukon myötä Mattilalle tarjottiin myös muita kukkoja ja kanoja, joista omistajat halusivat luopua.

Kolme ensimmäistä lammasta saapui Tapionkylään viime kesänä. Ne pelastettiin toimintansa lopettaneelta pohjoissuomalaiselta tuotantolammastilalta.

Syksyn aikana Riina Mattila lupautui ottamaan vielä kaksi mustaa lammasta. Ne oli hankittu karitsoina rovaniemeläisen omakotitalon pihapiiriin toimittamaan ruohonleikkurin virkaa.

Eläimet päätyivät Tapionkylään, kun omakotitalo myytiin ja uudet omistajat etsivät talokaupan mukana tulleille märehtijöille uutta kotia.

Lampaiden myötä Riina Mattila päätti perustaa yhdistyksen ja muuttaa pihapiirinsä eläinten turvakodiksi. Yhdistyksen nimeksi tuli Aurora, yhden ensimmäisessä lammaserässä saapuneen uuhen mukaan.

Ajatus lemmikeistä muuttui

Riina Mattilan tietojen mukaan Aurora on maailman pohjoisin eläinten turvakoti.

Sen kaltaisia, täysin eläinoikeudellisista lähtökohdista perustettuja yhdistyksiä on Suomessa puolenkymmentä.

Mattila ajattelee nyt lemmikeistä toisin kuin ennen. Hän ei enää halua eläimiä, jotka on varta vasten tuotettu maailmaan hänen ostettavakseen.

– Olemassa on jo niin hirveän paljon eläimiä, jotka tarvitsevat kotia.

Mattilan mielestä ihmisten suhtautuminen eläinten kohteluun riippuu paljon siitä, mikä laji on kyseessä.

Jos sosiaalisessa mediassa kerrotaan koiran pahoinpitelystä, kommenttikenttä räjähtää. Jos kyseessä taas on tuotantoeläimeksi määritelty laji, ihmisten yleisin reaktio on siilipuolustus: miksi on kuvattu salaa ja kyllä minä saan syödä lihaa.

Mattilan mukaan ihmiset määrittelevät kyselytutkimuksissa tyhmemmiksi ne eläinlajit, joita he syövät, ja älykkäämmiksi ne, joita he pitävät lemmikkeinä.

Eläintieteellisissä tutkimuksissa tulokset ovat toisenlaiset.

– Minusta mikään perustelu ei oikeuta eläinten hyväksikäyttöä.

Tuloja kummitoiminnasta

Monet ovat sanoneet Mattilalle, että hänen pitäisi tuotteistaa turvakotiaan enemmän, markkinoida sitä turisteille.

– Joidenkin on vaikea ymmärtää, että kaikki eivät halua tehdä asioita pelkästään rahan vuoksi.

Mattilan kohderyhmä ovatkin ennen kaikkea paikalliset ihmiset. Hän haluaa myös mahdollistaa heille eläinten kohtaamisen ilmaiseksi.

Tarkoitus on, että tulevaisuudessa yhdistys saa tuloja esimerkiksi turvakodin nimikkotuotteiden myynnistä. Tapahtumissa myydään lisäksi kahvilatuotteita.

Kun yhdistys saa rahankeruuluvan, se voi alkaa pyörittää myös kummitoimintaa. Siinä ihmiset voivat ryhtyä tietyn turvakodissa asuvan eläimen kummeiksi lahjoittamalla yhdistykselle kuukausittain rahaa.

Riina Mattilan tietojen mukaan muut Suomessa toimivat eläinten turvakodit ovat saaneet ison osan tuloistaan juuri kummitoiminnan kautta.

Hän itse toivoo, että turvakodista voisi tulla hänelle jossain vaiheessa osa-aikainen työ. Tällä hetkellä hän työskentelee kokopäiväisesti Rovaniemen pääkirjastolla ja hoitaa eläimiä vapaa-ajallaan.

– Vapaapäivinäni istuskelen eläinten luona ja leikin niiden kanssa. Se on tosi mukavaa hommaa.