Kolme Auringon koronan massapurkausta kulkee Maan läheltä torstai-illan ja perjantain aikana, kertoo Ilmatieteen laitos. Purkauksien ansiosta revontulten todennäköisyys kohoaa hieman ja geomagneettiset myrskyt ovat mahdollisia.
Yleisesti revontulten näkemisen mahdollisuus on väitöskirjatutkijan, teoreettisen fyysikon Sebastian Käen mukaan tänä vuonna parempi kuin vielä muutama vuosi sitten.
Syynä on Auringon aktiivisuussyklin kierto, joka on edennyt kohti maksimiaan.
– Kaikista korkeimmillaan revontulien todennäköisyys on muutama vuosi syklin maksimin jälkeen, Käki sanoo.
Sen jälkeen aktiivisuussykli laskee kohti minimiään lähteäkseen taas uudelleen nousuun.
Auringon aktiivisuussykli on keskimäärin 11 vuotta.
Nykyinen sykli alkoi vuonna 2019, mutta se on Käen mukaan edennyt nopeammin kuin edellinen sykli. Se tekee syklin huipun ennustamisesta vaikeaa.
– Vuoden 2019 joulukuussa oli syklin minimi ja revontulten todennäköisyys aika pieni. Siitä asti sykli on kiivennyt ylöspäin, sanoo Käki.
Revontulet syntyvät, kun Auringosta lähtevät hiukkaset päätyvät Maan ilmakehään. Siellä elektronit törmäilevät happiatomeihin ja typpimolekyyleihin. Atomit ja molekyylit virittyvät hetkeksi korkeampaan energiatilaan. Sen purkautuessa viritysenergia vapautuu valona.
Syntyvän valon väri riippuu virittyneen hiukkasen laadusta ja sen törmäyksessä saamasta energiasta. Happiatomiin törmäyksessä syntyy vihreä ja punainen valo.
Paras revontulikausi alkaa Suomessa syyskuun alkupuolella ja kestää huhtikuulle saakka. Revontulia syntyy ilmakehässä muinakin vuodenaikoina, mutta niiden havaitseminen on hankalaa valoisuuden vuoksi.
Korona ja aurinkotuuli
Auringon näkyvän pinnan yläpuolella oleva harva, kuuma kaasukehä.
Kaasu on miljoonien asteiden lämpöistä.
Kuumuuden takia Auringon painovoima ei riitä sitomaan koronan kaasua paikalleen.
Sen vuoksi korona laajenee koko ajan ulospäin.
Kaasuvirtausta kutsutaan aurinkotuuleksi.