Ret­kei­ly­vai­kut­ta­ja Kanerva Jääs­ke­läi­nen haluaa saada ihmiset seik­kai­le­maan – myös yksin

Luonnossa seikkaileminen on Jääskeläiselle paitsi itsensä haastamista, uuden kokemista ja iloa, myös keino löytää syvempi yhteys omaan itseensä.

– Mieli, keho ja sielu ovat kaikki yhtä. Luonnossa ja matkaillessa pystyy alitajunnassaan käsittelemään asioita. Reissuissa koen usein vahvaa liikuttumista ja haluan välittää samaa muillekin, Jääskeläinen kertoo.

Sodankylässä asuva Jääskeläinen on viime vuosina saanut elantonsa sosiaalisen median sisällöntuottajana ja valokuvaajana. Seikkailumuikku-nimellä sisältöä Instagramiin ja Facebookiin tekevä Jääskeläinen sai vastikään Tubecon Awardsissa Vuoden matkailuvaikuttaja -palkinnon. Tunnustus tuntui hienolta palkinnolta kuuden vuoden työstä.

Seikkailumuikun videoissa ja postauksissa on mukana elämäniloa, huumoria ja seikkailuihin innostamista.

– Teen tätä siksi, että haluan saada ihmiset luontoon, irti oravanpyörästä ja löytämään oman luontonsa. Parhaimmillaan seikkailuissa voi tehdä tutkimusmatkan omaan sisäiseen itseensä ja ymmärtää, mikä on oikeasti tärkeää.

Jääskeläinen on koko lapsuutensa ja nuoruutensa ollut partiossa ja retkeillyt paljon luonnossa. Hän kuitenkin korostaa olevansa seikkailu- ja matkailuvaikuttaja, ei retkeilyvaikuttaja.

– Seikkailla voi vaikka Helsingin kansalliskirjastossa ja matkailla voi monin tavoin. Voi mennä tutustumaan oman kunnan alueella johonkin uuteen paikkaan, matkustaa toiselle puolelle Suomea tai tehdä vaikka pyöräretken Viroon. Ne eivät ole vähäisempiä seikkailuita kuin mennä kuukaudeksi kiertämään Aasiaa. Paras matka on tehty matka, Jääskeläinen korostaa.

Hän matkailee etupäässä kotimaassa, sillä Suomessa on niin paljon hienoa nähtävää, mutta matkustaa silloin tällöin myös ulkomaille. Monet reissuistaan hän tekee pienellä matkailuautolla, minkä hän kokee käteväksi tavaksi matkustaa.

Noin puolet seikkailuista tapahtuu yksin. Jääskeläinen korostaa, että kaikkeen ei tarvitse kaveria. Pääasia on, että menee rohkeasti ja avoimin mielin.

– Suosittelen kokeilemaan yksin vaeltamista. Siinä on omat jännitysmomenttinsa ja itseään joutuu kannattelemaan eri tilanteissa. Se on kuitenkin hieno kokemus. Monesti pelkoja on enemmän etukäteen kuin itse matkalla, eli rohkaisen lähtemään, vaikka jännittäisi.

Ensihoitajana työskennellyt Jääskeläinen valmistui valokuvaajaksi 2019 ja someura Seikkailumuikkuna alkoi alkuvuodesta 2020. Vuosi oli raskas, kun ensihoitajana hän oli eturintamassa kohtaamassa koronaa. Muitakin vastoinkäymisiä vuoteen mahtui. Jäätyään sairauslomalle fyysisistä syistä hän tajusi, kuinka uupunut oli. Loppuunpalaminen käynnisti muutoksen elämässä.

– Romahduksen kautta heräsin henkisesti ja löysin itseni. Matka lähti käyntiin siitä, ja olen mennyt sittemmin aika lujaa oman henkisen itseni tutkiskelun kanssa. Kaikella on tarkoitus.

Savo-karjalais-vantaalaiseksi itseään luonnehtiva Jääskeläinen lopetti työt ensihoitajana syksyllä 2020, hyppäsi lopulta sairausloman kautta uudelle alalle ja muutti Vantaalta Jyväskylään töihin markkinointitoimistoon. Hyvin pian hän tajusi, että haluaa työskennellä itsenäisesti sosiaalisen median vaikuttajana ja valokuvaajana, joten puolen vuoden jälkeen hän ryhtyi yksinyrittäjäksi.

Kaipuu luontoon ja Lappiin saivat hänet muuttamaan Sodankylään helmikuussa neljä vuotta sitten.

– Siellä hiljaisuudessa ja luonnon lähellä oikea palautuminen alkoi. Minulla oli heti olo, että olen tullut kotiin. Ihmiset ovat leppoisampia ja välittömämpiä.

Jääskeläinen kertoo käsitelleensä nyt viisi vuotta mielensä eri puolia. Hän toivoo, että kaikki tekisivät samoin ja voisivat löytää syvimmän itsensä – sen, kuka oikeasti on.

– Kun oppii rakastamaan itseään, antamaan turvaa sisäiselle lapselleen, pyytämään itseltään anteeksi ja hoivaamaan omaa mieli–keho-yhteyttään, löytää avaimet sisäiseen hyvinvointiin. Jos kaikki rakastaisivat itseään, lisäisi se myös rakkautta toisiimme, ja siten tämä maailma olisi parempi paikka. Olemme toisiamme varten.

Asioiden työstäminen voi olla välillä raskasta, mutta se on myös palkitsevaa ja voimauttavaa. Yksin sitä ei tarvitse tehdä, sillä apua on saatavilla eri alojen ammattilaisilta. Enää Jääskeläinen ei koe olevansa hukassa oleva uhri, jolle asiat vain tapahtuvat, vaan hän elää täyttä elämää ja oikeasti uskoo hyvään. Nyt hän kokee, että maailma tapahtuu häntä varten.

Arki koostuu seikkailuista, somen tekemisestä, valokuvaamisesta, liikunnasta, ystävien näkemisestä ja silloin tällöin keikkahommista ensihoitajana. Tulot koostuvat työstä somessa, valokuvaajana ja ensihoitajana. Eniten Jääskeläinen nauttii sosiaalisen median tekemisestä.

– Alkuvuoden olen yleensä kotona, sillä nautin Lapin talvesta ja haluan lautailla ja hiihtää. Muulloin olen paljon reissussa. Huhti–toukokuusta alkaen kierrän nyt viidettä kesää matkailuautolla.

Reissuista syntyy sisältöä sosiaaliseen mediaan. Hienoja matkoja ovat olleet esimerkiksi matkailuautoreissut Ahvenanmaalle ja Viroon sekä kiertely Suomessa itselle uusissa paikoissa. Myös Norjan vaellukset ovat jääneet mieleen.

– Paras reissu on aina viimeisin, Jääskeläinen naurahtaa.

Tänä vuonna Jääskeläisen kesään kuuluu uutena asiana hänen ideoimansa aikuisille suunnatun seuraajamatkan eli seikkailuleirin vetäminen Kuusamossa Rukalla elokuun alussa. Luvassa on muun muassa koskenlaskua, melontaa ja pyöräilyä.

– Odotan tätä innolla. Haluan reissun olevan sellainen, jossa joutuu myös haastamaan itseään ja pääsee seikkailemaan, eikä vain katselemaan nähtävyyksiä.

Omissa reissuissaan Jääskeläiselle on tärkeää monipuolisuus ja vaihtelevuus. Se on eduksi myös sosiaalisen median julkaisujen kannalta, kun seuraajille tulee yllätyksiä.

– Aina on jotakin, mitä en ole tehnyt ja kokenut, ja haluan haastaa itseäni. Jos jokin pelottaa, voi kysyä itseltään, miksi, ja miettiä, miten kääntää se voitoksi. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää omat rajat. Itseään kannattaa haastaa, mutta ei lähteä tekemään sellaista, mistä on aivan kauhuissaan. Mutta pieni kutkuttava jännitys kuuluu asiaan, Jääskeläinen huomauttaa.

Seikkailumieltä elämäänsä kaipaavaa, hieman arkailevaa Jääskeläinen kannustaa aloittamaan päiväretkestä.

– Voi mennä johonkin yhteen kohteeseen, jossa haluaisi käydä. Seuraavalla kerralla voi olla yön yli jossakin, eikä tarvitse olla teltassa tai maastossa, vaan voi yöpyä myös hotellissa ja seikkailla sieltä. Suomessa on älyttömästi kaikkea nähtävää, ja kun ottaa pienen irtioton arjestaan, voi nähdä vaikka mitä hienoa.

Uuteen paikkaan kannattaa lähteä avoimin mielin tutkimaan, mitä vastaan tulee.

– Se voi olla lähimetsä, kansallispuisto tai vaikka Rauma, Koli tai Utsjoki. Matkaa voi tehdä miten vain, autolla, pyörällä, vaeltaen tai vaikka yhdistelemällä kaikkia kulkuvälineitä. Kaikkea voi tehdä. Kiertomatkat tai vaellukset vaativat enemmän suunnittelua, mutta pienestä voi aloittaa. Silloin luottamus omaan toimintaan kasvaa.

Retkeilyn opettelun voi aloittaa päiväretkestä lähelle, sitten kaverin kanssa yön yli luontoon. Kesällä valoisaan aikaan se on helpompaa.

Hyvässä seikkailussa ei kannata ajatella, miten asiat sujuvat, vaan sitä, mikä on päämäärä.

– Päämäärä on se, että on kivaa, eikä se, päästäänkö huipulle asti tai kierretäänkö 30 vai 80 kilometriä. Seikkailu ei saa olla pakolla puskemista. Joskus pitää antaa universumin ottaa ohjat eikä vastustaa luonnon määrittämää tilannetta. Niin tyhmä eli uhkarohkea ei kannata olla, Jääskeläinen korostaa.

Jokainen hetki reissussa ei aina ole kiva, mutta seikkailu voi silti olla hyvä.

– Välillä reissussa on ”kakkosluokan kivaa” jossakin rankassa tilanteessa, mutta sen jälkeen illalla majoitukseen päästessä tulee voittajafiilis ja hyvä olo. Joskus voi olla myös ”kolmosluokan kivaa”, eli voi sattua jotakin, joka ei ole yhtään kivaa. Sille voi nauraa ehkä jo kuukauden päästä ja miettiä, että sellaistakin tapahtui.

Vaikka ”matkailu avartaa” on kulunut lausahdus, Jääskeläinen uskoo vahvasti siihen.

– Kun lähtee liikkeelle, ymmärtää luonnon, Suomen, maailman ja itsensä kauneuden. Kun rakastuu itseensä, rakastaa paljon enemmän muitakin ja pystyy levittämään rakkautta koko maailmaan. Se on tapa tehdä maailmaa paremmaksi paikaksi.