Ret­kei­li­jät vaa­ran­ta­vat ar­vok­kai­ta mui­nais­muis­to­ja tun­tu­rien hui­pul­la – Osa peittää niitä omilla ki­vil­lään, osa purkaa niitä luullen aut­ta­van­sa

Osa vanhoista latomuksista onkin jo hukkunut retkeilijöiden kasaamien kivien alle.

– Retkeilijöiden kivien alle on jäänyt esimerkiksi yksi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sijaitseva Ruotsin vallan aikainen rajamerkki, Metsähallitus kertoo tiedotteessaan.

Rajamerkin kohdalla kulkee vanha Kemin ja Tornion välinen raja.

Samaan aikaan kun toiset retkeilijöistä latovat kiviä, ongelmana ovat myös purkajat.

– Osa retkeilijöistä on havahtunut  ongelmaan ja pyrkii purkamaan toisten tekemiä kivikasoja. Vanhaa kivilatomusta, jonka päälle on kasattu uusia kiviä, on kuitenkin vaikea erottaa retkeilijöiden kivikasoista, tiedotteessa todetaan.

Esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistossa ja Sompion luonnonpuistossa kulkevan historiallisen Ruijanpolun vanhoja reittimerkkejä ja merkkikivilatomuksia on viime vuosina systemaattisesti hajotettu.

Kivikasojen purkaminen tulisikin jättää ammattilaisille.

Kivien latomisesta on myös se haitta, että se muuttaa hiljalleen tunturien lakia kivettömämmiksi ja aiheuttaa vahinkoa kivien pinnalla kasvavalle jäkälälle.

Kivilatomuksia on tehty vuosisatojen aikana tunturiin niin rajamerkeiksi, reittimerkeiksi kuin maanmittausta varten. Osa kivilatomuksista on suojeltu muinaismuistolailla ja niihin kajoaminen on kielletty, vaikka erillistä kieltoa maastossa ei olisikaan.

Suomessa on tällä hetkellä yli 50 000 tunnettua muinaisjäännöskohdetta ja muuta arvokasta arkeologista kulttuuriperintökohdetta.

– Valtavan määrän vuoksi suurinta osaa ei pystytä merkitsemään maastoon kyltillä. Opastekyltin puuttuminen ei siis paljasta, voiko kyseessä olla arvokas kulttuuriperintökohde, kulttuuriperinnön erikoissuunnittelija Siiri Tolonen toteaa tiedotteessa.

Kivikasojen kohdalla päteekin Tolosen mukaan yksinkertainen neuvo, jokaisen on helppo noudattaa: älä siirrä yhtään kiveä.