Rene Kreher on seik­kai­li­ja, joka käy eri­koi­sis­sa pai­kois­sa eri­koi­sil­la veh­keil­lä – Nyt alla on asun­to­pyö­rä, jolla hän polki Sak­sas­ta Nord­kap­piin

Saksalainen Rene Kreher polkaisi Nordkappiin ja takaisin kotiin juuri kun kaamos sammutti virtalähteen taivaalta.

Saksalainen Rene Kreher on ammatiltaan seikkailija, jonka seuraajajoukko tukee matkoilla kulkemista. Tämä reissu vei Nordkappiin ja takaisin asuntopolkupyörällä.
Saksalainen Rene Kreher on ammatiltaan seikkailija, jonka seuraajajoukko tukee matkoilla kulkemista. Tämä reissu vei Nordkappiin ja takaisin asuntopolkupyörällä.
Kuva: Olli Miettunen

Inarin kylällä on pimeää ja Utsjoella juuri alkanut kaamos. Se tarkoittaa, ettei saksalaisen Rene Kreherin aurinkopaneeli poljettavan asunnon katolla tuota virtaa. Siksi kaupan pihalla asuntopyörän perässä surisee pieni aggregaatti.

Kantikkaan vaunun nurkissa on pyörät ja edessä merirosvoliput. Konepellin alle mahtuvat jalat, polkimet ja liikkumista 25 kilometrin tuntinopeudella avustavat sähkömoottorit.

– Toisessa koneessa tuossa vasemmalla on jotain vikaa. Ajan tästä nyt Helsinkiin niin nopeasti kuin pystyn, hieman huolestuneen oloinen Kreher pohtii, kun laitteen perässä omilla pyörillä seuraava voimakone syöttää akkuihin virtaa.

Video: Olli Miettunen

– Yhdellä latauksella voimme ajaa noin 250 kilometriä, seikkailumatkailija kertoo.

– Vauhtia on 25 kilometriä tunnissa, mutta täytyy polkea koko ajan.

Kreherin tavoitteena oli matkata Saksasta Norjaan, Euroopan mantereen pohjoisimpana paikkana mainostettuun Nordkappiin talvikelillä, ja näin tapahtui. Nyt on vuorossa paluu.

Vajaassa viikossa Helsinkiin

Inarin kylältä Helsinkiin on maantietä myöten noin 1 150 kilometriä ja Kreher laskee ehtivänsä perille vajaassa viikossa, kun polkemista on kahdeksan tuntia päivässä. Matka jatkuu sitten laivalla takaisin Saksaan.

Sähkö avittaa nostamaan vauhdin 25 kilometriin tunnissa. Virtaa tuottaa perässä seuraava aggregaatti, koska kaamoksen valo ei riitä aurinkopaneeleille.
Sähkö avittaa nostamaan vauhdin 25 kilometriin tunnissa. Virtaa tuottaa perässä seuraava aggregaatti, koska kaamoksen valo ei riitä aurinkopaneeleille.
Kuva: Olli Miettunen

–Asun Leipzigissä ja perheeni asuu Berliinissä, seikkailija kertoo ja sanoo, että hänen työtään on matkustella erikoisiin paikkoihin erikoisilla vehkeillä. Eräällä reissulla hän ajoi polkupyörällä ja veti pientä majavaunua perässä.

Tällä reissulla kuski polkee, syö ja nukkuu vaunun sisällä säältä suojassa. Vaikka vankkuri on matala, se näkyy tiellä hyvin – kaksi punaista valoa taakse ja kaksi lyhyttä kirkasta sekä pitkät eteen. Poliiseillakaan eri maissa ei ole ollut huomauttamista kulkuneuvosta.

– Elän tässä. Otan airbnb:n vain, jos pitää pestä pyykkiä – mutta sitä ei tapahdu usein.

”Me” koemme yhdessä

Matkailu on tosiaan Kreherin ammatti, sillä reissut rahoittaa laaja seuraajajoukko. Hän raportoi ohjaamossa olevilla laitteilla eri alustoille lähes keskeytyksettä ja vastailee chattiin heti, kun joku jotain kysäisee. Videoita löytyy Youtubesta.

– Ihmiset tukevat minua ja tukirahoilla toteutan projekteja, kuten tämän. Ihmiset voivat seurata kaikkea, mitä teen, Kreher osoittaa viittä kameraa eri puolilla vaunua.

Kreherin matkaa voi seurata suorana twitch-kanavalta.

Seikkailija on koko ajan yhteydessä seuraajiinsa monenlaisilla laitteilla. Vaunussa on kaikkiaan viisi kameraa, jotka välittävät kuvaa Rene Kreherin matkaelämästä.
Seikkailija on koko ajan yhteydessä seuraajiinsa monenlaisilla laitteilla. Vaunussa on kaikkiaan viisi kameraa, jotka välittävät kuvaa Rene Kreherin matkaelämästä.
Kuva: Olli Miettunen

Polkumatkailija puhuu ”meistä”, koska hän kokee seuraajiensa kulkevan maailmalla yhtä matkaa hänen kanssaan. Vaikka matkantekijä on jo nelikymppinen, hänessä on yhä nuoren intoa ja uteliaisuutta kokea uutta.

– On tärkeää, ettei anna lapsenomaisuuden kadota sisältään ja että tekee asioita, joiden takia sydämesi lyö. Olet silloin parempi ihminen itsellesi ja ehkä muillekin.

Perheelle ei ole helppoa, jos isä kulkee pitkin maailmoja – sen Kreher myöntää. Hänellä on kaksi lasta. Hän toteaa kuitenkin, ettei osaa olla aloillaan kotona joka päivä ja käydä töissä yhdeksästä viiteen.

Reissuillaan Kreher ei muista kohdanneensa epäystävällisiä tai pahoja ihmisiä. Joskus vain käy rasittavaksi, kun kaikki haluavat ottaa kuvia ja 30 kertaa päivässä pitää vastata samoihin kysymyksiin.

Ilmoita asiavirheestä