Ra­nual­le muutti kaksi uutta jää­kar­hua – Lue viisi faktaa ma­jes­teet­ti­sis­ta eläi­mis­tä

Jääkarhu on tuttu eläin television luontodokumenteista, mutta millaisia otuksia ne ovat eläintenhoitajan näkökulmasta ja mitkä asiat ovat saattaneet jäädä televisiossa kertomatta? Ranuan eläinpuiston eläintenhoidon tiimivastaava Miia Varanka on ollut tekemisissä jääkarhujen kanssa 20 vuoden ajan.

1. Uteliaita, kekseliäitä ja älykkäitä

– Jääkarhut ovat erittäin kiehtovia, monimutkaisia, luonteikkaita, kunnioitusta herättäviä, älykkäitä, nopeita oppimaan ja uteliaita, Varanka luettelee kuin apteekin hyllyltä.

– Karhuissa on paljon yksilökohtaisia eroja. Osa on herkkiä ja osa temperamenttisia.

Kaikki uusi tuppaa kiinnostamaan jääkarhuja, ja ne ryhtyvät usein aktiivisesti selvittämään esimerkiksi uusien lelujen kestävyyttä ja mitä niiden sisältä löytyykään.

Hoksottimet käyvät vauhdilla myös uusien asioiden opettelussa. Kyse ei ole kuitenkaan mistään sirkustempuista vaan esimerkiksi päivittäiseen hoitoon liittyvistä asioista, jotka tehdään eläimen ehdoilla. Vaa'alle jääkarhun saa helposti houkuteltua kalaöljyllä, mutta esimerkiksi hampaiden tarkastus vaatii pidemmän koulutusprosessin.

– Uuden asia kouluttaminen alkaa usein siitä, että olemme jääkarhun kanssa pesällä tai aitauksella, seuraamme sitä ja kun se itse esimerkiksi avaa suutaan niin alamme vahvistamaan tätä käytössä palkkaamalla jääkarhua jollain extraherkulla.

Sen jälkeen edetään askel kerrallaan.

– Tuomme mukaan myös yleensä käsimerkin tai sanallisen pyynnön, josta jääkarhu tietää mitä milloinkin pyydämme siltä. Lopulta käsimerkki tai pyyntö yhdistyy suoraan suun aukaisemiseen ja rupeamme harjoittelemaan auki pitämisen kestoa, jotta voimme katsoa hampaiden kuntoa pidempään.

2. Mestariuimareita

Jääkarhu voi uida tarvittaessa satoja kilometrejä kerrallaan ja monta vuorokautta putkeen.

– Jääkarhun karva on ontto, ja se toimii kelluttavana elementtinä ihonalaisen rasvakerroksen lisäksi. Pitkillä uintimatkoilla ne välillä lepäävät kelluskelemalla.

Jääkarhujen todella suuret etukäpälät toimivatkin melojen tavoin. Vaikka suomen kielessä jääkarhu yhdistetään nimensä puolesta talvisiin maisemiin, muistuttaa Varanka eläimen latinankielisen niemen Ursus Maritimus kääntyvän meren karhuksi.

– Ne ovat varsinaisia meriakrobaatteja ja tekevät altaassa kuperkeikkoja ja sukeltavat vaikka miten päin, Varanka sanoo.

3. Lämpökamerassa lähes näkymätön

Jääkarhun turkki koostuu tiheästä aluskarvasta ja pitkästä sekä ontosta päällikarvasta. Turkki on niin tiheä ja onttokarvainen, että sen lämmönhukka on käytännössä olematonta.

– Lämpökamerassa jääkarhusta voi nähdä kuonon, silmät ja ehkä vähän jalkoja sekä jalkapohjia, jotka nekin ovat karvan peitossa. Siinä näkyy luonnon viisaus, kuinka ne ovat sopeutuneet kylmiin olosuhteisiin.

Merinisäkkäistä esimerkiksi valaiden liikkumista on voitu seurata kuvaamalla niiden yksilöllisiä pyrstöjä, mutta laajalla alueella liikkuvat jääkarhut eivät tarjoa tutkijoille samanlaisia syöttöjä lapaan.

Jääkarhujen seuraamisessa tehtiin joitakin vuosia sitten läpimurto, kun tutkijat kehittivät menetelmän, kuinka karhujen tassunjäljestä voi eristää karhun dna:ta siihen jääneistä ihosoluista ja tätä kautta tunnistaa eri jääkarhuyksilöt. Tutkimusmetodin kehittämisessä olivat mukana myös Ranuan jääkarhut Venus ja edesmennyt Manasse.

– Nyt on mahdollista seurata karhujen liikkumista ilman niiden häirintää.

4. Ruokaa kuluu

Uudet tulokkaat Kara ja Inuvik totuttelevat vielä paikalliseen ruokavalioonsa, mutta vuonna 2006 saapuneella Venuksella on Ranualla jo melko vakiintuneet ruokailutottumukset.

– Venus syö 15 kilon aterian neljä kertaa viikossa, ja se koostuu pääasiassa naudasta, possusta, hevosesta, lohesta, hauesta ja sillistä. Välipäivinä tarjolla on vihannessanko, Varanka kertoo.

Esimerkiksi kotimainen ruskeakarhu syö suurimmaksi osaksi kasviksia, mutta jääkarhu on niin sanottu hyperlihansyöjä.

– Jääkarhun ruuansulatuselimistö on sopeutunut huimaan määrään rasvaa. Muut karhulajit eivät syö niin lihapitoisesti.

Jääkarhun puruvoima on suurin maalla elävistä eläimistä.

5. Uskomaton hajuaisti

Arktisella alueella välimatkat ovat pitkiä, lumi tekee maisemasta yksipuolisen ja talvisaikaan on pimeää. Lisäksi ulvova tuuli vie äänet mennessä. Näkö- ja kuuloaistit tarjoaisivat jääkarhulle vain  rajallisen työkalupakin, joten aikojen saatossa niille on kehittynyt uskomaton hajuaisti.

Jääkarhu pystyy haistamaan saaliin sopivissa olosuhteissa jopa 5 kilometrin päästä.

– Eläin pystyy haistamaan lumen alla olevan hylkeen pesän metrisen lumikerroksen alta, Varanka sanoo.