Metsänomistajan on oltava itse aloitteellinen jatkuvan kasvatuksen kanssa, sillä metsäyhtiöiden edustajat eivät suosittele sitä aktiivisesti.
Suuntaa näyttää kuitenkin valtakunnan virallinen instanssi. Luonnonvarakeskuksessa (Luke) on meneillään jo 40 projektia jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen tutkimiseksi.
– Tämä on suorastaan räjähtänyt käsiin, sanoo erikoistutkija Sauli Valkonen Lukesta.
Nollasta on lähdetty, mutta nykyään Suomessa on Valkosen mukaan mahdollisesti jopa maailman parhaat koealat. Ammattilaisiakin on koulutettu tuhatpäin.
– On aito halu oppia.
Valkosen mukaan myös metsäyhtiöt toteuttavat osaltaan jatkuvaa kasvatusta. Ammattilaiset eivät kuitenkaan tarjoa saatikka tyrkytä sitä metsänomistajille.
– Jos itse ehdottaa, toteuttavat kyllä.
Jatkuva kasvatus sopii kaikille metsätyypeille. Metsän nykytila ratkaisee kuitenkin sen, miten vaivalloinen muutos metsänomistajalla on edessä.
Jos metsä on tyypillistä suomalaista talousmetsää, tasaikäinen ja tiheä tai jopa vasta raivattu, tulee muutosvaiheesta pisin ja vaikein.
– Niitä voi sanoa puuviljelmiksi. Niissä ei ole mitään vaihtelua. Puuttuu kaikki eri-ikäisyys, Valkonen toteaa.
Puhtaalta pöydältä ei pidä lähteä. Isoin virhe, mihin jatkuvapeitteistä kaavaileva metsänomistaja voi sortua, on raivaus.
– Ei pidä missään nimessä mennä tekemään ennakkoraivausta harvennuskohteella tai millään jatkuvan kasvatuksen kohteella, koska kyse on juuri alikasvun aikaansaamisesta. Jos raivataan pois, menetetään kymmeniä vuosia, Valkonen varoittaa.
Harhaluulo on hänen mukaansa sekin, että avohakkuun jälkeen olisi edelleen ihan pakko istuttaa taimia.
– Vaikka ammattilaiset sitä ehdottavat.
Muutos on hyvä aloittaa esimerkiksi sekametsästä tai kaksijaksoisesta metsästä. Valoa vaativana puuna voi olla koivua, mäntyä tai vaikka haapaa ja alla kuusta.
Yhtä hyvin voi valopuuna olla myös männikkö ja alikasvunakin mäntyä.
– Kun on jo elinvoimainen alikasvu, siitä on helppo jatkaa ja rakentaa, Valkonen toteaa.
Miten taajaan sitten alussa kannattaa harventaa, jos haluaa metsästä jatkuvakasvuisen?
Valkosen mukaan harventaminen on hyvä idea, jotta saadaan taimikkoa aikaan. Puiden tuulenkestävyyttä on kuitenkin vaalittava tarkoin.
– Harvennetaan aika voimakkaasti. Pidetään metsä tavallista harvempana, kunnes tulee aika ryhtyä hankkimaan alikasvosta ja vaihtelevaa rakennetta. Tiheässä metsässä on kuitenkin edettävä hyvin varovasti, jos puut ovat honteloita.
Vain yhden puulajin tasaikäismetsää sen sijaan ei Valkosen mukaan kannata muuttaa harventamalla rajusti tai peräti tekemällä reikiä.
– Puut ovat kovassa kasvussa ja metsä tihentyy nopeasti hakkuun jälkeen. Reiät tahtovat kasvaa umpeen. Eri-ikäiseksi muuttamisen – pienaukko-, poiminta-, väljennys- ja suojuspuuhakkuiden – aika on myöhemmin. Mutta ensiharvennuksia kannattaa tehdä mieluummin voimakkaampina, jotta puut kehittyvät tuulenkestävämmiksi, ja suosia sekapuustoa.