Raak­ku­he­rä­tys sai Stora Enson muut­ta­maan toi­min­ta­ta­po­jaan: renkaat eivät saa enää kastua työ­mail­la

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että yhtiön työmailla liikkuvien metsäkoneiden renkaat tai telat eivät kastu virtaavien vesistöjen ylityksissä, vaan vesistöt joko kierretään tai niiden yli rakennetaan silta.

– Näin toimitaan aina, kun siihen on tarve.

Uusi ohjeistus on seurausta Hukkajoen tapauksesta, jossa Stora Enson hakkuutyömaalla ajettiin metsätyökoneella puron yli lukuisia kertoja. Tekojen vuoksi tuhannet Suomessa erittäin uhanalaisiksi luokitellut jokihelmisimpukat eli raakut kuolivat.

Tapausta tutkitaan törkeänä luonnonsuojelurikoksena. Yhtiössä asiasta tehtiin sisäinen tutkinta, jonka mukaan tapahtumat olivat useiden seikkojen summa. Tutkinnan mukaan syyt liittyivät etenkin tiedonkulkuun, tietojärjestelmien toimivuuteen ja yksittäisiin virhearviointeihin.

Partasen mukaan Stora Enso ryhtyi heti toimiin raakkutuhon paljastumisen jälkeen, ja työtä jatketaan edelleen. Hän kertoo, että asiaan suhtaudutaan äärimmäisen vakavasti. Uusi ohjeistus on siitä yksi konkreettinen esimerkki.

Partasen mukaan yrityksen organisaatiokulttuuri on kunnossa ja luonnon monimuotoisuuden huomiointiin suhtaudutaan erittäin tärkeänä asiana.

– Hukkajoki oli vakava isku Stora Enson maineelle. Sellaista ei saa tapahtua enää koskaan uudelleen. Yhtiön tehtävä on varmistaa se. Kun kulttuuri on kunnossa, se tarjoaa hyvän pohjan kehittää toimintaa.

Stora Enso tekee vuosittain noin 20 000 puukauppaa. Erityisiä huomioitavia luontoarvoja on noin 2 000 kohteella vuosittain. Kohteista paljastuu vuodessa noin 10–15 poikkeamaa, joista valtaosa tulee ilmi omavalvonnan kautta.

– Tavoitteena on nolla tapausta. Sitä voi verrata työturvallisuuteen, missä myös tavoitellaan sitä, ettei yhtään tapaturmaa satu.

Partanen oli kertomassa Hukkajoen tapauksesta saaduista opeista Pudasjärvellä viime viikolla järjestetyssä Kansallisessa pohjoisen raakun seminaarissa. Seminaarin keskeisenä teemana oli metsätalouden ja raakunsuojelun yhteensovittamisen tarve.

– Suurin osa Suomen raakkuvirroista ei ole suojelualueilla vaan metsätalousalueilla. Siksi metsätalouden toimilla on keskeinen vaikutus ja merkitys raakkuihin, totesi LIFE Revives -hankkeen projektipäällikkö Pirkko-Liisa Luhta Metsähallituksen Luontopalveluista.

Keskeisiksi ongelmiksi tunnistettiin luontotiedon saatavuus ja tiedonkulku. Suomessa raakkuhavainnot on luokiteltu salassa pidettäväksi tiedoksi, minkä takia eri metsäalan toimijoilla ja viranomaisilla on rajatut mahdollisuudet saada lajitietoa.

Tiedon salaamista pidettiin ongelmallisena ja useissa seminaarin puheenvuoroissa toivottiin lakiin muutosta niin raakkuasiantuntijoiden kuin metsätoimijoiden suulla.

– Tästä lähtee nyt viestiä ympäristöministeriön suuntaan, totesi seminaarin puheenjohtajana toiminut professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta.

Jokihelmisimpukan eli raakun suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma 2020–2030 -julkaisun laatineen työryhmän näkemys on, että keskeinen edellytys raakun suojelun etenemiselle on lajin esiintymistä koskevan tiedon saatavuus.

Asiantuntijaryhmän mukaan tiedon salaaminen on suurempi uhka lajin suojelulle kuin sen avoin saatavuus toimijoille. Ympäristöministeriö on julkaissut strategian vuonna 2021, mutta salassapidon osalta muutoksia ei ole tehty lainsäädännössä.

Stora Enson Janne Partanen painotti, että puunhankinnan näkökulmasta kattavan ja luotettavan tiedon saatavuus ja ohjeistuksen selkeys ovat avainasemassa. Se edellyttää tiivistä yhteistyötä viranomaisten, kuten Suomen metsäkeskuksen ja ely-keskusten kanssa.

Metsäkeskus vastaanottaa metsänkäyttöilmoitukset ja välittää ne eteenpäin paikalliselle ely-keskukselle, jos alueella tai sen läheisyydessä on luonnonsuojelulain perusteella suojeltuja luontoarvoja tai pohjavesialue. Ely-keskukset valvovat luonnonsuojelulain noudattamista alueillaan ja niiden tehtävänä on neuvoa ilmoituksen tekijöitä luonnonsuojelussa.

Partasen mukaan tiedonkulkua tulisi parantaa myös teknisillä ratkaisuilla. Esimerkiksi sähköpostista pitäisi siirtyä automaattiseen tiedonsiirtoon. Tästä esimerkkinä ovat ely-keskuksilta tulevat vastaukset metsänkäyttöilmoituksiin.

– Nykyisin ne voivat jäädä yksittäisen työntekijän varaan sähköpostiin.

Tiedon välitystä korostettiin myös muissa puheenvuoroissa, koska kaikissa tapauksissa salattu lajitieto ei ole kattavasti käytettävissä hakkuiden ja kulkureittien suunnittelussa.

Metsäkeskuksen toimijat totesivat, että he eivät voi ennustaa metsäkuljetusten reittejä metsänkäyttöilmoituksia käsitellessään.

– Raakkukohteita ei voi huomioida, jos metsänkäyttöilmoituksen kuviot ovat yli 50 metrin päässä raakkuvesistöstä, mutta kuljetus tapahtuu vesistön yli, listasivat Miia Saarimaa ja Jussi Pirkonen metsäkeskuksesta.

Myös lisäresurssien, käytännössä rahoituksen ja työvoiman, tarvetta pidettiin ilmeisenä, jotta suojelutyötä voidaan tehdä kattavasti ja aikataulut eivät veny. Ilman toimenpiteitä laji kuolee Suomessa sukupuuttoon.

Lisäksi seminaarissa peräänkuulutettiin ammattitaitoa myös metsässä työskenteleviltä. Stora Ensossa onkin yhtenä toimenpiteenä tehostettu lajitiedon koulutuksia.

– Riittävä lajituntemus on osa ammattitaitoa. Kaikkea tietoa ei ole etukäteen saatavilla, Partanen pohti.

Kansallinen raakkuseminaari järjestettiin nyt järjestyksessään toisen kerran. Viime vuonna seminaari pidettiin Jyväskylän Konneveden tutkimusasemalla, jolloin keskityttiin pääasiassa tutkimukseen.

LIFE Revives -hankkeen tavoitteena on jokihelmisimpukan kantojen vahvistaminen ja elinympäristöjen kunnostus. Projektin päätoteuttaja on Jyväskylän yliopisto. Mukana on 11 kumppaniorganisaatiota ja 13 yhteistyötahoa.