– Täällähän on kaikki siemenet tallessa, Oulun yliopiston kasvimuseon museomestari Ari-Pekka Huhta toteaa hieroessaan rantatädykkeen tähkää rikki kämmenessään.
Rantatädyke on yksi lajeista, jotka Huhta on sisällyttänyt tekemäänsä talviasuisten kasvien määritysoppaaseen.
Ruohovartiset kasvit, joiden kuolleet osat säilyvät pystyssä pitkälle talveen asti, tunnetaan talventörröttäjinä. Jotkut lajit sinnittelevät tässä muodossaan jopa seuraavaan kasvukauteen. Nämä lajit eivät törrötä turhaan, vaan ne ovat talvisiementäjiä: niiden siemenistä ainakin osa varisee vasta talvella.
Kuolleiden, väriään vaihtaneiden kasvien määrittäminen vaatii omat konstinsa.
– Kasvupaikka on hyvä aloitus, Huhta neuvoo määrittäjää, sillä soilla, metsissä ja joutomailla on omat lajinsa.
Kukinnon muoto kertoo paljon ja Huhta vinkkaa lehtienkin säilyvän monilla lajeilla talveen asti tunnistettavan muotoisina. Väreistäkin löytyy eroja, kun silmä harjaantuu erottamaan talvisia sävyjä.
Joutomaat ja pientareet ovat Huhdan mukaan runsaslajisimpia elinympäristöjä talventörröttäjien tutkimiseen. Monien lajien siemenet leviävät tuulen mukana, ja tällaisessa taktiikassa on eduksi kasvaa avoimilla paikoilla.
Kirjat täydentävät toisiaan
Huhta ei ole ensimmäistä kertaa talvista kasvillisuutta määrittämässä. Dosentti julkaisi vuonna 2015 Talventörröttäjät-kirjan, joka esitteli runsaat 70 talviasuista kasvilajia. Miksi samasta aiheesta piti tehdä toinen kirja?
– Edellisestä kirjasta tuli kooltaan aika iso, enemmän tällainen takkatulen ääressä katseltava, Huhta kertoo.
– Kun kuvia oli ylen määrin ja paljon lajeja jäi kirjasta yli ja toisaalta kyseltiin maastokokoista versiota, ehdotin sellaista kustantajalle, Huhta lisää.
Tuloksena on juuri julkaistu Talvikasvio, repun sivutaskuun mahtuva kenttäopas, joka esittelee 175 talviasuista ruohoa, heinää ja varpua.
Uusi teos ei Huhdan mukaan ole kuitenkaan laajennettu laitos, vaan kirjat paremminkin täydentävät toisiaan.
– Ensimmäisessä kirjassa on muun muassa tarkkoja siemenkuvia ja siinä on paljon pidemmin selostettu kasvien elämää, hän kertoo.
Talventörröttäjät kiinnostavat sisustajia
Huhdan mukaan talventörröttäjän määrittely on hienoista rajankäyntiä ja koko termi on aika epätieteellinen.
Kirjaan lajit on järjestetty ensisijaisesti kasvupaikan mukaan, ja tunnistamisen helpottamiseksi kasvin talviasun rinnalla on kunkin lajin kesäkuva.
– Mukana on myös muutamia lajeja, joita ihmiset eivät juuri tunne enää sen jälkeen, kun niiden kukat ovat lakastuneet, Huhta kertoo Talvikasvion sisällöstä.
Huhta kertoo talviasuisille kasveille löytyvän omat harrastajansa, mutta löytyy kasveille käyttöäkin.
– Näitä kerätään koristetarkoituksessa, talventörröttäjiä näkee sisustuslehdissäkin.