Mallan luonnonpuisto on aina ollut tärkeä alue paikallisille poronhoitajille. Poronhoito on silti ollut vuodesta 1981 asetuksen nojalla kielletty puiston järjestyssäännössä alueen uhanalaisen kasviston suojelemiseksi.
Porot ovat laiduntaneet alueella kiellosta huolimatta. Nyt siitä on tullut lain turvin hyväksyttyä.
Kesällä astui voimaan uusi luonnonsuojelulaki, joka sallii poronhoidon Kilpisjärven Mallan luonnonpuistoissa.
Päivitettyyn lakiin nojaa myös puiston uusi järjestyssääntö, josta on mahdollista jättää lausuntoja tammikuun loppuun saakka.
Lisäksi Mallan luonnonpuistosta tuli tänä vuonna voimaan laki, joka sallii porojen laiduntamisen rajoittamisen, jos se on luonnontieteellisen tiedon pohjalta välttämätöntä alueen lajien ja luontotyyppien turvaamiseksi.
Kasvillisuuden rakenne on muuttunut
Metsähallituksen luontopalveluiden aluejohtajan Jyrki Tolosen mukaan rajoittamiselle on tarvetta, sillä alueen luontoarvot ovat romahtaneet kymmenessä vuodessa.
Tolosen havaintojen mukaan alueella on laiduntanut viimeisten kymmenen vuoden aikana enemmän poroja kuin aikaisemmin.
Mallasta tekee erityisen ravinteikkaan paikan sen kalkkipitoinen kallioperä. Se suosii ravinteisia kasvillisuustyyppejä, kuten lehtoja ja reheviä niittyjä. Ne ovat myös porolaitumina keskeisiä.
Viimeisten 10–15 vuoden aikana Mallan kasvillisuuden rakenne on muuttunut. Suurruoholehdot, joissa kasvaa kulleroa, metsäkurjenpolvea ja kukkivia ruohokasveja, ovat vaihtuneet heinävaltaisiksi alueiksi, kertoo Oulun yliopiston kasvimuseon yli-intendentti Risto Virtanen.
– Näyttöä on ajallisen yhteyden perusteella, että porot ovat syöneet vanhan kasviston.
Kukkivien ruohokasvien katoamisen seurauksena esimerkiksi pölyttäjähyönteisten elinmahdollisuudet heikentyvät. Se puolestaan voi saada aikaan muutoksia muissa ekosysteemin osissa.
Voimakas porolaidunnus vähentää Virtasen mukaan myös esimerkiksi pajujen ja koivujen määrää. Sen seurauksena riekon on vaikeampi saada ravintoa.
Kasvillisuuden muutos vaikuttaa negatiivisesti myös poroihin, sillä heinäkasvit eivät ole ravintoarvoltaan yhtä hyviä kuin alkuperäiset kasvit.
Porot ovat joutuneet entistä ahtaammalle
Mallan luonnonpuisto on saamelaisen poronhoidon aluetta. Saamelaisten oikeus kulttuurinsa ylläpitämiseen on kirjattu perustuslakiin.
Laidunnuksen rajoittaminen tuleekin tehdä yhteistyössä paikallisen Käsivarren paliskunnan ja saamelaiskäräjien kanssa.
Saamelainen poronhoitaja Nils-Matti Vasara hoitaa Käsivarren paliskunnassa poroja 12. sukupolvessa. Hän on tyytyväinen siihen, että uusi luonnonsuojelulaki sallii poronhoidon.
– Siellä on ollut meidän ihmisten poroja vuosisatoja. Valtionrajat ja aikakaudet ovat muuttaneet tilanteen niin, että joudumme paimentamaan pienemmillä alueilla.
Vasaran mukaan saamelaisuus lähtee porotaloudesta, eikä Lappia ole ilman poroa tai saamelaisia.
Poroelinkeinoa uhkaavat Vasaran mukaan muun muassa ilmastonmuutos ja kiihtyvä rakentaminen. Hänen mukaan porot ovat joutuneet entistä ahtaammalle, kun Kilpisjärven kylä on kasvanut.
Onko laidunajan lyhentämisestä apua?
Vasara sanoo, ettei poronhoitajien tarkoituksena ole pilata Mallaa ja että laidunnusta alueella yritetään vähentää lähivuosina.
Se ei tapahdu vähentämällä porojen määrää, vaan muuttamalla laidunkiertoa siten, että porot olisivat kesäisin Mallassa vain kolme viikkoa.
– Minulla on yritys siihen suuntaan, että Mallassa ollaan vain se kesän kuumin aika ja muuten poissa sieltä. Ei siellä ole enää tarkoitus olla niin pitkiä aikoja kuin aikaisemmin on oltu. Kyllähän kasvillisuus siellä kasvaa uudesti, kun saamme tämän paimennustilanteen eri lailla järjestettyä.
Yli-intendentti Virtasen mukaan luonnonpuiston aluetta on mahdollista elvyttää laidunajan lyhentämisellä.
– Voisi olla hyvä pyrkiä järjestämään laidunnus siten, että alueelle tulisi toipumisjaksoja, jolloin tilanne voisi parantua luonnon ja poron kannalta.
Poronhoitaja Vasara uskoo, että Mallaan mahtuvat niin porot, tutkijat kuin luonnonsuojelukin.
Näiden kolmen yhteensovittamisesta Mallan luonnonpuistossa on käyty neuvotteluja useiden vuosien ajan. Kokeiluja on tehty, mutta ne eivät ole tähän mennessä tuottaneet tulosta.
Räkkäsuoja ja aitaukset eivät toimineet
Metsähallitus rakensi vuonna 2018 poroille räkkäsuojan parin kilometrin päähän luonnonpuistosta, Jiehkkášjávri-järven eteläpuolelle. Sen ympärillä ei Metsähallituksen Tolosen mukaan kuitenkaan ollut samalla tavalla ruokaa kuin luonnonpuistossa, joten porot hakeutuivat yhä hyönteissuojaan luonnonpuiston viileille alueille.
Räkkäsuojan lisäksi luonnonpuiston suojaamiseksi rakennettiin vuonna 2018 viisi pientä aitausta uhanalaisten kasvien ympärille. Tarkoituksena oli tutkia, vaikuttaako aitaus kasvillisuuteen. Sekään ei onnistunut kovin hyvin, sillä aitauksia oli hankala pitää kunnossa vaativan maaston takia, Tolonen kertoo.
Metsähallitus suunnittelee yhteistyössä paliskunnan kanssa uuden säädöksen pohjalta keinoja saada porolaidunnusta vähenemään alueella kriittisimpään kukinta-aikaan.
Tolonen arvioi, että joitakin kriittisimpiä alueita voidaan joutua rajaamaan pois poronhoidosta siten, että tietty laiduntaminen kuitenkin säilyisi.
Hän muistuttaa, että Metsähallituksella on velvollisuus rajoittaa laiduntamista, koska sillä on velvollisuus pitää huoli EU:n Natura 2000 -verkostoon kuuluvien luontoarvojen säilymisestä.
Natura 2000 -alueiden verkostolla suojellaan koko Euroopan unionissa tärkeitä luontotyyppejä ja lajeja. Tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen.