Po­ro­nuo­ret-sar­jas­ta tuttu Aleksi Ul­ku­nie­mi, 29, moittii alan jul­ki­suus­ku­vaa – "Tämä ei ole vain pe­to­ra­hois­sa kyl­pe­mis­tä"

Työmaalla on yhteensä puolenkymmentä poronhoitajaa. Kuuden kilometrin mittainen aita syntyy yhteistyön avulla noin viikossa.

Aitaa tehdään kosteaan maahan, jossa se ei pääse lahoamaan. Hyvällä tuurilla se palvelee porotaloutta seuraavat 30 vuotta.

Lepokin kiinnostaisi, sillä takana on pitkä talvi.

Pysyvä lumi satoi Etelä-Lapissa jo lokakuussa. Tällä metsäalueella lumenpinta jäätyi, ja porotokat siirtyivät naapuripaliskunnan alueelle.

Vanttauksen paliskuntaan vaelsi pelkästään Pyhä-Kallion paliskunnan alueelta noin 2 500 poroa. Poronhoitajat joutuivat hakemaan ne pakettiautolla ja kuskaamaan kukin omille talviruokintapaikoilleen.

– Eilen kun kuitteja näpyttelin, niin kyllä siinä näkyi tästä aika paljon kuluja. Joka toinen päivä toistasataa euroa dieseliin, Aleksi Ulkuniemi sanoo.

Tavallisena vuonna porot pysyisivät alueella ja siirtyisivät joulukuussa luontaisesti talviruokintapaikalle.

Kulunut talvi oli pitkä myös loppupäästä. Ulkuniemi laskeskelee, että ylimääräistä ruokinta-aikaa kertyi ainakin kolme viikkoa sekä talven alkuun että loppuun.

Pitempi ruokinta-aika on poronhoitajalle työläs ja näkyy myös kukkarossa.

– Palkkaa ei tänä vuonna kauheasti jää.

29-vuotias Aleksi Ulkuniemi on yksi tänä keväänä Ylellä esitetyn Poronuoret-dokumenttisarjan päähenkilöistä.

Hän lähti ohjelmaan, koska hän halusi tuoda julki poronhoidon positiivisia puolia. Hän mukaansa media ei ole kirjoittanut alasta mitään myönteistä moneen vuoteen.

– Halusin näyttää, että tämä ei ole vain petorahoissa kylpemistä. Ei tähänkään porukkaan ole tullut petorahoja yhtään, Ulkuniemi sanoo ja viittaa kädellään aitatyömaalla mukana oleviin kollegoihin.

Sarjaan osallistumisesta hän on saanut lähes pelkästään hyvää palautetta. Hän kokee myös, että tavoite poronhoidon eri puolien julkituomisesta täyttyi.

– Etelä-Suomea myöten ovat tätä kattoneet.

Ulkuniemi sanoo, että poronhoitoon liittyvät asiat ovat keskivertolappilaiselle aika vieraita. Matkailun kautta porotaloutta tuodaan esille, mutta muutoin porotalouden sisältä ei kovin paljon viestitä ulospäin.

– Ei ole mitään tubettajia tai somettajia porotaloudesta. Silloinhan se jää vähän pimentoon.

1990-luvun alkuun asti kaikki alueen porot olivat koko talven irti. Ympärillä kasvoi tiheitä kuusikkoja ja kangasmaat olivat täynnä jäkälää.

Nykyään moni metsistä on muuttunut hakkuuaukioiksi.

– Missäpä ne porot sitten voisivat olla, kun metsiä ei ole.

Ulkuniemi arvelee, että hänen myönteistä asennettaan tukee se, että hän ei ole nähnyt poronhoidon aidosti hyviä aikoja.

Hän tietää myös, että kun ollaan luonnon kanssa tekemisissä, työhön liittyy paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

– Jos on pitkiä talvia niin sitten on pitkiä talvia.

Pyhä-Kallion paliskunnassa on viime vuosina satsattu yhteistyöhön. Se näkyy myös nyt käynnissä olevassa aitaprojektissa.

Ulkuniemen mielestä yhteistyön lisääntyminen on hänen työssään yksi viime vuosien parhaita muutoksia. Vaikka poronhoitajia on vähemmän kuin ennen, yhdessä saadaan paljon aikaan.

– Koko palkinen on saanut uutta potkua. Yhdessä tekeminen on myös se mikä tuo hyvää oloa täällä mettässä.

Yhteistyöhön liittyy myös juuri Rovaniemellä järjestetty vuotuinen poroparlamentti. Ulkuniemi on osallistunut tapahtumaan joka vuosi siitä lähtien, kun hänestä kymmenen vuotta sitten tuli päätoiminen poronhoitaja.

Hänestä parlamentti on hyvä paikka tutustua muihin poronhoitajiin ja saada uusia ideoita omaan tekemiseen.

– Koen, että verkostoituminen on tärkeä osa nykyporonhoitoa.