Mallan luonnonpuisto on saamassa uuden järjestyssäännön. Poronhoidon kohtaloa alueella tämä ei kuitenkaan ratkaise.
Luonnonpuisto sijaitsee Enontekiöllä Käsivarren länsikulmassa saamelaisten kotiseutualueella ja erityisellä poronhoitoalueella.
Poronhoito on silti kielletty luonnonpuistossa.
Asetelma juontaa juurensa vuoteen 1916, jolloin Mallan alue suojeltiin ensimmäisen kerran. Samalla kiellettiin kaikki ihmistoiminta – myös poronhoito, vaikka sitä ei erikseen mainittu.
Poronhoitokielto kirjattiin asetuksiin vuonna 1981.
Käytännössä porot laiduntavat puistossa. Poronhoitajat katsovat, että alue on aina kuulunut Käsivarren laidunkiertoon.
Mallan alue oli yhden siidan eli perhekunnan laidunaluetta, kun luonnonpuisto perustettiin, kertoo Käsivarren paliskunnan poroisäntä Juho Tornensis.
– Poroista kiisteltiin jo silloin. Kyllä se on tärkeä alue meille.
Tornensiksen mukaan paliskunta on päässyt laiduntamisesta yhteisymmärrykseen Metsähallituksen kanssa.
– Metlan aikana oli vaikeampaa.
Metla eli Metsäntutkimuslaitos on luonnonpuiston edellinen isäntä. Se hallinnoi puistoa vuoteen 2008 saakka.
Laiduntamiskielto on ollut poronhoitajille iso rasite.
– Porot menevät Mallan alueelle itse. Vaikka paimennamme ne pois, porot menevät takaisin.
Tornensiksen mukaan poronhoito kulkee sykleissä ja siidojen laiduntilanne vaihtelee.
– Saattaa olla, että jonkun ajan päästä poroja on Mallalla huomattavasti vähemmän. Haluamme pitää sitä omana laidunalueenamme ja poroilla tulee olla mahdollisuus käydä siellä.
Räkkäsuojat eivät toimi
Poronhoito olisi kielletty myös uudessa järjestyssäännössä.
Saamelaiskäräjät katsoo, että poronhoidon rajoittaminen on merkittävä uhka saamelaiskulttuurille, todetaan Mallan luonnonpuiston hoito- ja käyttösuunnitelmassa.
Suunnitelma valmistui vuonna 2020 ja se ohjaa puiston käyttöä seuraavat 10–20 vuotta. Se on myös uuden järjestyssäännön perusta.
Hoito- ja käyttösuunnitelmassa tunnustetaan tilanteen ristiriitaisuus.
Porojen pitämiseksi pois puistosta sen ja valtatien itäpuolelle on rakennettu räkkäsuojia. Niiden on toivottu pienentävän laidunnuspainetta ja säästävän kasvistoa luonnonpuistossa.
Ajatuksena oli, että porot oppisivat pakenemaan räkkää Jehkkaksen kupeessa sijaitseviin suojiin, eivätkä ne enää menisi Mallan lumenviipymäalueille, Metsähallituksen puistonjohtaja Pekka Sulkava kertoo.
– On todettu, että räkkäsuojat eivät toimi.
Lisäksi on väläytelty porojen paimentamista ainakin osan vuotta.
Luonnonpuistoa ei ole aidattu. Poronhoitajien mukaan se vain aiheuttaisi uudenlaisia ongelmia, tai siirtäisi ne muualle.
Sulkavan mukaan aitaamista ei ole poissuljettu.
Mallan luonnonpuisto
Sijaitsee Käsivarren läntisimmässä kolkassa Kilpisjärven kylän vieressä Enontekiöllä.
Puisto rajoittuu lännessä Norjan ja etelässä Ruotsin rajaan.
Mallan tunturit rauhoitettiin ensimmäisen kerran jo Venäjän vallan aikana ennen Suomen itsenäistymistä vuonna 1916.
Luonnonpuisto perustettiin 1938.
Pinta-ala 31 neliökilometriä.
Mallan alueen maaperä on erittäin kalkkipitoista. Tämän ansiosta siellä esiintyvä tunturikasvilajisto on Suomen monipuolisin.
Korkein kohta on Iso-Mallan huippu, 952 metriä.
Yksipuolinen kielto ei ole hyvä vaihtoehto
Porotilanteen ratkaisemiseksi Metsähallitus on käynnistänyt yhteishankkeen, jossa ovat mukana myös Saamelaiskäräjät, Käsivarren paliskunta, ympäristöministeriö ja Kilpisjärven biologinen tutkimusasema.
Viimeksi mainitulle luonnonpuisto on tärkeä tutkimusalue. Vanhimmat koealueet on perustettu jo 1940-luvulla ja Mallalla sijaitsevat muun muassa maailman pitkäaikaisimman pikkunisäkästutkimuksen pyyntilinjat.
Porojen laidunnuksen rajoittaminen on lisännyt alueen merkitystä tutkimukselle.
Sulkavan mukaan työtä on nyt tehty kolme vuotta. Tämän vuoden aikana on ehkä johtopäätösten aika. Hän sanoo, että Metsähallituksen kannalta tilanne on selkeä.
Poronhoito on kielletty asetuksella, ja Metsähallitus noudattaa asetuksia. Lain muuttaminen ei ole sen päätettävissä. Ei ole kuitenkaan hyvää hallintoa yksiselitteisesti kieltää poronhoitoa ilmoituksella.
