Meteorologi Jari Tuovinen Ilmatieteen laitokselta vahvistaa arkikokemuksen: alkutalvi on ollut poikkeuksellisen vähäluminen Etelä-Lapissa, Kainuussa ja Oulun seudulla.
Asian virallinen todistaminen ei ole aivan helppoa, sillä esimerkiksi Oulun ympäristössä lumensyvyyden mittauspaikkaa on vaihdeltu vuosien varrella useampaan otteeseen. Vuosikymmenten mittaussarjat samasta paikasta puuttuvat.
Sama mittauspaikka on lumen syvyydessä olennainen, koska lunta kertyy epätasaisesti tuulten ja maanmuotojen mukaan.
Tuovinen ottaa tuekseen Siikajoen Ruukin säähavaintoaseman, jolta on 67 vuoden mittaushistoria lumen syvyydessä. Mittauspaikka edustaa hyvin Oulun rannikkoseutua.
Marraskuun alusta kuluvan tammikuun puoleen väliin sieltä kirjattiin poikkeuksellisia lukemia viiteen otteeseen. Viimeisin huomattava poikkeama on tiistailta 14. tammikuuta, jolloin lumensyvyydeksi mitattiin 21 senttiä, kun se mittaushistorian aikana on ollut keskimäärin kymmenen senttiä enemmän.
Kun vertaa Siikajoen ja Oulun lumensyvyyksiä alkutalvesta, Oulussa lunta on koko ajan ollut joitakin senttejä vähemmän kuin Siikajoella. Siellä saavutettiin 9. tammikuuta lumen syvyydessä jo kertaalleen 20 senttimetrin raja, mihin Oulu ei ole vielä tälle talvelle yltänyt.
Mistä vähälumisuus johtuu?
Tuovinen nimeää syylliseksi suursäätilan. Lumisateita tuovat eteläiset matalapaineen reitit ovat menneet Oulun seudun eteläpuolelta ja pohjoiset pohjoispuolelta. Maan keskivaiheilla Etelä-Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu ovat jääneet lumisateista paitsioon.
Lisäksi alkutalvesta asti on ollut usein lauhoja länsivirtauksia eli föhn-tuulia, joiden seurauksena alueet, jotka eivät aikaisemmin olleet juuri lunta saaneet, menettivät helposti vähäisenkin lumipeitteensä.
Tuovinen nostaa esille lumitilanteen Kainuun pohjoisosassa, Puolangan Paljakan havaintoasemalla. Siellä oli viime viikon alkuviikosta lunta vain nelisenkymmentä senttiä ja loppuviikosta vielä vähemmän, kun alue yleensä kilpailee lumensyvyydessä Käsivarren kanssa.
Kilpisjärvellä Käsivarressa lumen syvyys oli alkuviikosta 102 senttimetriä, mikä on paljon ajankohtaan nähden.
– Tyypillisesti sekä Kilpisjärvellä että Puolangan Paljakassa suurimpia lumensyvyyksiä mitataan helmikuun lopusta läpi maaliskuun, Tuovinen kertoo.
Myyräkuumeen vaara kasvaa
Yhden talven aikaikkunassa metsän eläinlajeista osa hyötyy ja toiset kärsivät vähäisestä lumesta.
Metsämyyrä arvostaa paksua, pehmeää lumikerrosta, jonka alla lämpötila on helposti nollan tuntumassa. Silloin se voi lisääntyä pitkin talvea. Jos lunta on vähän, maaraja on kylmä.
Oululainen omakotiasuja kertoi metsämyyrien pyrkineen viime aikoina innokkaasti taloon sisälle. Tutkija Heikki Henttonen Luonnonvarakeskus Lukesta arvioi havainnon kertovan ensisijaisesti siitä, että metsämyyriä on alueella paljon.
Toisaalta sisälle pyrkiminen voi liittyä ohueen lumipeitteeseen ja vaihteleviin säihin.
– Jos lämpötilat sahaavat, se rassaa myyriä. Niitä alkaa silloin tulla pulsseina sisätiloihin sääolojen vaihteluiden mukaan, Henttonen kertoo.
Metsämyyrille epämieluisista säistä tulee silloin ongelma myös ihmiselle, sillä metsämyyrät levittävät myyräkuumetta.
Se on kova tauti, joka tarttuu ihmiseen yleensä hengitysteitse, jos metsämyyrän ulostetta on aerosoleina hengitysilmassa.
Henttonen neuvookin, että metsämyyrien vierailut pitää pysäyttää heti loukuilla, ettei eläimen virtsaa ja ulostetta jää pidemmäksi aikaa sisätiloihin muhimaan.
Pöllö herkuttelee, siili kärsii
– Pikkunisäkkäistä riippuvaisten pöllöjen elämä on aika helppoa, kun lunta on vähän, kertoo eläinfysiologian emeritusprofessori Esa Hohtola Oulun yliopistosta.
Kanalinnuille ja myös monille pikkulinnuille olematon lumipeite on ongelma, koska ne eivät pääse lumikieppiin yöpymään.
– Lauhalla kelillä se ei haittaa, mutta jos pakkasta on pari–kolmekymmentä astetta, ne menisivät mielellään kieppiin, Hohtola sanoo ja lisää, että lyhyt pakkasjakso ei kuitenkaan vielä lintuja haittaa.
Siilille paksu lumikerros olisi hyvä, jotta se saisi sopivan lämpöisen talvipesän. Horrostamista varten lämpötilan pitäisi pudota alle kymmenen asteen.
Ilman lumen antamaa suojaa talvipesässä tulee kovalla pakkasella liian kylmä, ja siili joutuu kiihdyttämään aineenvaihduntaansa eli kuluttamaan paljon energiavarastojaan pitääkseen ruumiinlämpönsä nollan yläpuolella.
Havupuissa ruokaileville tinteille ja hippiäisille taas lauha sää ja lumettomuus sopii hyvin. Ne syövät talvellakin metsän selkärangattomia pikkueläimiä, joita löytyy kuusten oksilta.
– Kun puissa ei ole jääkarstaa, niiden on helpompi löytää oksilta ruokaa.
Henttonen summaa, että kaiken kaikkiaan lajit ovat sopeutuneet siihen, että talvet voivat olla tammikuulle asti hyvin vähälumisia. Lämpötilojen sahaaminen on kuitenkin huono asia ainakin pikkunisäkkäille.
Toisaalta.
– Jos on pikkupakkastalvi ja lunta tavallisesti, niin harva siitä kärsii.
Metsää uhkaa kuivuus
Luken ohjelmajohtaja, kasvitieteilijä Anne Tolvanen pitää lumettomuuden tuomaa kuivuutta kasveille suurimpana uhkana.
Pohjoisen kasvit ovat sopeutuneet elämään talven syvässä talvilevossa lumipeitteen alla, jossa lumi pitää kosteustasapainoa yllä ja lämpötila on varsin tasainen.
– Voi tulla pakkaskuivumista, esimerkiksi mustikka viihtyy paksun lumipeitteen alla. Talvilepo suojaa kuitenkin kasveja niin, ettei silmuihin pitäisi tulla suuria pakkasvaurioita, Tolvanen kertoo.
Puolukka taas kuuluu kasveihin, joka ei paksua lumisuojaa vaadi. Se kasvaa tavallisesti puitten runkojen ympärillä ja paljastuu keväällä ensimmäisten joukossa, kun lumi alkaa sulaa.
Pitkistä, pari viikkoa kestävistä lämpöjaksoista tulisi kasveille ongelmia, koska talvilepo alkaisi purkautua. Sen jälkeen kovat pakkaset vaurioittaisivat silmuja.
– Niin lämmintä ei kuitenkaan ole ollut, että siitä talvilepo vielä häiriintyisi. Myös pimeys suojaa. Kasvit tietävät, ettei voi olla vielä kevät, kun on niin pimeää, Tolvanen kertoo.
Kuivumiseen liittyviä ongelmia voi tulla esille keväällä, kun kasvu lähtee liikkeelle. Puiden juuret kärsivät kuivuudesta, jos lumen sulamisvesiä ei ole riittävästi.
– Varsinkin lehtipuut kärsisivät kuivuudesta, sillä niitten täytyy aktivoida koneistonsa täydellä voimalla käyntiin, kun kasvukausi alkaa. Ja se vaatii vettä.
Kovat pakkaset ja vähälumisuus ovat paha yhdistelmä myös siksi, että routa yltää maassa syvemmälle. Se viivästyttää kasvuun lähtöä keväällä.
– Myös routa lisää kuivuusriskiä. Versot tarvitsevat vettä, mutta sitä ei saada, kun maa ja juuret ovat vielä jäässä.
Sään aikaisempaa nopeatempoisemmat vaihtelut liittyvät ilmastonmuutokseen.
– Se tuo epävakautta ja heikkoa ennustettavuutta, johon mitkään eliöt eivät oikein ole varautuneet, Tolvanen kertoo.