Poh­joi­sen lin­tu­la­jeis­ta osa me­ne­te­tään, sillä niillä ei ole pa­ko­paik­kaa, tutkija Sirke Pii­rai­nen sanoo

Tuore maisteri oli kiinnostunut ekologiasta, luonnonsuojelusta ja eläinlääketieteestä, mutta päätyi töihin, joissa yhdistellään erilaisia paikkatietoaineistoja uuden tiedon saamiseksi.

– Puolisoni opiskeli Lapin urheiluopistolla ja minä pääsin kartoittamaan Itä-Lapin metsiä, joten siellä olin Sallan Tuntsan perukoilla puhjenneen renkaan kanssa.

Yksi talvisesonki hänellä kului safarioppaana ja kesäksi Piirainen pääsi istuttamaan puita Nelostien varteen.

– Eläinlääkäriä minusta ei olisi tullut, mutta pääsin Helsingin luonnontieteelliseen museoon harjoitteluun ja minulle tarjoutui tilaisuus lähteä suunnittelemaan väitöskirjatutkimusta.

Samaan aikaan kerättiin Suomen lajien uhanalaisuusarvioita Punaiseen kirjaan. Merkittävin tekijä uhanalaistumiseen ovat muutokset metsäelinympäristössä, kuten uudistus- ja hoitotoimenpiteet ja vanhojen metsien hävitys.

Rahoitus löytyi keväällä 2017 Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahastolta, joten samana syksynä Piirainen muutti vakituisesti Rovaniemelle ja sai Arktikumista oman työhuoneen.

– Aloitin ennusteilla vuoteen 2050, koska jos pystytään näkemään, että kanta on menossa pieneksi, niin lajin voisi laittaa uhanalaiseksi jo nyt. Minusta se olisi fiksua rahankäyttöä.

Viranomaiset pystyisivät hyödyntämään tietoa ennakoimalla uhkia ilmastonmuutoksen kiihtyessä.

Pohjoisilla lajeilla ei ole paikkaa mihin mennä, joten osa menetetään. Piirainen muistuttaa, että voittajia tuskin on, sillä uudet lajit ovat muualta pois.

– Miinukselle jäädään, ja mitä paikallisempia ennusteita halutaan tehdä, niin sitä vaikeampaa se on.

Pohjoisten lintulajien muutoksia ilmastonmuutoksen edetessä käsittelevä väitöskirja hyväksyttiin Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa joulukuussa.

Valmistumista pitkitti perheen perustaminen, mutta kiinnostus lintuihin ja eläimiin ei ole kadonnut. Loppuvuodesta Piiraisen silmiin sattui projekti, jota hän ei saanut pois mielestään.

– Hain, koska tutkimus kuulosti niin mielenkiintoiselta. Puoliso ei ollut aluksi lainkaan innostunut, mutta muutamme koko perhe helmikuun alussa Belgian Liègeen.

Belgiassa Piiranen työskentelee post doc -tutkijana osana tutkimusryhmää, joka selvittää eläinten ja ihmisten välistä kommunikaatiota.

Tutkimusta tehdään alkuperäiskansojen keskuudessa ja eläintenkouluttajien kanssa. Molemmilla ryhmillä on pitkäaikaisia suhteita eläimiin ja yksilötasolla kommunikointi on kehittynyttä.

Piiraisen mukaan olisi iso asia saada tulevaisuudessa eläinten ääni kuuluviin yhteiskunnassa.

– Me ihmiset olemme lajisortajia pahimmillaan. Projektin idea on etsiä erilaisia menetelmiä, että voiko eläimiä esimerkiksi haastatella.

Tutkimuskohteista yksi sijaitsee Inarissa, mutta muuten pääasiassa antropologeista koostuva ryhmä matkustaa neljän vuoden aikana Aasiaan, Afrikkaan ja Pohjois-Amerikkaan.

– Kanadassa tutkimuksen pariin kuuluvat hevoset, mutta kaikkia eläinlajeja eri maissa en vielä tiedä. Vierailemme myös Englannissa, Etelä-Afrikassa, Intiassa, Namibiassa ja Zimbabwessa, koska tehtäväni on perehtyä ihmisiin ja eläimiin ja pyrkiä mittaamaan määrällisesti, mitä eläimissä tapahtuu niiden kommunikoidessa ihmisen kanssa.

Afrikkalainen kulttuuri on Piiraiselle tuttua, sillä hän teki pro gradunsa Keniassa ja työharjoittelun Sambiassa. Hän puhuu englannin ja ruotsin lisäksi saksaa, italiaa, espanjaa ja swahilia.

Rovaniemelle on suunnitelmissa palata ennen kuin 3,5-vuotias Tyko-poika aloittaa koulun.

– Puolisoni pystyy tekemään etätöitä ja haaveenani on saada perheeni lisäksi vanhempamme osallistumaan kenttätyömatkoille, koska he tykkäävät matkustamisesta.

Rovaniemen rivitaloon etsitään vuokralaista ja osa tavaroista on lähtenyt pitkäaikaislainaan, sillä tavoitteena on koota mahdollisimman kevyt muuttokuorma. Belgiassa arki alkaa kalustetussa vuokratalossa ranskalaiseen kulttuuriin tutustuen.

– Hyvin edulliseen vuokrasopimukseen kuului puolivillin kissan ruokkiminen, joten aluksi ajattelin, että siinä pitää olla koira haudattuna. Aikaa on kuitenkin vähän, paketoimme taloa ja torikaupat laulavat, joten totesin, että haaste vastaanotettu.