Pohjois-Suomen hiihtokeskukset levittäytyvät Suomen kartalla laveasti eri puolille maan pohjoispuolta.
Lavea on myös keskusten kokohaitari. Toisessa ääripäässä ovat Suomen suurimmat ja laajasti kansainvälistäkin väkeä vetävät sekä alueellaan huomattavat määrät ihmisiä työllistävät Levi, Ruka ja Ylläs siinä missä toisesta päästä löytyy huomattavasti pienemmällä henkilömäärällä tai jopa talkoovoimin pyörivät keskukset.
Pohjois-Suomen tuntemattomimpiin keskuksiin kuuluu vertailun edullisin Saukkovaaran Rinteet -hiihtokeskus alle 1 200 asukkaan Ristijärvellä puolen tunnin ajomatkan päässä Kajaanista.
Saukkovaaran Rinteiden puhelinnumeroon vastaa Leila Karppinen, joka on rinteitä pyörittävän kyläyhdistyksen monitoiminainen. Hänet voi löytää esimerkiksi rinteiden yhteydessä toimivasta kahviosta talvisaikaan.
Karppinen on yksi monista talkoolaisista, jotka ovat pyörittäneet hiihtokeskusta Karppisen laskujen mukaan toistakymmentä vuotta.
– Uuden yrittäjän löytyminen Saukkovaaran rinteiden hiihtokeskukseen on ollut hankalaa, joten kuntalaiset ovat päättäneet tarttua toimeen itse, Karppinen kertoo.
Talkoolaisten riittävä saaminen pienestä kunnasta on jokavuotinen voimainponnistus, mutta tähän mennessä rinteet on saatu aina auki. Arkiviikoilla keskus on kiinni. Laskettelijoita palvellaan viikonloppuisin ja esimerkiksi hiihtolomien aikaan myös arkipäivinä.
Tarkempaa tutkimusta kävijöiden kotipaikoista ei ole, mutta kokemuksensa perusteella Karppinen arvioi kävijöiden tulevan ympäri Kainuuta.
– Myös Muhoksen, Nivalan ja Kärsämäen suunnilta meille tullaan. Hiihtolomalla jotkut saattavat sanoa käyneensä kääntymässä Vuokatissa ja tulleensa meille pienempien jonojen perässä.
Talkootyö hiihtokeskuksen ympärillä pyörii talkoolaisten ja kunnan yhteispelinä. Kunta omistaa alueen ja hissit, joten kaikki voittavat sovitulla mallilla. Kuntien hiihtolatuja ajava yrittäjä pitää myös laskettelurinteet kunnossa. Talkoolaiset huolehtivat, että henkilökuntaa riittää rinteeseen, kahvioon ja välinevuokraamoon. Talkoilusta maksetaan talkookorvauksia, jotka tyypillisesti ohjautuvat esimerkiksi luokkaretkirahastoihin. Leijonanosa talkootyöntekijöistä on Ristijärveltä, toisinaan talkooapua tulee Paltamosta tai Kajaanista.
Kun Saukkovaaralta lähtee ajamaan 470 kilometriä luoteeseen, päätyy hiihtokeskukseen, joka ei Suomen oloissa juuri esittelyjä kaipaa. Noin 6 600 asukkaan Kittilän kunnassa sijaitsevalla Levillä hiihtokeskuksen ympärillä pyörivän toiminnan luvut ovat sanalla sanoen hurjia. Pelkästään turisteille tarkoitettuja petipaikkoja alueelta löytyy noin 25 000 kappaletta. Hiihtolatuja on yli 200 kilometriä, lasketteluhissejä 26, ravintoloita noin 60 ja saunoja yli 2 000.
Levillä hinnat ovat kalleimmasta päästä Pohjois-Suomessa. Aikuinen maksaa päivälipusta Leville kolminkertaisen hinnan verrattuna päivälippuun Saukkovaaran rinteillä. Ison ja pienen hiihtokeskuksen palvelutarjonnoilla on luonnollisesti eroa kuin yöllä ja päivällä.
– Meidän kesän investoinnit olivat 15 miljoonaa euroa. Suurin kesän investoinnista oli tuolihissi, joka tulee koillisrinteiden alueelle, Levi Ski Resortin liiketoimintajohtaja Marko Mustonen kertoo.
Keskikokoiselle suomalaishiihtokeskukselle yhteen tuolihissiin panostaminen olisi tyypillisesti aivan valtava yksittäisinvestointi. Levillä tuolihissejä on viisi kappaletta ja gondolihissejä eli vaijerin varassa yläilmoissa kulkevia kopillisia hissejä niitäkin kaksi.
Hinta muodostuu palvelutarjonnan kokonaisuudesta.
– Se on se rinnealueiden monipuolisuus ja laajuus. Meillä on lähes 50 kilometriä laskettavaa tunturissa ja ylipäätään monipuolisesti talviurheilutekemistä eri kohderyhmille. Kun siihen lisää laskettelupäivää täydentävät palvelut, muun muassa vuokraamo- ja ravintolapalvelut, puhutaan kansainvälisen laatutason hiihtokeskuksesta, Mustonen selittää hinnan muodostumista.
Levi on useimmilla mittareilla Suomen suurin laskettelukeskus. Pohjois-Suomi jyrää tässä vertailussa. Koillismaalla Pohjois-Pohjanmaan maakunnan puolella Kuusamossa sijaitseva Ruka ja Lapissa Kolarissa sijaitseva Ylläs erottuvat myös monella mittarilla suuriksi suomalaisiksi hiihtokeskuksiksi. Pohjoisen Suomen ulkopuolella lähempänä suuria väestökeskittymiä sijaitsevat Himos Jämsässä ja Tahko Kuopion suunnalla pitää mainita myös Suomen suurimpia hiihtokeskuksia vertailtaessa.
Keskuksen koko ja palvelutarjonta selittävät ylipäätään keskusten hintoja Pohjois-Suomessa. Maantieteellisellä sijainnilla on jokaisen hiihtokeskuksen sijainnille merkitystä, mutta 6 600 asukkaan Kittilä, 3 900 asukkaan Kolari ja 14 800 asukkaan Kuusamo ja ylipäätään Lapin ja Koillismaan väkiluvut eivät muodosta sellaista ihmismassaa, että lähialueiden väestöpohja voisi kannatella keskusten toimintaa.
Vaikka kansainväliset turistit ovat Suomen suurille hiihtokeskuksille tärkeä ja suuri kohderyhmä, suurin osa kävijöistä tulee silti kotimaasta.
– Kun meidän hinnoittelumallia rakennetaan, me ajatellaan kyllä ensisijaisesti kotimaisia asiakkaita, Mustonen sanoo.
Suuressa suomalaisessa hiihtokeskuksessa lomailevan perheen kukkarossa lysti joka tapauksessa tuntuu. Lapsiperhe ei selviä viikosta laskettelulomalla satasilla. Toisaalta lapsiperheet on huomioitu sekä palvelutarjonnassa että hinnoissa. Alennettujen hintojen ehdoissa on vaihtelua, mutta suurimmassa osassa keskuksia lapset ja nuoret sekä usein myös eläkeläiset saavat alennusta hissilipuista, välinevuokrista tai molemmista. Jotkut keskukset tarjoavat pienille lapsille ilmaisiakin palveluja.
Päiväkävijän tai satunnaisen kävijän näkökulmasta välineiden vuokraaminen lasketteluun on järkevä vaihtoehto, mutta tiheämpään mäessä käyvä alkaa helposti pohtia, missä vaiheessa omien välineiden hankinta tulee ajankohtaiseksi.
Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen toiminnanjohtaja Harri Lindfors haluaa alleviivata ennen kaikkea turvallisuutta. Vaikkapa murtomaahiihtoon verrattuna laskettelussa ja lumilautailussa vauhdit rinteessä kasvavat sen verran suuriksi, että turvallisuutta on syytäkin miettiä.
Lindforsin mukaan oikeankokoinen mono on varsinkin laskettelijalle sekä turvallisuus- että mukavuuskysymys. Monoon ei pidä ostaa kasvunvaraa. Myös suksen valinta on yksilöllistä. Pituuden, painon ja laskutaidon lisäksi suksen valintaan vaikuttaa minkälaisissa rinteissä ja olosuhteissa haluaa laskea. Lindforsin mukaan välineitä olisi hyvä päästä testaamaan ennen ostopäätöstä riippumatta siitä, ostaako uutta vai käytettyä.
Lindfors ei suosittele kaivamaan välineitä sukulaisten vinteiltä, koska esimerkiksi 10–20 vuotta vanhoissa monoissa muovi on usein jo altis halkeilemaan. Kypärää käyttävän on puolestaan syytä tietää kypärän historia, sillä kolhun saanutta kypärää ei pitäisi käyttää turvallisuussyistä.
Hyvää käytettyä tavaraa liikkuu kuitenkin paljon erilaisilla digitaalisilla myyntialustoilla ja sosiaalisen median kanavilla. Hiihtovarusteiden hankkiminen vaikkapa kasvuiässä oleville lapsille voi tarkan euron ihmistä hirvittää, mutta Lindfors huomauttaa, että käytetystä tavarasta pääsee yleensä eroon nopeasti.
– Varsinkin lasten lasketteluvälineet liikkuvat hyvin, Lindfors täsmentää.
Kaikkia ei lasketteleminen kiinnosta ja jokaiselle porukan mukana hiihtokeskukseen lomalle lähtevälle laskettelu ei muuten vain sovi ajanvietteeksi.
Hiihtokeskuksista löytyy monenlaista muutakin tekemistä ympäri vuoden. Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry:n toiminnanjohtaja Harri Lindfors löytää laskettelun rinnalle muitakin aktiviteetteja.
– Minun henkilökohtainen suosikkini on talvipyöräily. Sähköavusteisella fatbikella jokainen voi pyöräillä oman taito- ja kuntotason mukaan, Lindfors sanoo.
Satunnaiselle talvilomailijalle Lindforsin ykkösneuvo onkin, että kroppaa ei kannata säikäyttää ja kuormittaa liian kovilla päivillä. Jos viettää työpäivän verran laskettelurinteessä ja suuntaa vielä illan päälle pitkälle murtomaahiihtolenkille tai kuntosalille useampana päivänä putkeen, rasituksen tuntee äkkiä jaloissa ja kuormitus voi kasvaa liikuntaa epäsäännöllisesti harrastavalle toimistotyöläiselle kovaksi.
– Kroppaa kannattaa etukäteen vähän valmistella aktiivilomaan. Ja kun lomalla on, muistaa olla itselleen armollinen. Sauna ja avanto ovat hyviä ideoita, kun haluaa palautua, Lindfors vinkkaa.
Lasketteluun saa uutta näkökulmaa ja intoa kokeilemalla eri lajia rinteessä. Jos on aloittanut laskettelun vuosikymmeniä sitten, hiihtokoulusta osaavakin saa tekniikkavinkkejä. Aina laskettelusuksilla laskeneille telemarkin tai lumilautailun kokeileminen voi tuntua mukavalta.
– Tai voi kokeilla vapaalaskua. Laskemisen lisäksi siinä tulee tunturiretkeilyä mukaan, mikä voi olla ihan erilainen kokemus.