Maail­man pol­ku­jen kulkija

Pirita Näkkäläjärvi istuu saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen kokoushuoneessa ja syö kaalikääryleitä.

Hän on juuri saapunut aamupäivän tapaamisistaan paikalle vartin myöhässä. Kaalikääryleistä on selvittävä haastattelun lomassa, ennen seuraavaa Teams-palaveria.

Näkkäläjärvi palasi Inariin edellisiltana yli viikon kestäneeltä työmatkalta. Reissuun sisältyi saamelaiskäräjälain kuuleminen Helsingissä, konferenssi Reykjavíkissa, Pohjoismaiden saamelaisministerien ja saamelaiskäräjäpresidenttien tapaaminen Oslossa sekä Lapin ilmasto- ja energiastrategiahankkeen aloitusseminaari Rovaniemellä.

Lähtöpäivän hän joutuu tarkistamaan puhelimen kalenterista: se oli viime viikon tiistai.

46-vuotiaalla Näkkäläjärvellä on takanaan paitsi hektinen viikko, myös hektinen vuosi. Hänet valittiin saamelaiskäräjien puheenjohtajaksi tammikuussa.

Sen jälkeen hän on viettänyt noin 75 prosenttia työajastaan reissun päällä.

Näkkäläjärven ensimmäiseen puheenjohtajavuoteen on mahtunut myös ero pitkäaikaisesta parisuhteesta. Työrintamalla stressiä aiheutti vaalien uusiminen, joka olisi voinut johtaa puheenjohtajan vaihtumiseen heti alkumetreillä.

Vaalit uusittiin, koska saamelaiskäräjät oli jättänyt vaaliluettelon ulkopuolelle ihmisiä, jotka korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) mukaan olisivat kuuluneet sinne. Ensimmäisistä vaaleista on parhaillaan käynnissä myös rikostutkinta.

Näkkäläjärven mukaan hänelle vaikein asia työvuodessa on silti ollut saamelaiskäräjien avustusten leikkaaminen. Kesälomien jälkeen tulleen tiedon mukaan hallitus aikoi leikata käräjien rahoitusta yli puolella miljoonalla eurolla. Se olisi johtanut väistämättä irtisanomisiin.

– Vaikka olen hyvä nukkumaan, silloin vähän menetin yöuniani.

Lopulta käräjien leikkaukset sulivat noin 190 000 euroon. Näkkäläjärven mielestä se on voitto, johon vaikutti merkittävästi se, että koko käräjien puheenjohtajisto matkusti useiksi viikoiksi Helsinkiin lobbaamaan päättäjiä.

– En usko, että lopputulos olisi ollut tämä, jos olisimme hoitaneet asiaa Inarista.

Lapsena Pirita Näkkäläjärvi haaveili muusikon ammatista.

Hän soitti vuosien ajan haitaria. Teini-ikäisenä hänellä ja hänen pikkuserkullaan Anna Näkkäläjärvi-Länsmanilla oli yhteinen saamelaismusiikkiduo.

Kaksikolla oli parhaimmillaan sata keikkaa vuodessa. Teinitytöt esiintyvät 1990-luvulla muun muassa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla.

Anna Näkkäläjärvi-Länsman on nykyään ammattimuusikko. Pirita Näkkäläjärvikin haki Sibelius-Akatemiaan, mutta jäi viidennelle varasijalle.

Elämällä oli hänen varalleen ihan toisenlainen polku.

Näkkäläjärvi lähti maailmalle 17-vuotiaana. Hän sai opetusministeriön stipendin, jonka turvin hän pääsi Iso-Britanniaan Atlantic Collegeen.

Kyseessä on arvostettu sisäoppilaitos, jossa ovat opiskelleet myös muun muassa Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila ja pääomasijoittaja Pentti Kouri.

Koulussa oli noin 350 oppilasta, jotka edustivat 70 eri kansallisuutta. Näkkäläjärven kämppäkaverit olivat kotoisin Malesiasta, Iso-Britanniasta, Saksasta ja Australiasta. Läheisin opiskelukaveri oli barbadoslainen.

Kansainvälisyys oli Näkkäläjärvelle luontevaa. Perhe omistaa Inarissa matkamuistomyymälöitä, joissa Näkkäläjärvi on autellut pienestä asti. Siellä hän tapasi jo nuorena japanilaisia turisteja ja oppi kassalla saksan kielen alkeita.

Maisteriksi Näkkäläjärvi opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa kansainvälisellä linjalla. Kaupallinen ala tuntui käytännönläheiseltä ja oli muutenkin yrittäjäperheen tyttärelle looginen valinta.

Hän ajatteli, että taloutta opiskelemalla saa työkaluja, joilla pärjää maailmassa.

Kun opinnot päättyivät, Näkkäläjärvellä oli jo työpaikka odottamassa.

Hän oli tehnyt työharjoittelun Lontoossa Merrill Lynchissä, yhdessä maailman suurimmista rahoitusalan yrityksistä. Harjoittelun päätteeksi hän sai lupauksen vakituisesta työpaikasta. Hän päätyi työskentelemään teollisuustiimissä, joka teki myös kaivoksiin liittyviä sopimuksia.

Paria vuotta myöhemmin Näkkäläjärvi haki ja pääsi Nokialle. Hän työskenteli aluksi analyytikkona ja siirtyi sen jälkeen johtamaan yrityskauppaneuvotteluja.

Nokia osti tuohon aikaan paljon pieniä softafirmoja. Näkkäläjärven ja hänen kollegoidensa tehtävä oli lähestyä yrityksiä ja huolehtia neuvotteluista.

2000-luvun alussa harvoja asioita hoidettiin sähköisesti. Yrityskauppojen järjestely tarkoitti usein viikon kestäviä neuvottelumatkoja Berliiniin.

Noita vuosia ja niihin liittyvää glamouria Näkkäläjärvi muistelee edelleen kaiholla. Suomalainen Nokia oli maailman huipulla, ja Näkkäläjärvi sai vetää isoja, kansainvälisiä tiimejä.

– Ne olivat mahtavia aikoja. Mutta ne ovat osa sellaista maailmaa, jota ei enää ole.

Näkkäläjärvi on ehtinyt työskennellä Nokian jälkeen useissa muissakin suuryrityksissä. Hän myös veti vuosien ajan Yle Sápmin toimitusta Inarissa, opiskeli viestinnän alan maisteriksi Lontoossa ja pyöritti omaa konsulttiyritystä.

Musiikkihaaveetkaan eivät hautautuneet kokonaan.

Toissa vuonna Näkkäläjärvi pääsi Sibelius-Akatemiaan tohtoriopiskelijaksi. Hänellä on teossa tällä hetkellä tauolla oleva musiikin alan väitöskirja, jonka aiheena ovat saamelaiset joiut.

Pirita Näkkäläjärvellä on nykyään myös oma joiku. Sen on tehnyt Anna Näkkäläjärvi-Länsman.

Tekstissä on tapana luonnehtia joiun kohdetta muutamalla sanalla. Näkkäläjärven joiussa sanotaan: ”Ja minä kyllä maailman polkuja seurailen”.

Lause ilahduttaa saamelaiskäräjien puheenjohtajaa.

– Ilmeisesti kansainvälisyys on minun brändini.

Mielipidevaikuttaminen on keskeinen osa Pirita Näkkäläjärven nykyistä toimenkuvaa.

Työhön kuuluu paljon matkustamista, koska esiintymisillä ja henkilökohtaisilla tapaamisilla saamelaisten ääni saadaan parhaiten kuuluville.

Joskus vaikuttaminen onnistuu etänäkin. Esimerkiksi tänään Näkkäläjärven iltapäivän ohjelmaan sisältyy varttitunnin mittainen Teams-tapaaminen opetusministerin kanssa.

Sitä ennen vuorossa on kuitenkin toinen Teams-palaveri, johon osallistuu intialainen alkuperäiskansojen edustaja sekä Operaatio Arktiksen henkilökuntaa.

Operaatio Arktis on suomalaisten nuorten kehittämä hanke. Se yrittää ostaa ilmastonmuutoksen torjumiselle lisäaikaa edistämällä ilmastonmuokkaukseen liittyvää tutkimusta. Käytännössä muokkaaminen voisi tarkoittaa esimerkiksi ilmaston viilentämistä auringonsäteilyä heijastavilla teknologioilla.

Näkkäläjärven mielestä saamelaisten kannattaa olla mukana teeman selvittelyssä, koska kokeiluja ilmaston viilentämisestä tehtäisiin ensisijaisesti alkuperäiskansojen mailla.

Hän katsoo myös, että ilmastonmuutoksen kanssa eletään niin kriittisiä aikoja, että kaikkiin ratkaisuehdotuksiin on suhtauduttava avoimin mielin.

Inarissa ilmastonmuutos on jo osa arkitodellisuutta. Kuluneena kesänä hellettä ja kuivuutta kesti yli kuusi viikkoa putkeen.

Suot kuivuivat, marjat käpristyivät kokoon ja sieniä kasvoi vain vähän. Kunnon ruskaa ei tullut, koska puiden lehdet ehtivät kuivua ennen värin vaihtumista.

Kesän kuivuus kärjistyi poikkeuksellisen laajoihin maastopaloihin syyskuussa.

Muutokset vaikuttavat saamelaisten elämään, koska esimerkiksi sienet ovat poroille syksyisin tärkeää ravintoa.

– Meille ilmastonmuutos on jokapäiväistä taistelua, ei raportti jossain kaukana, Näkkäläjärvi sanoo.

Saamelaiskäräjien puheenjohtajuus on Pirita Näkkäläjärven unelmatyö.

Hän kokee, että tässä tehtävässä hän voi aidosti edistää saamelaisten asioita.

Puheenjohtajana pystyy vaikuttamaan myös alkuperäiskansan imagoon.

Saamelaiset esitetään usein julkisuudessa kansana, joka riitelee keskenään, vastustaa kaikkea ja vaatii liikaa.

Se on moderni saamelaisuuteen liittyvä stereotypia, Näkkäläjärvi sanoo. Aiempina vuosikymmeninä saamelaiset oli tapana näyttää primitiivisinä, likaisina juoppoina.

Näkkäläjärveä harmittaa julkisuudessa syntynyt kuva, jonka mukaan saamelaisten asioissa olisi kyse jatkuvasta vastakkainasettelusta. Todellisuudessa monista asioista sovitaan hyvässä hengessä.

Esimerkiksi haastattelua edeltävällä viikolla saamelaiskäräjät neuvotteli työ- ja elinkeinoministeriön kanssa Suomen mineraalistrategiasta. Kaivosteollisuuteen liittyvän strategian kirjauksista saatiin aikaan yksimielinen neuvotteluratkaisu.

Näkkäläjärvi itse pyrkii olemaan kannanotoissaan rakentava ja positiivinen.

– Uskon, että asioita saadaan aikaiseksi rakentavalla vuoropuhelulla.

Paljonko kello on nyt Kolumbiassa?

Kuka tämä henkilö olikaan?

Katotko millä kielellä tähän piti tehdä se esitys?

Tätäkin on jo kerran siirretty, antaa sen nyt olla tuossa.

Huh, miten tässä välissä ehti tulla näin paljon uusia meilejä.

Pirita Näkkäläjärvi ja hänen avustajansa Niina Siivikko ovat siirtyneet Sajoksen kolmanteen kerrokseen, Näkkäläjärven työhuoneen nurkkaan. Pyöreän pöydän ääressä on meneillään viikkopalaveri, jossa käydään läpi puheenjohtajan seuraavien viikkojen kalenteria.

Ohjelma kuulostaa hengästyttävältä. Palavereja, seminaareja, Teams-kokouksia, lausuntoja ja haastatteluja on aikataulutettu päiviin välillä varttitunnin tarkkuudella.

Niina Siivikon mukaan Näkkäläjärvi on ahkera, aikaansaava ja tehokas. Sellainen nainen, jonka vuorokaudessa tuntuu olevan enemmän tunteja kuin meillä muilla.

Näkkäläjärvi ei tunnista luonnehdintaa.

– En mie mielestäni edes tee niin paljon, hän sanoo.

Näkkäläjärven mukaan työtaakkaa helpottaa se, että hän on ollut mukana saamelaispolitiikassa vuodesta 2012.

Työlistalla pyörivät vuodesta toiseen samat asiat: saamelaiskäräjälaki, maaoikeusasiat, energia-asiat. Kun niihin on kerran päässyt sisälle, perehtymiseen ei enää kulu juurikaan aikaa.

Ja vaikka päivät ovat täysiä, illat ja viikonloput jäävät useimmiten vapaiksi.

Toista oli alkuaikoina Merrill Lynchillä. Näkkäläjärvi ja muut firman analyytikot aloittivat työpäivän yhdeksän jälkeen aamulla ja lopettivat puolen yön ja aamukahden välillä. Töitä oli myös lauantaisin.

Siihen verrattuna nykyinen työtahti on suorastaan leppoisa. Viikkopalaverin lopuksi Näkkäläjärvi toteaa ilahtuneena:

– Elikkäs mie olen ensi viikon Inarissa! Saa olla kotona ja jatkaa siivoamista.

Pirita Näkkäläjärvi istuu kokouksissa myös vapaa-ajallaan. Hän on muun muassa Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry:n hallituksen puheenjohtaja ja Suomen Benelux-instituutin hallituksen jäsen.

Luottamustoimet liittyvät enimmäkseen kulttuuriin ja taiteisiin. Painotus on Näkkäläjärvelle luonteva, sillä hän sanoo olevansa kulttuurin suurkuluttaja.

Kiinnostus kulttuuriin näkyy myös hänen lomamatkoissaan.

Heinäkuussa hän lensi Lontooseen, koska kaupungissa oli varhaisia brittiläisiä naistaiteilijoita esittelevä Now you see us -näyttely.

Eräänä toisena kesänä hän matkusti St. Ivesin kalastajakylään koska tahtoi nähdä, millaisissa maisemissa Helene Schjerfbeck aikoinaan maalasi.

Kun Näkkäläjärvi haluaa rentoutua kunnolla, hän katsoo brittiläisiä tv-sarjoja. Hänen suosikkinsa on sairaalasarja Casualty.

– Ikävöin britteihin kauheasti. Siksi katson kaikki sarjat, mitä löytyy.

Perjantainen alkuilta on jo alkanut hämärtyä.

Pirita Näkkäläjärvi kaartaa ruskealla Range Roverillaan Uruvaaran rinteessä sijaitsevaan pihapiiriin. Ympärillä levittäytyy jänkiä ja mäntymetsää.

Näissä maisemissa Näkkäläjärvi vietti lapsuutensa.

Näkkäläjärven isä on Enontekiön Kautokeinon saamelaisia, äiti Utsjoen Karasjoen saamelaisia. Vanhemmilla on aina ollut poroja, joiden hoitoon koko perhe on osallistunut.

Naapurustossa asui Näkkäläjärven isän veljiä ja serkkuja. Suvun lapsia pyöri alueella parhaimmillaan kymmenkunta.

Näkkäläjärvi muistaa, miten vaaran rinteillä leikittiin piilosta ja kymmentä tikkua laudalla, ajettiin moottorikelkkoja ja tehtiin hiihtolatuja läheisen lammen jäälle. Leikkejä leikittiin pohjoissaameksi, lasten äidinkielellä.

Talossa, jonka pihassa nyt olemme, asuu yksi Näkkäläjärven serkuista. Elle-Maret Näkkäläjärvi ja Pirita Näkkäläjärvi olivat aikoinaan Inarin ensimmäisen saamenkielisen luokan ainoat oppilaat. Luokan aloitusvuonna Pirita oli kakkosluokalla ja Elle-Maret viidennellä.

Nyt serkukset suuntaavat pihan kulmalla sijaitsevaan ateljeehen. Pirita Näkkäläjärvi on tuonut serkulleen näytille puuvillakankaan, josta olisi tarkoitus loihtia puheenjohtajalle uusi arkisaamenpuku.

Pirita Näkkäläjärvi osti kankaan New Yorkista viime keväänä.  Printtikuvio on värikäs ja vähän psykedeelinen.

– Tämä on tällainen impressionistinen, Näkkäläjärvi itse luonnehtii.

Näkkäläjärvi haluaa käyttää saamenpukua edustustehtävissä. Hän saa myös helposti kuulla, jos saamenpuku puuttuu tai kokonaisuus on jäänyt puolitiehen.

– Olin kokouksessa, jossa mulla oli päällä kesätakki ja lenkkarit. Sain heti yhdeltä äänestäjältä palautetta, että nou nou, ei lenkkareita.

Haastattelupäivänä Näkkäläjärvellä on yllään Kautokeinon mallia oleva arkitakki, jonka hän on ostanut käsityömarkkinoilta. Mekon tunnistaa saamenpuvuksi muun muassa mallista ja hihansuiden nauhakoristeista.

Asuun kuuluu myös huivi, vyö, pieksut ja hopea- ja sarvikoruja.

Inarin tilaisuuksiin Näkkäläjärvi saattaa pukeutua raskaaseen juhlatakkiin, koska pohjoisessa ihmiset ymmärtävät asun merkityksen. Helsingin matkoilla hän suosii arkitakkeja.

Ellei tilaisuus sitten ole erityisen juhlava.

– Minun pitäisi tuoda sulle se sininen takki, Näkkäläjärvi sanoo serkulleen.

– Siitä on vähän alkaneet nauramaan saumat. Mie oon ajatellut laittaa sen Linnan juhliin.

Haastatteluiltapäivälle oli alun perin sovittu myös puhelu Guatemalaan.

Saamelaisilta kaivattiin konsultointiapua maan alkuperäiskansoille. Valtameren takana keskeisiä haasteita ovat neuvotteluvelvollisuuden toteutuminen, maanomistuskysymykset ja ylisukupolvinen kulttuurinen jatkuvuus.

Eli ihan samat asiat kuin saamelaisilla Suomessa.

Erojakin on. Pirita Näkkäläjärven mukaan Pohjoismaiden käräjäjärjestelmä on maailman mittakaavassa "melko poikkeuksellinen".

Siksi käräjille tulee paljon yhteydenottoja, joissa ollaan kiinnostuneita saamelaiskäräjien ja valtioiden suhteista ja niihin liittyvästä lainsäädännöstä.

Esimerkiksi viime hallituskaudella saamelaiskäräjät konsultoi aboriginaaleja, jotka suunnittelivat oman edustuselimen perustamista Australiaan.

Hanke kaatui lopulta maassa järjestetyssä kansanäänestyksessä.

Vaikka alkuperäiskansat kaipaavat tukea, niitä ei ole tarkoitus museoida. Siitä viestii myös Suomen perustuslain kirjaus, jonka mukaan saamelaisilla on oikeus kehittää kulttuuriaan.

Tähän ajatukseen liittyy saamelaisille räätälöity elinkeinorahasto, jota saamelaiskäräjät parhaillaan ajaa.

Sen turvin saamelaiset voisivat tuottaa entistä enemmän esimerkiksi kulttuuriinsa pohjautuvia ”tosi tyylikkäitä ja eettisiä” matkailupalveluita ja tuotteita.

Näkkäläjärven mielestä erillinen rahasto tarvittaisiin, koska nykyiset rahoitusmahdollisuudet ovat byrokraattisia ja vaativat yleensä isoja omarahoitusosuuksia. Matalamman kynnyksen rahasto mahdollistaisi uusien yritysmuotojen kehittämisen luontaiselinkeinojen rinnalla.

Näkkäläjärvi on rahastoideasta innoissaan. Uusien asioiden edistämiseen ei vain tahdo riittää aikaa, koska käräjien on vuodesta toiseen keskityttävä ikuisuusasioihin.

Yksi niistä on saamelaiskäräjälaki, jota on yritetty uudistaa nyt 12 vuotta. Viime eduskuntakaudella uudistus melkein saatiin läpi, mutta aika loppui täpärästi kesken.

Kun kansanedustajat ja valiokuntien jäsenet vaihtuvat, myös vaikuttamistyö pitää aloittaa lähes nollasta, Näkkäläjärvi sanoo.

Uusimpaan lakiluonnokseen liittyvät kuulemiskierrokset alkoivat lokakuun puolivälissä.

Lakiuudistusta tarvittaisiin kipeästi, sillä monet asiat ovat muuttuneet 30 vuodessa.

– On vähän epäreilua, että kaikki muut pääsevät uudistamaan lakejaan, mutta meidän pitää operoida vuoden 1996 lailla.

Lain uudistamisella voitaisiin ratkaista myös pitkäaikainen kiista vaaliluettelosta.

Näkkäläjärvi kirjoittaa bloginsa esittelytekstissä näin: ”Minä haluan pitää huolen siitä, että saamelaiskäräjät pysyy saamen kansan käsissä.”

Juuri siitä kiistassa on Näkkäläjärven mukaan kyse. Hän sanoo, että saamen kansan enemmistön näkökulmasta vaaliluetteloon on päätynyt eri teitä ihmisiä, jotka eivät sinne kuuluisi.

Korkein hallinto-oikeus on puolestaan tehnyt asiasta tulkintoja, jotka sotivat saamelaisten itsemääräämisoikeutta vastaan.

Nykyisessä lakiluonnoksessa laista poistuisi niin sanottu lappalaispykälä, joka on mahdollistanut KHO:n tulkinnat. Saamelaiskäräjät on hyväksynyt lakiesityksen äänin 15-3.

Näkkäläjärvestä on kohtuutonta odottaa, että käräjät ja varsinkaan kaikki saamelaiset olisivat tästä tai mistään muustakaan asiasta yksimielisiä.

Käräjät on saamelaisia edustava elin, samaan tapaan kuin Suomen eduskunta edustaa suomalaisia.

– En muista yhtään asiaa, jossa Suomen eduskunta olisi ollut täysin yksimielinen.