Pik­ku­lo­hien pirteä nousu pelasti ankean lo­hi­ke­sän – Pitkää vael­lus­ta seu­ra­taan ensi kertaa tar­kas­ti ää­ni­lä­het­ti­mil­lä

– Loppukesän parannus on nimenomaan kossia, eli yhden merivuoden kaloja, joita on nyt ilmaantunut muutaman vuoden tauon jälkeen runsaasti, kertoo Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Atso Romakkaniemi.

– Alkukesä on vanhempien ja suurempien lohien nousuaikaa. Niitä nousi jokeen odotettu määrä, eli heikosti, hän lisää.

Simojoella tilanne on samankaltainen. Luken lohilaskuri näyttää netissä Simojoelle osapuilleen samoja lukemia kuin viime ja toissa vuonna. Romakkaniemen mukaan Simojoen lohilaskuri näyttää kuitenkin pikkulohien määrän hieman alakanttiin.

Tornionjokeen näyttäisi nousevan tänä vuonna vajaat 50 000 lohta. Tutkijoiden mukaan lukumäärä saisi olla vähintään 60 000–80 000 vuodessa, jotta lohen lisääntyminen olisi turvattu.

Edellisten huonojen lohivuosien takia kalastusrajoituksia on kiristetty. Kossien runsas nousu ei vielä korjaa Itämeren lohen tilannetta, mutta se antaa toivoa paremmasta.

Ensimmäisen merivuoden jälkeen jokeen kudulle nousevat pikkulohet ovat lähes yksinomaan koiraita. Poikastuotannon kannalta ratkaisevaa on kuitenkin naaraslohien kudulle laskema mätimäärä. Se jäänee vaatimattomaksi alkukesän heikon lohennousun takia.

– Lohenkalastukselle laitetut rajoitukset ovat kyllä ihan tarpeellisia tänä vuonna, Romakkaniemi sanoo.

Kudulle nousevien kossien verrattain iso määrä viittaa siihen, että viime vuonna merelle lähteneet lohenpoikaset ovat pitkästä aikaa selvinneet hyvin merivaelluksen alusta.

Se lupaa hyvää tuleville vuosille, kun 2–4 vuotta merellä vaeltaneet lohet palaavat kotijokiinsa ensi kesästä alkaen.

– Odotettavissa on, että ensi vuonna tulee runsaammin kahden merivuoden kalaa. Toivottavasti näin käy ja lohelle tulee sitten käännettä parempaan, Romakkaniemi sanoo.

– Jos kossia olisi noussut hyvin niukasti niin kuin kolmena viime vuotena, se olisi ennakoinut heikkojen lohivuosien jatkumista, hän jatkaa.

Tutkijoilla ei ole selvää kuvaa siitä, miksi lohenpoikasten selviäminen vaihtelee meressä voimakkaasti vuosittain.

Asiaa selvitetään parhaillaan käynnissä olevalla tutkimusprojektilla. Lohen selviytymiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi ravinnon määrä ja koostumus, hylkeiden määrä, kalastus, vesien lämpötila ja niin edelleen.

– Vertaamme aikasarjoja tällaisista tekijöistä aikasarjaan siitä, miten lohet ovat selviytyneet ensimmäisen merivuoden aikana, Romakkaniemi kertoo.

Tutkimus on vielä kesken, mutta Romakkaniemi paljastaa tuloksista maistiaisen. Tutkijoiden vertailuissa on käynyt ilmi, että lohen poikasia jää lähes poikkeuksetta paljon eloon silloin, kun suurten vanhojen silakoiden kunto on Selkämerellä hyvä vuoden loppupuolella.

– Jos taas Selkämerellä on nälkiintyneitä silakoita, niin myös lohenpoikasten eloonjäänti on heikko.

Selitys riippuvuudelle saattaa löytyä suuren silakan ja lohenpoikasten yhteisestä ravinnosta. Asia vaatii kuitenkin vielä lisää tutkimista.

Kalatutkijat ovat myös ensi kertaa saamassa tarkkaa tietoa siitä, miten lohiyksilöt vaeltavat meressä.

– Meille on asennettu mereen hydrofonilinjasto Merenkurkun poikki ja toinen linjasto Ahvenanmeren poikki. Voimme ensi kertaa seurata, kun akustisella signaalilla varustetut kalayksilöt vaeltavat linjastojen poikki, Romakkaniemi kertoo.

Lohiin istutetaan pieniä äänilähettimiä, jotka lähettävät hyvin korkeaa ääntä. Lähettimien ääni kantaa vedessä jopa kilometrin.

– Kymmeniä Tornionjoen lohen smoltteja on jo merkitty pilottitutkimuksena lähettimillä. Tämän kesän ja syksyn mittaan ne vaeltavat Pohjanlahden läpi. On jännää nähdä milloin ja miten niitä näkyy hengissä ohittamassa Merenkurkun ja Ahvenanmeren.