Siikajoenkylällä kirkon tietämillä on asustanut ainakin viime keväästä asti vitivalkoinen orava, joka nyt on varmistunut albiinoksi.
– Vaimo näki sen jo viime keväänä ja ihmetteli, miten hän oli nähnyt valkoisen oravan. Sanoin, että oisko se ollut lumikko, kertoo Rauno Myllylä.
Myöhemmin otuksen näki taksinkuljettajakin.
Tämän syksyn ja talven aikana on käynyt selväksi, että Anna Liisa Tervakangas oli nähnyt ihan oikein. Orava on kesät talvet kauttaaltaan valkoinen ja suorastaan hurmaava. Se on käynyt lukuisia kertoja perheen lintulaudalla syömässä.
– Kun se rupesi käymään säännöllisesti syömässä, piti hankkia parempi kamera, että saisin parempia kuvia. Ja se tulikin heti taas lauantaina syömään, kertoo Myllylä.
Tutulle vieraalle on annettu nimikin.
– Blondiksihan se vaimo sitä kutsuu.
Siikajoenkylän Blondi on Myllylän mielestä kaikin puolin täysin tavallinen orava, mutta aloillaan se ei näytä hevillä pysyvän.
– Se on ärhäkkäliikkeinen, erikoisen nopealiikkeinen. Otin puhelimella videokuvaakin, mutta se oli niin vilkasliikkeinen, ettei sitä helposti kuvaa.
Perheessä ei ole koskaan nähty Blondia muiden oravien seurassa, joten Rauno Myllylä ei osaa sanoa, ovatko muut oravat hyväksyneet poikkeusyksilön joukkoonsa.
Ruokahalu sillä on kohdallaan, samoin oravien käytöstavat.
– Se on hajottanut koko lintulaudan, kun se oli mennyt lintulaudan sisälle syödäkseen kaiken. Riskiotteinen se on.
Blondille kelpaa ruuaksi kaikki, mitä keksii lintulaudalle laittaa: pähkinöitä, kuorittua kauraa ja auringonkukansiemeniä. Se jyrsii talipötköäkin.
Samalla linnunruokintapaikalla käy myös pikkulintuja, tikkoja, muita oravia, ja kerralla on näkynyt kuusi närheäkin. Niille kannetaan litra siemeniä päivässä.
Myllylää vähän huolettaa se, miten orava mahtaa pärjätä kesällä. Se erottuu silloin valkoisen turkkinsa takia selvästi luonnossa.
– Mutta voihan se olla, että ne eivät edes ymmärrä, mikä tuo on.
Suomen Luonto -lehti kertoi albiino-oravasta, joka liikkui turkulaisella omakotialueella vuoden 2019 loppukesällä. Sekin osoittautui muuten aivan tavalliseksi oravaksi.
Lehden mukaan albiinot oravat ovat hyvin harvinaisia. Niitä on korkeintaan yksi kymmenestätuhannesta.
Albinismi ilmenee yksilössä paitsi valkoisuutena myös punaisina silminä. Verisuonet näkyvät selvästi, koska pigmentti puuttuu silmistäkin. Albinismi haittaa eläimen näkökykyä ja ennen kaikkea hämäränäköä.
Esimerkiksi albiinoilla matelijoilla, linnuilla ja kaloilla valkomuunnos saattaa ilmetä keltaisuutena.
Albinismi
Sana albiino juontuu latinan sanasta albus, "valkoinen".
Albinismi on periytyvä geenivirhe, jonka vuoksi silmistä, ihosta, hiuksista ja karvoista puuttuu musta pigmentti.
Albinismia on kaikkialla eläinmaailmassa.
Geenivirhe on kantajalleen hengenvaarallinen, koska suojaväri puuttuu ja albiino erottuu ympäristössään.
Lajitoverit yleensä hylkivät albiinoja. Albiinojen on vaikea saada lisääntymiskumppani.
Albiinoilla on yleensä näköongelmia ja lisääntynyt ihosyövän riski.