Aamuneljältä on vielä pimeää. Oranssit takit ja lakit hehkuvat Sotkamon Tipasojan metsästysseuran majan parkkipaikalla. On karhunmetsästyskauden ensimmäinen aamu ja ihmisiä on paikalla kolmisenkymmentä.
Nuoriakin on useita. Tämä porukka ei kärsi ukkoutumisesta, kuten metsästyspiireissä muuten on taipumusta.
Jesse Tikkunen toimii metsästyksenjohtajana ja Esko Klemetti on tämän alueen pyyntiluvan hakija. Muut tehtävät jakautuvat koiramiehiin ja passimiehiin.
Porukan kokoonpano muuttuu metsästyksen jokaisena päivänä. Osa jää pois ja mukaan tulee uusia. Harva malttaa jättää avauspäivän väliin. Osa on ulkopaikkakuntalaisia, jonkun vakiväkeen kuuluvan kavereita. Porukka koostuu kahdeksan metsästysseuran jäsenistä. Siksi sen alue on laaja.
– Karhu ei tahdo pysyä samassa paikassa, Klemetti valottaa yhteistyön hyötyä.
Metsästys jatkuu tästä eteenpäin joka päivä niin kauan, kun kiintiötä riittää. Viime kaudella tämä porukka kaatoi kolme karhua.
Esko Klemetti on metsästänyt pikkupojasta asti.
– Ennen 20. elokuuta kuljettiin sorsien perässä, mutta se on kyllä jäänyt vanhemmalla iällä, kertoo ensimmäistä eläkepäiväänsä karhujahdissa viettävä 68-vuotias konkari.
Hän työskenteli Metsä Groupin puunostajana vuosikymmeniä ja ehti nähdä karhuja useamman kerran niilläkin reissuillaan. Yksi meni ohi 30 metrin päästä.
Auton edestä eläin on mennyt jonkun kerran. Jos niitä taas näkyisi kotona Juholankylällä, ne olisivat läpikulkumatkalla. Vaaratilanteita tai haittaa karhuista ei ole Klemetille ollut. En osaa pelätä luonnoneläimiä, hän sanoo.
– Ne osaavat väistää ihmistä.
Rölli-koira hinkuu töihin
Ensin Tipaksen karhuporukka suunnittelee, mihin päin kukakin lähtee. Jotain käryä siitä jo on, sillä linnuntietä viiden kilometrin päässä on karhu ollut edellisenä iltana kaurapellossa syömässä. Se voi olla edelleen lähellä – tai sitten ei.
Pellolla ja pellolla on eroa. Riistapellolle karhun ampuminen on kiellettyä. Jäljestystäkään ei saa aloittaa riistapellolta eikä metsästää karhua kulkureitiltä tällaisen pellon lähiympäristössä.
Sen sijaan EU-tukea saavalta tuotantopellolta, jossa viljellään myytäväksi esimerkiksi kauraa, jäljestyksen saa laillisesti aloittaa.
Tosin karhun voi ampua riistapellon läheisyyteen silloin, jos metsästys on alkanut jostain muualta. Metsästäjän pitää silloin pystyä osoittamaan, että peltoa tai muuta ravintohoukutinta ei ole käytetty apuna. Osoittamisen voi tehdä esimerkiksi koiran tutkapannan piirtämällä jäljellä.
Karhunmetsästäjän on oltava tarkkana, koska ravintohoukuttimiin liittyvät asiat käsitellään lähtökohtaisesti törkeinä metsästysrikoksina.
Tänä syksynä marjoja on ollut vähän, joten nallet murkinoivat mieluusti kaurapelloilla.
9-vuotias jämtlanninpystykorva Rölli hinkuu jo töihin. Se on kova kaveri, sillä sillä on jo yli kymmenen karhua kaadettuna. Metsästyskoirat ovat kovapäisiä jämtlanninpystykorvia ja plottinajokoiria.
Röllin isäntä Marko Kämäräinen kertoo, miten koiran sisäinen kello tikittää kauden alkamisen merkiksi.
– Joka aamu, kun lähden aikaisin töihin, niin Rölli vain nukkuu kopissa, mutta tänä aamuna se haukahteli ja hyppi häkkiä vasten.
Vauhdit nousevat, tahti tiivistyy
Aamu alkaa valjeta ja suuntaamme Esko Klemetin kyydissä Välisuolle. Taivaskin kirkastuu sieltä täältä, vaikka pitkin viikkoa sääennusteet povailivat sateita.
Koirat ovat oleellinen osa karhunmetsästystä, joten juttu jatkuu niistä.
– Rölli on todella hyvä karhunkäsittelijä, mutta vanhemmiten mennyt ehkä liiankin rohkeaksi. Se menee aika lähelle karhua, joten toivottavasti ei käy huonosti, Klemetti puhelee ja kaivaa seurantaohjelman esiin.
Se näyttää, missä metsästäjät ja koirat ovat. Nyt koira on pellolla, päästetään irti ja sen täplä alkaa liikkua näytöllä. Koirat pääsevät töihin yleensä yksi kerrallaan. Muuten voisi tulla tappelu.
Kuulemme etäisesti ja seurantaohjelmakin kertoo, että Rölli jo haukahtelee ensimmäisiä kertoja, yhdeksän kertaa kymmenen sekunnin aikana. Se voi johtua vainutusta karhusta, mutta myös sen yöjäljestä. Haukkumäärillä on merkitystä, sillä haukku tihenee, kun koira pysähtyy pitämään karhua paikallaan. Silloin otetaan eläimestä mittaa. Isot kontiot eivät piittaa koirista mitään.
– Vauhdit nousee nyt. Voi olla, että koira on löytänyt sen, Klemetti huomioi ja kaivaa esiin aseensa, 9,3x62-kaliiperisen hirvikiväärin.
Yleensä karhu osaa liikkua hyvin hiljaa ja vain puuskuttaa tullessaan. Kanervikossa liikkuessaan se on myös kovin matala.
Jos karhu ylittäisi tien, jolla odotamme, se katkoisi mennessään tienreunaan viritetyn langan ja jättäisi jäljen seuraajille. Lankaa on vedetty yksityisteille kymmeniä kilometrejä.
Haukku kuuluu lähenevän. Kesällinen koira, joten en tiedä, miten se jaksaa, metsästäjä miettii. Vieteri oikenee äkkiä, vaikka jäljestämisen koira lopettaakin vasta sitten, kun sen kunto loppuu.
Nyt haukkuja jää paikoilleen ja ääntelytahti tiivistyy.
– 93 kertaa minuutissa, siellä on kyllä kiivas tahti.
Samaan aikaan Klemetille kilahtaa tieto, miten kaksi metsästäjää näki jo toisenkin karhun. Ampumaan he eivät pystyneet, mutta perään on laitettu toinen koira.
Eikö metsästäjää harmita, kun hän ei itse ole tapahtumien polttopisteessä juuri nyt?
Ei, sillä aina, kun tilanteen saa, sitä on mielenkiintoista seurata, Klemetti vastaa. Ensimmäinen oma kaato tuntui erilaiselta, mutta sittemmin hän on iloinnut enemmän porukassa olemisesta ja siitä, kun toisetkin ampuvat. Kun mahdollisimman moni pääsisi kokemaan kaadon, eivät vain yhdet ja samat, metsämies toivoo.
– Viime syksynä näin karhun kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla se vain vilahti, toisella kerralla ammuin. Kantaporukasta melkein kaikki ovat ampuneet karhun.
Nyt seuranta kertoo, että Rölli on luovuttanut. Tämä karhu jäi tähän puskaan, Klemetti toteaa.
– Epäilevät, että karhu antoi kyydit koiralle, hän kertoo saapuvan whatsapp-viestin perusteella.
– Se oli lähellä, mutta silti kaukana. Läähätys kuului jo.
Karhu säikäyttää toisenkin koiran ja alamme vaihtaa passipaikkaa.
Menetettyjä mahdollisuuksia on turha jäädä harmittelemaan, sillä seuraava tilanne on jo päällä lähellä Havukkajokea. Karhu menee joesta yli ihan varmasti, Klemetti tietää, mutta perässä laukkova Häyhä-koira ei uimisesta piittaa.
Vettä suurempi vaara koirille ovat sudet. Niitä on metsästäjän mukaan nyt niin paljon, että koirille metsästys on jo riski.
– Pelottaa, että susi tulee koiran päälle ja tappaa.
Matkan varrella on paikallinen nähtävyys, Paskahuussinkangas: keskellä ei mitään töröttää yksinäinen huussi. Uudessa paikassa vaihdellaan kuulumisia toisen ryhmän kanssa. Tauko päättyy toiveikkaaseen toteamukseen ”lähdetäänpä metsästämään, ammutaan se karhu ja päästään kotiin”.
Ennätyskiintiö tänä vuonna
Suomen karhukanta on kasvanut.
– Nähtävästi sille on hyvät edellytykset lisääntyä. Ruokaa on riittävästi ja metsästys maltillista, Esko Klemetti arvioi.
Kuvaushaaskoilla nallet saavat runsaasti ilmaista ruokaa ja haaskoja on pitkin itärajaa. Karhulla on hyvä muisti ja mainio hajuaisti, joten se löytää tarjotut herkut helposti.
Metsästyskiintiökin on noussut. Lupia on alkaneella kaudella käytettävissä 457 karhun kaatoon. Määrä on 73 isompi kuin edellisellä kaudella ja 144 isompi kuin sitä edellisellä. Klemetistä määrä tuntuu kovalta viime vuoteen verrattuna, sillä jo silloin lupia oli paljon. Hän luottaa kuitenkin Luonnonvarakeskuksen havaintoihin ja laskelmiin. Karhunpyyntiä suunnataan erityisesti Pohjois-Karjalaan ja itäiselle poronhoitoalueelle.
Karhu kehittyy hitaasti ja tulee sukukypsäksi vasta 5-vuotiaana. Pentuja se tekee yhdestä viiteen joka toinen tai kolmas vuosi.
– Ei se niin hirveästi sillä tavalla lisäänny. On ihan varma, että itärajan takaakin niitä tulee.
Yleensä ammuttavat karhut eivät ole mitään jättiläisiä, vaan vähän yli satakiloisia, joita on valtaosa kannasta. 200-kiloisia saaliita tämä porukka on saanut useamman kerran, joskus yli 300-kiloisen.
– Tosi isot pitävät nahkansa ehjänä.
Rapse kuului jo
21-vuotias Aleksi Immonen kertoo metsästävänsä kaikkea luvallista: suurpetoja, hirviä ja pienriistaa. Into syttyi jo pikkupoikana isän vanavedessä. Siskot eivät ole touhusta innostuneet.
Ensimmäisen karhunsa, yli 200-kiloisen uroksen Immonen kaatoi viisi vuotta sitten ollessaan vasta toista syksyä mukana metsällä. Hieno fiilis, hän muistaa.
Tänäänkään ei ollut kaukana.
– Lähellä se meni, pieni rapse kuului karhun liikkeestä. Arvasin ja kuulin, ettei ole tulossa kohdalle, vaan kiertää. Valmiina oli silti oltava.
Luonto, koirien kanssa touhuaminen ja hyvä porukka, kainuulaisittain ”porukkamehtuu” – siinä tekijät, jotka Immosta kiehtovat metsästyksessä. Eikö saalis sitten?
Ruokana kyllä, onhan itse metsästetty liha eettisesti tuotettua lähiruokaa.
Karhut kaadetaan yksi kerrallaan. Kun tulee kaato, koko porukka kokoontuu paikalle, napataan pikkuryypyt ja tehdään kaatoilmoitus. Trikiinitesti otetaan heti ja tuloksen saa arkivuorokaudessa.
Trikiini on ikävä loinen. Se on yleinen riistaeläimillä, kuten villisialla, karhulla ja ketulla. Trikiini aiheuttaa ihmisessä lihassairauden, joka on Suomessa hyvin harvinainen. Loisen varalta jok'ikinen kaadettu karhu kuitenkin testataan.
Joskus trikiini löytyy, vaikkakin harvoin.
Liha pitää saada kylmiöön äkkiä. Tipasojan porukka kantaa saaliin jahtimajalle yleensä sellaisenaan ja nylkee sen siellä. Voimakkaanmakuinen liha myydään ravintoloille, ja ampujalle jäävät nahka, kallo ja siitinluu.
Klemetti kertoo, miten karhunmetsästys on niin perin juurin valvottua hommaa, että vääriä konsteja ei juuri käytetä. Poliisi apuvoimineen valvoo ja käy katsomassa kaikki kaadetut karhut. Omilla koirillaan he löytävät laittomat haaskat ja metsästyskoirien kulkua seurataan.
Epärehellisyydestä jää kiinni suurella todennäköisyydellä.
Kaataja Lars Korhosen maisemissa
Tilannetta on ollut tasaisesti koko aamun ajan. Se ei ole mitenkään tavallista.
Karhua ei saa ampua yleisellä tiellä, luonnonsuojelualueella eikä alle 150 metrin päässä asutusta talosta. Hiidenportin kansallispuisto on lähellä, joten sen rajat pitää tuntea.
Järkevä ampumaetäisyys on hyvälläkin näkyvyydellä alle sata metriä, pusikossa murto-osa siitä. Ja osua pitää.
– Ei viitsi verissä päin pusikossa juoksuttaa. Pitää olla varma, että keikahtaa, Klemetti sanoo.
Metsäautotiellä ampuminen on luvallista. Siksi hän kaivaa maastokartan esiin ja selvittää, onko tämä passipaikkamme sellainen.
Tipasojalta kotoisin oleva Jorma Niskanen parkkeeraa autonsa tienlaitaan ja esittelee kuvaa aamuisesta tassunjäljestä. Pehmeään maahan on painunut kynsien kohdalta 12-senttinen etutassun jälki. Ei mikään iso.
Niskanen kertoo, miten ihan lähellä on Kissaniemen talo, jossa 1800-luvulla asui vähintään 40 karhua kaatanut kuuluisa metsästäjä Lauri Antinpoika Korhonen, Lars Korhosenakin tunnettu.
Millaista metsästys oli silloin, ennen kaikkia laitteita ja apuvälineitä? Enemmän arpapeliä. Toki kauan sitten karhun sai ampua haaskaltakin. Talvipesällä kaato tapahtui keväällä, hankikannon aikaan, mutta siihen valmistauduttiin jo syksyllä etsimällä karhun nukkumapesiä. Paikan löydyttyä suoritettiin pesän ympärillä karhunkierros.
Klemetti kertoo nähneensä muutamia pesiä metsissä liikkuessaan. Monesti ne ovat ojan palteessa ja erottuvat muista kasoista oviaukkonsa ja hengitysreikänsä avulla.
Viestimiin tulee tieto, että koira pyörii karhun perässä Airikkalan takana sakeassa kuusitaimikossa. Maasto on suosiollisempi karhulle kuin koiralle, ja lisäksi ajallista viivettä voi olla paljon, joten todellisuudessa jahdattavalla saattaa olla roima etumatka.
– Pitäisi olla panta karhullakin, Niskanen heittää.
Karhu on älykäs eläin ja myös tämä onnistuu pötkimään pakoon. Kyllähän se vastapelurikin yrittää henkensä säilyttää, ymmärtää metsästäjä kohdettaan.
Aikaisen herätyksen ja runsaan odottelun vuoksi ajantaju on hämärtynyt. Metsästyksenjohtaja Jesse Tikkunen päättää, että homma on tältä erää ohi. Palaamme ilman saalista lähtöpisteeseen ja kodalle makkaranpaistoon puolilta päivin.
Karhu kaatuu sittenkin
Seuraavana aamuna puhelin soi kello 10.04. Esko Klemetti kertoo, että kokenut metsästäjä Bengt Högnabba Teerijärveltä on juuri kaatanut 110-kiloisen naaraan. Samoihin aikoihin samalla suunnalla toinen porukka on ampunut 120-kiloisen uroskarhun.
Högnabballe kaato oli kolmas. Edellinen kerta oli vuonna 2019. Sotkamossa hänellä on mökki ja metsää, ja hän on Sapsontaustan Erän jäsen.
– Hyvä tuuri on ollut. Moni on metsästänyt parikymmentä vuotta eikä ole edes nähnyt karhua.
Pelkän tuurin piikkiin onnistumista ei voi pistää. Koiramiehenä Högnabba tuntee eläinten liikkeet ja hyvän kuntonsa ansiosta hän jaksaa liikkua metsässä.
– Seurasin koiran työskentelyä ja siirryin sen mukaan sille linjalle, mihin karhu oli tulossa. Siinä oli metsäkoneen ajoura ja karhu pukkasi varovasti päänsä näkyviin, arasteli koiraa. Sitten se hyppäsi ajouralle ja olin valmiina. Karhu kaatui ensimmäisellä laukauksella, se oli napakymppi sydämeen.
Paikka on sama, jolla edellisenä päivänä kuulimme Lars Korhosesta ja ihmettelimme teerenpoikasten pesuetta.
Poliisi valvoi metsästystä tehostetusti avausviikonloppuna yhteistyössä muun muassa rajavartiolaitoksen, riistanhoitoyhdistysten sekä metsähallituksen erävalvojien kanssa koko maassa.
Valvontaa painotettiin paikallisesti ja alueellisesti keskeisiin teemoihin eli itäisessä Suomessa erityisesti karhunmetsästykseen ja muualla maassa pääasiassa sorsan metsästykseen.
Poliisi kirjasi valvonnan yhteydessä 20 huomautusta, yhden rikesakkomääräyksen, kaksi sakkovaatimusta ja yhden rikosilmoituksen. Yleisin nimike oli metsästysrikkomus.
Lisäksi poliisi on hallinnollisina toimenpiteinä aloittanut kaksi ampuma-aselupien hallussapitoon liittyvää selvitystä. Valvonnassa havaitut rikkeet olivat vähäisiä ja lieviä.
Poliisin tiistaisen tiedotteen mukaan metsästäjät noudattavat metsästyslain säännöksiä yleensä erittäin hyvin.
Vakavia laiminlyöntejä tai rikoksia ilmeni vain yhdessä tapauksessa, jossa metsästäjä oli kuljettanut rekisteröimätöntä mönkijää yleisellä tiellä alkoholin vaikutuksen alaisena, ilman kypärää sekä ampuma-ase suojaamattomana ja lataamattomana sylissä. Riistanhoitomaksukin oli jäänyt suorittamatta.
Myöskään Kainuun valvonta- ja hälytystoimintayksikön johtajalla, ylikomisario Hannu Rönköllä ei ole avausviikolta erityistä raportoitavaa.
– Käsitykseni mukaan kaikki on mennyt ok tähän asti. Aloituksessa ei ole ollut ongelmia. Kiirekin tuntuu vähentyneen, joten enää ei tule vaaratilanteita kiireen takia.