Karitsat kiertelevät jaloissa ja ovat vailla herkkuja. Niiden äidit, uuhet, määkivät tyytyväisinä ja mussuttavat heinää.
Vielä kasvihuonelampolassa asustelee lampaita paksuine villoineen. Kerintäaika alkaa kuitenkin pian olla käsillä.
Yöpakkasten hellittäessä kaikki vajaat 80 lammasta keritään Pudasjärven Marikaisjärvellä sijaitsevassa Murasten lampolassa itse.
Kerintä on kovaa hommaa. Siihen saa kulumaan monta viikkoa, kun päivätöiden päälle työskentelee vielä lampolassa.
– Se on kuin aikuisen miehen kanssa painisi, jos lammas sattuu sille päälle, ettei kerintä kiinnosta. Se potkii neljällä sorkalla vastaan, Aki Muranen nauraa.
Aluksi lammas istuu, jotta sen vatsa ja rinta voidaan keritä. Muuten kerintä onnistuu lampaan seistessä, kunhan sen liikkuminen on estetty. Varsinkin keritsijän selkä on koetuksella.
Henna Muranen kertoo, että suuresta pässistä eli uroslampaasta voidaan keritä jopa kilo villaa.
Huonoillekin villoille on käyttöä
Tilan uuhet ovat vanhoja ja suurin osa sekarotuisia, eikä niiden villa ole niin hyvälaatuista. Uuhien villa kärsii synnytysten jälkeen. Keväällä keritty villa on huonolaatuisempaa kuin syksyllä keritty.
– Lampaat hikoilevat ja villaan kertyy rasvaa ja talia. Villa hautuu talvella, kun lampaat ovat sisätiloissa, Muraset kertovat.
He ovat hankkineet varta vasten hyvävillaisia ahvenanmaanlammaspässejä. Niiden hyvä villa periytyy pikkuhiljaa ja siten tilan lampaiden villaa jalostetaan.
Keritsemisen jälkeen huonot villat lähetetään tutuille, levitetään omalle kasvimaalle tai säilötään autotallin taakse maahan.
Hyvät villat Henna pesee ja kuivaa pihalla. Niistä valmistuu lankaa.
Tuntikausia hyrisevän rukin ääressä
Kuivattamisen jälkeen Henna karstaa villat, yhden satsin viisikin kertaa, jotta tuloksena on puhdas ja tasainen villalevy. Murasilla on käsikäyttöinen karstamylly, jonka pyörittäminen on kaikista aikaa vievin osuus langan teossa.
Villalevyjä Muraset myyvät jonkin verran sellaisenaan esimerkiksi hevostalleille, joissa rasvaista villaa käytetään hevosten kintereiden hoitoon.
Karstatusta villasta voi myös huovuttaa paljon kaikenlaista, kuten tossuja tai hattuja.
Suurimman osan Henna kehrää rukilla langaksi. Rukki toimii sähköllä.
Ensin lanka kierretään yksisäikeiseksi, jonka jälkeen kaksi kerää kerrataan yhteen kierteiseksi valmiiksi langaksi.
Sata grammaa lankaa valmistuu villalevystä noin tunnissa. Henna viettää vapaa-aikansa ja iltansa mielellään rauhallisesti hyrisevän rukin ääressä ja lankaa valmistuu todella suuria määriä.
– Tämä on oikein meditatiivista ja koukuttavaa tekemistä.
Henna pyrkii tekemään keväällä kerityt villat langoiksi kesän aikana.
Väri on peräisin kasveista
Iso osa valmistuneista lankakeristä on valkoisia. Niistä osan Henna värjää kasviväreillä eri värisiksi. Esimerkiksi verihelttaseitikillä saa aikaan oranssin sävyjä ja järviruokolla vihreän.
Pehmeästä langasta valmistuu Hennan käsissä eniten villapaitoja mutta myös sukkia ja paljon muuta. Kangaspuilla valmistuu suurempiakin tekeleitä, kuten vilttejä.
Muraset ovat opetelleet keritsemisestä saakka, miten kaikki toimii.
– Raavin useaan otteeseen jo tulitikkuja, että poltan koko rukin, kun opiskelin puurukilla, miten kehruu toimii, Henna nauraa.
–Kangaspuiden kasaus oli myös oma projektinsa, Aki kertoo.
He katsoivat kasaamiseen opetusvideoita netistä ja opiskelivat kirjan avulla. Lopulta kangaspuut saatiin kasaan. Tekemällä ja kokeilemalla sitä oppii, he toteavat.
Henna opiskeli neulomaan alusta alkaen vasta, kun lankaa alkoi valmistua. Ennen hän ei neulonut edes villasukkia, mutta nyt valmistuu jopa 20 villapaitaa vuodessa. Paidat menevät lahjaksi ja myyntiin.
– Enää ei kelpaa tekokuitusekoitteet, kun omasta villasta tehdyt paidat ovat niin pehmeitä ja pysyvät niin hyvänä. Lähituotettu ja kotimainen on muutenkin lähellä sydäntä.
Aki ja Henna Murasella on ollut lammastila Marikaisjärven rannalla pian kahdeksan vuotta. Sitä ennen heillä on jo ollut lampaita. Luvat heillä on 80 lampaalle, mutta laajentamistoiveet elävät vahvasti.
Marikaisjärvellä on 160 neliön kasvihuonelampola, joka on hieman tavallisesta poikkeava. Muraset ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa, sillä lampaat selvästi viihtyvät valoisassa lampolassa.
Lampaat viettävät talvensa pitkälti sisätiloissa. Keväällä toukokuun tienoilla lampaat viedään vapaasti laiduntamaan saarille, joille Muraset ovat tehneet maisemanhoitosopimukset. Saarissa lampaat viihtyvät yleensä syystulviin saakka, joskus lokakuuhun ja hirvenmetsästyksen alkuun asti.
Ennen kuin kesälaidunnus tulee päätökseensä, pässit haetaan omalta saareltaan "tyttöjen saarelle" astuttamaan uuhet.
Syksyllä, kun lampaat haetaan takaisin, ne keritään taas. Aina keritsimisen yhteydessä hoidetaan myös lampaiden sorkat.
Syksyn jälkeen menee noin viisi kuukautta, jolloin lampaat elelevät rauhaisaa elämää lampolassa ja hoitajat huolehtivat niiden hyvinvoinnista.
Uudet karitsat syntyvät helmikuun tienoilla. Tänä vuonna karitsoja syntyi yli sata. Sen jälkeen niitä kasvatellaan, kunnes tulee taas kevät. Kevätkerintöjen jälkeen karitsat lähtevät teuraalle ja loput saareen.
– Lampaanlihan tuottaminen on niin byrokraattista ja tulisi myös kuluttajalle niin kalliiksi, että on helpompi lähettää lampaat muualle, Henna kertoo.
Muraset ovat aiemmin myyneet paljon kesäkaritsoja, jopa yli 60 karitsaa kesässä, jolloin karitsat saavat kesäksi hyvän kodin ja sen jälkeen todennäköisesti ostaja saa siitä omat lihat. Tänä vuonna kesäkaritsoja ei myydä, sillä lampaita ei ole tarpeeksi.