Eläimet: Mikä sai aran metsän asukin muut­ta­maan vilk­kaan ul­koi­lu­rei­tin var­rel­le kau­pun­kiin?

ympäristö ja ilmasto: Laskuri kertoo, mikä on retkesi hii­li­ja­lan­jäl­ki

Retkikohteet: Yrit­tä­jä haluaa, että Ii­vaa­ran hui­pul­le joh­ta­nut kelk­ka­reit­ti rai­va­taan taas auki

Mainos: Pohjoisen Polkujen tutustumistarjous: 1 kk vain 1 €, tilaa tästä!

Per­hos­ke­sä 2021 oli erin­omai­nen – Nokkos- ja sit­ruu­na­per­ho­nen run­saim­mat lajit

Suruvaippa oli loppukesästä monin paikoin hämmästyttävän runsas.
Suruvaippa oli loppukesästä monin paikoin hämmästyttävän runsas.
Kuva: Juha Jantunen

Valtakunnalliseen päiväperhosseurantaan ilmoitettiin havaintoja viime kesänä ennätyksellisen paljon.

– Seurannan aikana on ollut vain yksi parempi päiväperhoskesä vuonna 1995, kertoo seurannasta vastaava Kimmo Saarinen Suomen Perhostutkijain Seurasta tiedotteessa.

Runsauden takana oli varsinkin kaksi lajia: seurantaan ilmoitetuista perhosista melkein joka kolmas oli nokkos- tai sitruunaperhonen. Nokkosperhosen esiintymisessä oli 2010-luvulla useita niukkoja vuosia, mutta laji on runsastunut huomattavasti kesästä 2019 lähtien.

Kesä suosi myös keisarinviittaa, suruvaippaa ja metsänokiperhosta, joita tilastoitiin enemmän kuin koskaan. Päiväperhosten kärkikymmenikköön ensimmäistä kertaa yltänyt keisarinviitta esiintyi runsaana myös Oulun seudulla.

Keisarinviitta on yleistynyt nopeasti. Kuvassa myös muutamia nokkosperhosia.
Keisarinviitta on yleistynyt nopeasti. Kuvassa myös muutamia nokkosperhosia.
Kuva: Juha Ahvonen

Vähälukuisemmista lajeista esiin nousivat muun muassa vahvasti Suomeen vaeltaneet nauris- ja kaaliperhonen. Eksoottisempiakin päiväperhosvieraita tavattiin enemmän kuin edelliskesinä. Joukossa oli niin sinappiperhonen kuin etelän- ja vaaleakeltaperhonen.

Heinäkuun puolivälissä Suomeen ryöpsähti myös pikkuhäiveperhosia, joista tehtiin kautta aikain ensimmäinen havainto Kainuusta asti.

Monien lajien runsaus jäi kuitenkin keskivertovuoden tasosta. Erityisen vähälukuisia olivat tesmaperhonen ja niittyhopeatäplä, hopea- ja niittysinisiipi sekä loisto- ja ketokultasiipi.

Valtakunnallinen päiväperhosseuranta on Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin ja Suomen Perhostutkijain Seuran koordinoima, vuonna 1991 alkanut tutkimushanke. Seuranta perustuu laajaan vapaaehtoisten joukkoon.

Seurannalla tutkitaan Suomen päiväperhoslajiston levinneisyyden ja runsauden muutoksia. Suomen 122 päiväperhoslajista vakituisia on noin sata.

Vuonna 2021 kaikkiaan 229 luonnonharrastajaa ilmoitti päiväperhosia lähes 850 seurantaruudusta läpi Suomen. Tietoja kertyi yhteensä 107 lajista ja 385 000 päiväperhosesta. Eniten perhosia kirjattiin Etelä-Hämeestä.

Seuranta jatkuu kesällä 2022 ja on kaikille avoin.