Eri­lai­nen lo­ma­viik­ko lam­mas­pai­me­ne­na

Helsinkiläisellä Maria Salolla oli onnea, sillä hän pääsi lammaspaimeneksi Perämeren kansallispuiston Pensaskarin saareen. Pestit ovat haluttuja.

Valitut paimenet pääsevät viikoksi paimentamaan lampaita arvokkaiden perinnemaisemien keskelle eri puolille Suomea.

Metsähallitus käyttää lammaspaimenten maksamista tupavuokrista saamansa tulot luonnonhoitoon ja perinnemaisemien ylläpitoon.

Salo oli ilmoittautunut Metsähallituksen luontoon.fi-verkkosivuille, josta paimenet arvotaan. Toiveeksi hakija voi laittaa muutaman kansallispuiston tai muun luonnonsuojelualueen.

– Kyllähän Pensaskarin saari Perämeressä on meiltä päin katsottuna aika eksoottinen. Tänne oli tosi mielenkiintoista tulla, kun en tiennyt paikasta juuri mitään. Kaikki paimenpaikat ovat olleet hiukan erilaisia. Tämä saari ja meri ovat tosi upeita, Salo ihastelee.

Paimeneksi valittu saa ottaa mukaansa enintään kolme kaveria. Salo otti mukaansa äitinsä Anja Salon sekä tätinsä Raija Fredrikssonin. Anja Salolla ja Raija Fredrikssonilla kyseessä on toinen paimenviikko. Maria Salo on jo neljättä kertaa paimenena.

– Anja-sisareni ehdotti, että lähdetään kaikki yhdessä, kun Maria sai paikan. Nämä ovat kivoja ja vähän erilaisia lomia, eikä muuten ehkä tulisi lähdettyä tällaisiin paikkoihin, Fredriksson sanoo.

Kolmikko pakkasi viikon tarpeet mukaan ja ajoi autolla Helsingistä Tornioon.

– Meitä vähän mietitytti aluksi, miten pääsemme Pensaskariin. Sinne on noin kymmenen kilometrin matka Tornion Leton venesatamasta. Metsähallituksen kautta saimme venetaksiyrittäjä Pekka Ahon yhteystiedot ja hän toi meidät saareen.

Ruokatarvikkeita naisilla oli riittävästi mukana, ainoastaan veden riittävyys helteisellä viikolla arvelutti. Aho oli pakannut useita vesikanistereita veneeseen ja lupasi tarvittaessa tuoda lisääkin.

Aho käy Pensaskarissa keskimäärin neljä kertaa viikossa ja voi tuoda näillä kuljetuksilla vesitäydennystä tai kaupasta haettavia tarvikkeita, kuten tyypillisesti kahvimaitoa, suklaata tai paristoja ilman lisäveloitusta kuljetuksesta.

Pensaskarin Paimentupa on vaatimaton. Yhdistetyssä makuutilassa ja keittiössä on tilaa neljälle. Keittiössä on kaasuliesi ja jääkaapin virkaa hoitaa vanha kaivo, johon ruokatarvikkeet lasketaan sangolla.

– Ilta-aurinko paistaa tupaan, ja viikko on ollut tosi kuuma. Nukuin pari yötä saunassa, ja siellä oli hiukan viileämpää nukkua, Maria Salo kertoo.

Lampaat tuotiin saareen paimenten tulon jälkeisenä päivänä. Ne hajaantuivat pian omille teilleen ja jakautuivat kahdeksi porukaksi. Lampaat pärjäävät saaressa omillaan eivätkä tarvitse huolenpitoa. Ne juovat merivettä ja myös saaren keskellä olevan järven vettä.

Paimenet pyrkivät näkemään lampaat päivittäin, mutta eivät välttämättä löydä lampaita, vaikka kiertäisivät koko saaren. Loukkaantuneista tai poikkeavasti käyttäytyvistä lampaista ilmoitetaan suoraan lampurille. Myös saaressa käyvät veneilijät tekevät ilmoituksia.

– Aika helppohoitoisia pestejä nämä paimenen hommat ovat. Esimerkiksi Kuhmossa Levävaaran perinnetilan lampaat vietiin yöksi pienempään aitaukseen suojaan.

– Saarijärvellä Poika-ahon vanhan tilan vierestä kulkivat Pyhä-Häkin kansallispuiston retkeilypolut, ja paimenten tehtäviin kuului huolehtia, etteivät retkeilijät syötä lampaita liikaa.

– Selkämeren kansallispuistoon kuuluvalla Isokarin majakkasaarella lampaat olivat aika isossa aitauksessa ja niitä piti välillä etsiä aika laajaltakin alueelta.

Pensaskarin lammaspaimenten tehtäviin kuuluu avata Paimentuvan takana olevan kalastusmuseon ovet aamuisin ja sulkea ne iltaisin. Pensaskarilla oli kalastustukikohta 1700-luvulta alkaen ja kalastusta siellä jatkettiin 1980-luvulle asti.

– Avaamme museon ovet noin 11 maissa ja suljemme iltakahdeksalta. Joitakin venekuntia saattaa päivittäin käydä, ja perinnelaiva Jähti tuo myös silloin tällöin vieraita saarelle Kemistä. Meidän venetaksimme Pekka Aho kuljettaa myös kansallispuistobongareita, joiden tavoitteena on kiertää kaikki Suomen 41 kansallispuistoa.

– On hienoa tietää, että maksamamme vuokra menee näiden alueiden kunnostukseen, Maria Salo miettii.

Hiljaisuus saarella tuntui aluksi oudolta. Linnunlaulun lisäksi ei kuulu muita ääniä. Joskus kauempaa kuuluu Röyttän satamasta liikennöivien laivojen ääniä.

– Olemme tehneet retkiä lähistölle ja nauttineet olosta luonnon helmassa. Käymme aamu-uinnilla ja soutelemme saarta ympäri. On rentouttavaa olla irti kaikesta ja elää hyvin yksinkertaisesti. Emmehän normaalisti tee puita, sytyttele tulta ja lämmitä puusaunaa.

Raija Fredriksson otti ruoanlaiton huolekseen ja valmistaa kerran päivässä aterian koko porukalle. Ruokailu on aina yksi päivän kohokohdista.

– Olemme keskustelleet paljon. Paimentuvalla oli kiinnostavaa kirjallisuutta Pensaskarin luonnonsuojelualueesta ja kalastushistoriasta. Luimme myös siitä, kuinka ennen vanhaan luonnonmerkeistä ennustettiin säätä.

Perämeren pohjoisosassa sään ennustaminen on itse asiassa hiukan vaikeaa, sillä siellä voi olla täysin tyyntä tai tuulla vastakkaisesta suunnasta kuin Merenkurkussa tai eteläisellä Perämerellä. Veden korkeuden suurimmat muutokset riippuvat ennemminkin Merenkurkun molemmin puolin olevien merialueiden tuulten suunnista ja voimakkuuksista kuin paikallisista tuulista.

Saaren luonto on karu, kivikkoinen ja kaunis. Lampaat viihtyvät suurimman osan ajasta tuulen puoleisilla rannoilla ja kiertävät päivän aikana koko saaressa.

Lampaiden kesätyö saaressa estää niittyjä kasvamasta umpeen ja antaa tilaa harvinaisille niittykasveille.

– Lampaita hakiessa kävimme saaren toisessa päässä vanhoja polkuja pitkin. Siellä kasvoi monia erikoisia kasveja ja löysimme kanukoita ja mesimarjoja. Löysimme myös vanhoja sammaloituneita nuotiopaikkoja.

Paimen voi tulla yksinkin, mutta Maria Salon mielestä on hyvä, että mukana on kavereita.

– Jo jääkaappina toimivan kaivon kannen nostaminen tai veneen vetäminen maalle on aika raskas yhdelle ihmiselle. Onhan täällä ollut perheitäkin lapsineen.

Viihtymistä saarella kuvaa hyvin se, että Pensaskarin ensimmäiset paimenet vuodelta 2019 tulivat uudestaan kahden vuoden päästä onnistuttuaan saamaan kesällä peruutuspaikan.