Pelloilla talvehtivat linnut siirtyvät nopeimmin pohjoiseen ilmaston muuttuessa. Helsingin yliopiston tutkijoiden tuore tutkimus osoittaa, että lintulajien talviaikaiset siirtymät kohti pohjoista vaihtelevat elinympäristötyyppien välillä, ja voimakkaimmat siirtymät havaittiin peltoalueilla.
Lajien levinneisyysalueet ja runsaudet siirtyvät ilmastonmuutoksen vuoksi pohjoiseen. Vaikka vuosittainen vaihtelu lajien esiintymisessä voi olla huomattavaa, 81 lintulajin talviset levinneisyysalueet ovat tutkimuksen mukaan siirtyneet keskimäärin noin 40 kilometriä pohjoiseen 1990-luvulta lähtien.
Tutkimuksessa havaittiin lumen vaikuttavan todennäköisesti lämpötilaa enemmän lajien esiintymisalueiden siirtymiseen. Lumipeite voi rajoittaa lintujen pääsyä ravintoon talvella, joten ilmastonmuutoksen aiheuttama lumipeitteen väheneminen voi aiheuttaa lajien runsauden siirtymiä.
Suomessa lumipeite kasvaa tyypillisesti pohjoiseen ja itään päin, mutta yleisesti lumipeite on vähentynyt monilla alueilla. Vähentynyt lumipeite tarjoaa ravintoa talvehtiville linnuille. Havaitut lajien siirtymät kohti koillista olivatkin voimakkaampia alueilla, missä lumipeite oli vähentynyt eniten viime vuosikymmeninä.
Tutkijoiden mukaan lumipeite on oleellisempi tekijä avoimissa elinympäristöissä, kuten peltoaukeilla, joissa linnut ruokailevat maassa.
Pohjois-Pohjanmaa voi olla talvisten peltolintujen pohjoiseen siirtymiseen suhteen eräänlaisella vedenjakajalla. Oulun seudulta löytyvät pohjoisimmat isot peltoaukeat ja toisaalta Perämeren tasalta pohjoiseen alkaa lumen määrä kasvaa.
– Lumen ja peltojen määrä voi alkaa rajoittaa siirtymistä Perämeren tasalla, yksi tutkimuksen tekijöistä, Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Aleksi Lehikoinen pohtii.
– Lisäksi voi olla myös voimakkaampaa eroa lauhemman rannikon ja kylmemmän sisämaan välillä. Ainakin täällä etelässä jo muutamassa kymmenessä kilometrissä voi olla merkittävä paikallisilmastovaikutus, joka voi vaikuttaa lintumääriin. Enemmän lauhalla rannikkovyöhykkeellä, Lehikoinen pohtii.
Lehikoisen mukaan peltojen saatavuus, mutta myös se, miten peltoja viljellään, todennäköisesti tulevat rajoittamaan joidenkin lajien levittäytymistä pohjoiseen.
Tutkimus perustuu vapaaehtoisten lintuharrastajien tekemiin talvilintulaskentoihin. Aineisto kattoi 120 000 kilometriä kuljettuja talvilintulaskentareittejä vuosilta 1987–2000 ja 2010–2020. Tutkimus on julkaistu Oecologia-tiedelehdessä.