Koirien eh­doil­la

Vastaanotto koiratarhalla on ylitsevuotava.

Kun astun verkkoaidalla rajattuun juoksuaitaukseen, ympärilläni on pian kymmenkunta huskya. Yksi karvaturreista nuuskuttelee hiuksiani, toinen nojaa luottavaisesti reisiini.

Kolmas haluaisi kovasti tutkia, mitä olen pakannut pieneen päiväreppuuni.

Koirien hännät heiluvat. Niiden turkki on tuuhea ja tasainen, hampaat puhtaat, silmät kirkkaat ja kynnet leikatut.

Pauliina Mäki jakaa laumalle ruokaa isosta ämpäristä. Huskyt odottavat kiltisti vuoroaan, eikä juuri kukaan kärky kaverin ruoka-astiaa.

Poikkeuksen tekee seitsemänvuotias siperianhusky Cody, joka työntää kuononsa syvälle yhteiseen ruokaämpäriin.

– Kuule rakas, mä tiedän, että sä voisit syödä tän koko sopan, Mäki sanoo ja nostaa ämpärin Codyn ulottumattomiin.

27-vuotiaalla Pauliina Mäellä on yllään musta huppari. Sen selässä lukee turkooseilla kirjaimilla Happy huskies. Koirien ehdoilla kaikkina vuodenaikoina.

Mäki omistaa 18 rekikoiraa. Ne asuvat tarhoissa muutaman kilometrin päässä Ivalon keskustasta. Samassa pihapiirissä seisoo myös Mäen ja hänen puolisonsa omakotitalo.

Talon taakse on pystytetty kaksi erillistä tarhaa, joita asuttavat lauman vanhukset ja pennut.

Etupihan tarhojen kylkeen on aidattu noin 800 neliömetrin kokoinen juoksuaitaus. Aitauksen sisäpuolelle jää hiekkapohjaista mäntymetsää ja pieni kahluuallas, jossa koirat voivat kesäpäivinä vilvoitella.

Koirat viettävät juoksuaitauksessa päivisin 6–8 tuntia, kuin lehmät laitumella.

Pihapiiristä alas viettävän mäen juurella virtaa Kerttuoja. Sinne pääsevät välillä vapaina ne koirat, jotka käyvät mielellään rannassa juomassa ja syömässä heinää.

Mäki viettää huskyjen kanssa suurimman osan päivistään. Hän pitää niistä huolta, nauraa ja leikkii niiden kanssa.

Yksi pennuista nukkuu sisällä Mäen kodissa, samoin pihalla vapaana pyörivä Chena, jolle on annettava kilpirauhaslääke aamuin illoin.

Kovalla pakkasella Mäki liittää talossa nukkujien joukkoon myös tarhan kaksi mummokoiraa.

– En tiedä, miten nämä voisivat olla enää enemmän perhettä.

Matkailussa käytettävien rekikoirien hyvinvoinnista on puhuttu tänä syksynä paljon.

Pohjoisen Poluissa julkaistuissa jutuissa on kerrottu muun muassa koirien kaltoinkohtelusta inarilaisella Ridenorth-tarhalla, valvonnan puutteesta sekä alan rakenteellisista ongelmista.

Parhaimmillaan työkoiran elämä saattaa kuitenkin olla jopa mukavampaa kuin lemmikkikoiralla.

Sisällä asuvat koirat eivät esimerkiksi pääse tarpeilleen koska vain, vaan ne joutuvat odottamaan ihmisen lupaa, toteaa käytösongelmaisten kotikoirien kanssa työskentelevä eläintenkouluttaja Helmi Pesonen.

– Koira on ainoa laji, jonka kanssa ihminen kontrolloi jopa sitä, koska eläin saa ulostaa, hän sanoo.

Kontrolli ei kuitenkaan yllä tarhoissa tai kettingissä pidettäviin valjakkokoiriin.

Suurin osa lemmikkikoirista viettää lisäksi paljon aikaa yksin, ilman ihmistä tai toisia koiria.

Se on erityisen kurja kohtalo huskyille, jotka ovat voimakkaasti laumaeläimiä. Ne viihtyvät parhaiten porukassa, jossa lajitovereita on paikalla enemmän kuin yksi. Silloin niillä on mahdollisuus valita, kenen kanssa ne viettävät aikaa.

Usean koiran laumasta löytyy yleensä aina joku, jota kiinnostaa leikkiä tai jonka viereen pääsee nukkumaan, jos haluaa.

Pauliina Mäkeä surettavat myös sellaiset metsästyskoirat, jotka pääsevät juoksemaan metsästyskaudella, mutta viettävät muuten elämänsä häkissä.

– Alalla työskentelevä kaverini sanoo, että hän säälii eniten kotikoiria, jotka eivät pääse liikkumaan.

Kaikkien koirien elämässä tärkeintä on tasapaino. Näin linjaa eläintenkouluttaja Jessica Aschberg, jolla on 17 rekikoiraa ja elämän mittainen kokemus huskyista.

Tasapaino tarkoittaa, että kettingin, tarhan tai sisätilojen pitäisi olla paikka, jossa koira lepää. Lepopaikan lisäksi koiran pitäisi saada oleilla myös muissa tiloissa.

Aschberg asui aikoinaan raahelaisessa yksiössä yhdessä kuuden rekikoiran kanssa. Se onnistui, koska hän vietti koirien kanssa paljon aikaa asunnon ulkopuolella.

Esimerkiksi ketjussa pidettävän koiran kohdalla olennaista on se, pääseekö se irti ketjusta vain valjakkosafarien ajaksi, vai onko se esimerkiksi yöt ketjussa ja päivät juoksutarhassa.

– Helposti ajatellaan, että husky tykkää vain juosta, vaikka se tarvitsee paljon muutakin, Aschberg sanoo.

Ivalossa koiratarhaa pitävän Pauliina Mäen mielestä ulkotarha on lähes aina parempi vaihtoehto kuin kettingissä pitäminen. Samaa mieltä on eläintenkouluttaja Helmi Pesonen.

– Kettinki aiheuttaa koiralle tosi paljon turhautumista, Pesonen sanoo.

Kettingissä oleva eläin ei pysty esimerkiksi pakenemaan. Se päätyy helposti kiertämään yhtä ja samaa ympyrää, jolloin se ei saa oikeanlaista liikuntaa.

Koira kiskoo usein itsensä kettingin päähän, jolloin vedon tunne aiheuttaa sille stressiä.

Kettingit myös mitoitetaan niin, että eläimet eivät yllä toistensa reviireille. Siksi kettinkikoirat eivät pääse olemaan kunnolla tekemisissä lajitoveriensa kanssa.

Tarhassa koiralla voi puolestaan olla varsin mukavat olot, jos häkki on tarpeeksi suuri ja tarhakaverit on valittu niin, että kämppikset tulevat keskenään toimeen.

Silloin koira pääsee leikkimään, liikkumaan ja kokemaan lajitoverinsa huolenpitoa.

Pauliina Mäki nostaa autotallista olalleen nipun pantoja ja valjaita.

Pantojen kuvioissa esiintyy piirroshahmoja: Mikki Hiiri, Paavo Pesusieni, Frozenin Anna ja Elsa, 101 dalmatialaista -elokuvan pentukoirat.

Kullakin huskylla on oma pantansa, joka on säädetty valmiiksi tämän mitoille.

Kun Mäki astuu kantamuksineen juoksuaitaukseen, koirat valpastuvat. Tämä on se hetki, jona ne tajuavat, että kohta juostaan. Usein siitä seuraa tarhoilla korvia huumaava meteli.

Mäen koirat ovat hiljaa.

Omistajan mukaan tilanteessa auttaa oma rauhallisuus. Jos koirat metelöivät valjakkoon laitettaessa, Mäki saattaa mennä viereisen kodan rappusille selaamaan puhelintaan. Matkaan lähdetään vasta, kun haukut lopettavat ulvomisen.

Eläintenkouluttaja Helmi Pesosen mukaan koirien rauhallisuus voi kertoa myös siitä, että eläimillä on tarpeeksi virikkeitä. Jos arjessa tapahtuu vain vähän, harvojen tapahtumien merkitys korostuu ja koirista tulee helpommin hyperaktiivisia.

Virikkeiden kehittämisessä rajana on vain omistajan mielikuvitus. Jessica Aschberg vie koiriensa tarhoihin esimerkiksi pihlajanmarjaterttuja, oksia, pahvilaatikoita, palloja ja vanhoista lakanoista tehtyjä leluja.

Hänen koiransa ovat oppineet siihen, että leluja saa repiä mutta ei syödä. Jos tarhoihin vie virikkeitä ensimmäistä kertaa, niiden on oltava sellaisia, että koira ei pysty pistämään niitä poskeensa.

– Matkailualan tarhoilta kuulee usein, että koira on syönyt jonkun turistin lapasen.

Koirille olisi hyvä tarjota myös mahdollisuus kaivaa ja peittää asioita. Se onnistuu esimerkiksi maapohjaisessa tarhassa tai juoksuaitauksessa.

Juoksutarha on muutenkin tärkeä, koska siellä husky pääsee kunnolla toteuttamaan koiramaista käytöstä: juoksemaan, leikkimään, nuuskuttelemaan, pötköttämään.

Lähes kaikilla matkailualan koiratarhoilla on nykyään juoksuaitaus. Sitä ei kuitenkaan aina käytetä tarpeeksi.

Koirien hyvinvoinnin kannalta on lisäksi olennaista, että eläimet koulutetaan kunnolla.

Uudet asiat pitäisi opettaa niin, että koirilla on mahdollisuus oppia ne ja ymmärtää, mistä on kysymys, sanoo Jessica Aschberg. Jos tilanteet rakennetaan liian vaikeiksi, eläimestä tulee avuton ja aloitekyvytön.

Tarhakoiralle liian vaikea asia voi olla esimerkiksi se, että se erotetaan emostaan tai sisaruksistaan turhan aikaisin. Tai se, että pentu laitetaan suoraan ketjuun ilman, että sitä opetettaisiin uuteen olemisen tapaan pikkuhiljaa.

Videolla Pauliina Mäki valmistelee koiriaan treenilenkkiä varten:

Koirilla on luontainen tarve tehdä töitä ruokansa eteen.

Ne haluavat jäystää, etsiä ja haistella. Mikään näistä ei toteudu, jos niille vain kaadetaan safarin jälkeen kuivamuonaa ruokakippoon.

Pauliina Mäki tarjoaa koirille puruluita ja Kong-leluja, joiden sisälle piilotetaan ruokaa. Hän myös heittää juoksuaitaukseen koirannappuloita, jotta huskyt voivat etsiä niitä haistelemalla.

Ruokakupista koirille tarjotaan muun muassa nappuloita ja kananjauhelihaa.

Nappulat Mäki ostaa kaveriltaan, joka tilaa ne Ranskasta. Merkki on ainoa, jolla Mäki on saanut koirien turkit pysymään kunnossa ja ripulin pysymään poissa.

Tutkimusten mukaan ripuli on safareihin ja kilpailuihin osallistuvilla rekikoirilla yleinen vaiva. Jatkuvat suolisto-ongelmat lyhentävät eläimen elinikää, sanoo eläintenkouluttaja Helmi Pesonen.

Hänen mielestään suolisto-oireiden yleisyys kertoo, että liian raskas juokseminen ei ole koiralle hyväksi.

– Jos koiralla on ripulia, ainakaan silloin sen ei pitäisi juosta valjakossa.

Jessica Aschberg sanoo, että koiralla löysä vatsa on usein ensimmäinen nestehukan oire.

Lain mukaan rekikoirilla ei tarvitse olla koko ajan vettä saatavilla. Aschbergin näkemys kuitenkin on, että vettä pitäisi olla tarjolla vapaasti. Lisäksi koiran pitäisi saada vähimmäisnesteytyksensä juottokerroilla.

Veden juomista ei voi korvata lumen syömisellä, koska isot lumimäärät eivät ole hyväksi koiran keholle.

Pauliina Mäki on teettänyt tarhojen viereen kaksi kannellista betonikuilua koirien ulosteita varten. Säiliöauto käy tyhjentämässä kuilut muutaman kerran vuodessa.

Keskikokoinen koira kakkaa noin puoli kiloa vuorokaudessa. 18 koiran laumassa se tarkoittaa noin 3 300 kiloa vuodessa.

Aiemmin Mäki kippasi ulosteet maakuoppaan tontin reunalle.

– Kaikki täällä tekevät niin. Mutta sitten ajattelin, että en halua pohjaveteemme koiranpaskaa.

– Oikea!

Pauliina Mäen napakka komento kantaa soran rahinan ylitse. Kahden hengen kärryä vetävä 12 koiran valjakko kaartaa risteyksestä kohti kivikkoista metsäkoneenjälkeä.

Valjakon molemmin puolin vilisevät männyt, pellot ja kauempana siintävät tunturit.

Kun kärry Mäen käskystä pysähtyy, äänimaiseman täyttää koirien rytmikäs läähätys.

Mäki pystyy treenaamaan käytännössä koko laumansa kerralla.

Pennut juoksevat usein vapaina valjakon rinnalla. Lauman kaksi vanhusta Mäki käyttää erikseen kävelylenkillä.

Mäki aloittaa koirien treenikauden elokuussa. Kilometrimääriä nostetaan vähitellen. Mäki seuraa kokonaisuutta treenipäiväkirjalla, josta hän näkee myös menneinä vuosina tehdyt lenkit sadan metrin tarkkuudella.

Koirilla on viikossa kaksi vapaapäivää. Mäki pitää vapaista kiinni myös talvisesongin aikana.

Kesällä sää on Ivalon korkeudella usein liian lämmin vetolenkeille. Silloin koirat lepäävät.

Ne saavat liikuntaa leikkimällä ja juoksentelemalla juoksuaitauksessa.

20 koiraa on Mäelle ehdoton maksimimäärä. Sen verran koiria hän ehtii hoitaa kunnolla yksin.

Miten toiminnan saa kannattavaksi näin pienellä laumalla?

– Mulla on korkeat hinnat, Mäki toteaa.

Kahden tunnin ryhmäsafari maksaa Happy Huskiesilla 225 euroa per henkilö. Lähistöllä sijaitseva kennel tarjosi samaa retkeä viime talvena 150 eurolla.

Kahden tunnin yksityissafari maksaa Mäen kennelillä 325 euroa hengeltä. Neljän tunnin yksityissafarin hinta on tuplat, 650 euroa hengeltä.

Mäki perustelee hintaa asiakkaille sillä, että retkien ryhmäkoot ovat pieniä. Lisäksi koiria on tarhalla vähän ja niiden hyvinvointiin kiinnitetään poikkeuksellisen paljon huomiota.

Se taas maksaa. Parhaillaan tarhalle on tekeillä sähköjärjestelmä lämmitettyjä vesikuppeja varten. Sen valmistuttua Mäen koirilla on jatkuvasti tarjolla vettä myös talvipakkasilla.

Järjestelmän asentaminen ja ruokakuppien hankkiminen maksaa tuhansia euroja. Se on Mäen mielestä rahan arvoista.

Hän on laskenut, että nykyisillä hinnoilla toiminnan saa kannattavaksi. Mäellä on lisäksi muita tulovirtoja, joista ehkä merkittävin on koiratarhan elämästä kertovan Youtube-kanavan mainostuotto.

Siitä Mäki saa arvionsa mukaan 300–1000 euroa kuukaudessa.

Mäen somesisällöstä välittyy mukavien asioiden lisäksi myös hankalia hetkiä.

Esimerkiksi se, kun muutama viikko sitten yksi pennuista mursi varpaansa lenkillä, ja Mäki joutui viemään sen Ouluun leikattavaksi.

Kaikki Mäen suomalaiset asiakkaat ovat löytäneet hänen firmansa sosiaalisen median kautta. Myös osa ulkomaalaisista on tullut somen kautta.

– Ei mulla varmaan olisi tätä koko bisnestä, jos ei olisi somea.

Pauliina Mäki myy talvisafareille korkeintaan kolme valjakkoa kerrallaan. Yhdessä valjakossa juoksee 5–6 huskya.

Safarilenkin jälkeen koirat pääsevät juoksuaitaukseen jäähdyttelemään.

Silloin asiakkailla on myös mahdollisuus rapsuttaa koiria. Jos koira ei halua rapsutuksia, se voi siirtyä juoksutarhan perälle.

Mäki ei päästä matkailijoita tarhoihin. Hän ajattelee, että ne ovat koirien yksityisaluetta.

Alkavalla talvisesongilla Mäki työllistää itsensä lisäksi yhden työntekijän. Kyseessä on tuttu ihminen, joka suoritti tarhalla työharjoittelunsa pari vuotta sitten.

Mäki on pyytänyt työntekijää kertomaan, jos tämä huomaa tarhalla epäkohtia tai ihmettelee jotain yrittäjän toimintatapaa.

Ulkopuolinen voi huomata sellaista, jolle itse on jo sokeutunut. Mäen mielestä koirien hyvinvointi ei toteudu pelkästään sillä, että lakia noudatetaan.

Esimerkiksi Mäen käyttämien ulkohäkkien koko on 24 neliömetriä. Lain mukaan niissä saisi pitää 5–6 koiraa. Mäellä koiria on 2–3 per häkki.

– Lain vaatimukset ovat minimaalisia, hän sanoo.

Pauliina Mäki sai ensimmäisen siperianhuskynsa 13-vuotiaana.

Päähänpinttymä rodusta syntyi sen jälkeen, kun hän oli katsonut Disney-elokuvan Lumihauvat.

– En olisi silloin voinut kuvitella, että mulla on joskus NÄIN monta koiraa.

Hän ei myöskään uskonut, että hänellä olisi joskus oma koiratarha. Safareilla ja kisoissa juoksevat koirat ja niiden ohjaajat olivat hänestä niin ihmeellisiä, että koko ajatus tuntui kaukaiselta.

– Se oli vähän kuin ajattelisi, että musta tulee joku Los Angelesin superstara.

Mäki työskenteli vuosien aikana kahdessa eri koiravaljakkoyrityksessä.

Syksyllä 2021 hän tarjosi matkailijoille kennelvierailuja ja huskykävelyjä omien koiriensa kanssa. Tarha sai nimen, kun asiakkaat kyselivät sen perään.

– Vasta kun paikalla oli nimi, aloin ajatella, että voisin tehdä tätä omassa firmassa.

Nyt Happy Huskies on tarjonnut matkailijoille safareita kahtena talvena. Viime talvena Mäki voitti koiriensa kanssa myös pitkän matkan valjakkokilpailun Norjassa sekä keskipitkän matkan Suomen mestaruuden.

Kisoissa Mäki antaa koirien ”juosta miten ne juoksevat”. Hän ei kiritä niitä, vaan pyrkii antamaan niille työrauhan.

– Mun tehtävä on painaa jarrua ja juosta ylämäessä apuna.

Mäen ensimmäinen koira Diva on nyt 14-vuotias. Se on toinen koiralauman vanhuksista.

Mäki on kasvattanut laumaansa pikkuhiljaa. Koiria on tullut kerralla lisää yhdestä kolmeen. Sillä tavalla jokaiseen on ehtinyt tutustua yksilönä.

Mäki vierastaa viime vuosien kehitystä, jossa hotellit perustavat koiratarhoja. Usein niihin otetaan kerralla kymmeniä koiria, joita hoitavat tehtävään palkatut, vaihtuvat työntekijät.

Kuka silloin tuntee koirat kunnolla? Kuka huomaa, kun joku koirista on tavallista väsyneempi, hitaampi, alakuloisempi?

Isolla tarhalla voi myös olla vaikea pysyä perillä koirien keskinäisistä suhteista, sanoo eläintenkouluttaja Helmi Pesonen.

Pahimmillaan samassa tarhassa asuvat koirat eivät tule lainkaan toimeen keskenään. Toinen koirista saattaa esimerkiksi käyttäytyä aggressiivisesti ja pelottaa toista.

– Se on se kauhein tilanne, jos koira joutuu jatkuvasti pelkäämään. Se on äärettömän stressaavaa, Pesonen sanoo.

Hänen mielestään eettisiä ongelmia liittyy myös siihen, jos ihminen omistaa koiran, mutta ei luo siihen suhdetta.

Koirille on tärkeää kuulua porukkaan. Koiran eristäminen sille läheisimmästä lajitoverista tai ihmisestä voi aktivoida aivoista samoja alueita kuin kipu.

– On poikkeuksellista, että eläin luo tällaisen suhteen toiseen lajiin.

Oma eettinen kysymyksensä on sekin, pitäisikö koiria ylipäätään käyttää reen vetämiseen.

Mikään koirarotu ei pysty poistamaan lämpöä hikoilemalla. Siksi raskaat liikuntalajit eivät Helmi Pesosen mukaan lähtökohtaisesti sovi lajille. Kun maailmalla on tutkittu kylissä vapaina eläviä koiria, on huomattu, että ne liikkuvat enimmäkseen kävellen.

Toisaalta tutkimuksia on tehty lähinnä lämpimissä maissa. Rekikoiria taas on jalostettu reen vetämiseen arktisella alueella vuosisatojen ajan.

Jessica Aschberg katsoo, että jalostusta on tehty niin pitkään, että lähes kaikki huskyt nauttivat vetämisestä.

Usein ne innostuvat asiasta heti ensimmäisellä vetokerralla.

– Sen huomaa, miten koiralla syttyy lamppu päässä: tätä varten mä oon olemassa. Se on upea tilanne nähdä.