Ikuinen löy­tö­ret­kei­li­jä

Valtion vesivarasto, ei oikea joki, ajatteli toimittaja-tietokirjailija Tapani Niemi katsellessaan Kemijokea. Hän ajoi Suomen pisimmän joen latvoille asti nähdäkseen vain melkein tyhjän joen. Kalastajia ei ollut montaa matkan varrella.

Ennen Euroopan tärkeimmästä lohijoesta, hänen kotijoestaan oli tullut loheton. Elettiin 1990-lukua.

Pelkosenniemellä lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneessä Niemessä heräsi halu selvittää, mitä joelle oli tapahtunut ja miksi.

Tarinat mahtavasta Kemijoen lohesta ja sen katoamisesta olivat tuttuja, olihan niitä kerrottu jo vuosikymmeniä, mutta jokin pala tarinoista tuntui puuttuvan.

Noin 30 vuotta myöhemmin Niemi vastaanotti Helsingissä Vuoden 2022 Tiedeviestintä-palkinnon. Se myönnettiin hänen viisiosaisesta radiodokumenttisarjasta Lohen surma – kuka murhasi Kemijoen lohen (Yle 2021).

Vuosikausien ajatustyö

Sarja muhi toimittajan mielessä vuosikausia.

Ennen sitä hän teki Lapin radioon juttusarjaa Unelma lohen paluusta. Siinä ääneen pääsevät lohiaktivistit ja sen palauttamisen vastustajat.

– Koko juttusarjan teon ajan mietitytti, onko olemassa jonkinlainen pitkä kaari, joka selittää Kemijoen lohen kohtalon.

Kemijoen voimalaitosrakentaminen alkoi sotien jälkeen Keminmaan Isohaarasta. Pato valmistui jokisuulle vuonna 1949. Siihen loppui myös vaelluskalojen luontainen elinkierto.

Unelma lohen paluusta on elänyt jokivarressa patoamisesta asti. Niemen mukaan lohen kohtalonarkkua alettiin naulata kuitenkin jo kauan ennen ensimmäistäkään patoa.

Historia vie hänen dokumenttisarjassaan 1660-luvulle, jolloin Ruotsin valtio siirsi lohen omistukseensa.

Nyt 70-vuotias Niemi uskoo, että villi lohi palaa Kemijokeen vielä hänen elämänsä aikana. Syy on muuttuneissa asenteissa.

Löytöretkeilijän levottomuus

Löytöretkeilijä tai tutkimusmatkailija. Näillä sanoilla Niemi kuvaa itseään. Tarinankerronnan taidon hän oppi jo varhain.

Toimittajana häntä kiinnostavat aiheet, jotka liittyvät luonnon huonoon kohteluun.

– Se ja juuret Kemijoen varrella vetivät kai lopulta juuri lohen pariin, Niemi sanoo.

Lapsena hän haaveili tutkijan urasta. Hän on miettinyt paljon syytä sille, miten hänestä tulikin toimittaja.

Yhtenä sysäyksenä oli opiskelijavuosien rahapula.

– Tutustuin toimittaja, ohjaaja ja näytelmäkirjailija Arvi Auviseen. Pääsin taustatoimittajaksi hänen projekteihinsa, Niemi kertoo.

Tutkivan toimittajan tie avautui, kun Auvinen halusi opettaa hänelle radiotyön perusteet.

– Kysyin, kauanko se vie. Arvi sanoi, että jos nyt hyppään autoon, iltapäivällä tiedän, miten työtä tehdään. Sillä tiellä olen edelleen.

Pelkät radiojutut eivät lopulta riittäneet. Uutistyö oli tarinankerrontaan viehtyneelle Niemelle tylsää. Levoton, utelias mieli veti uuden pariin.

– En halveksu uutistyötä, mutta se on luonteelleni liian pinnallista. Haluan tietää myös syitä ja taustoja, hän avaa.

Auvinen opetti Niemelle seuraavaksi televisiotyön perusteet. Niemi oppi kuvaamaan ja leikkaamaan.

Jotain samaa on tutkijan ja hidasta journalismia tekevän toimittajan työssä, sillä Niemi saa nykyäänkin kuulla kollegoiltaan, että hänen työskentelytapansa on kuin tutkijalla eikä toimittajalla.

Niemi arvelee, että viime kädessä kulkurin luonne oli se, mikä sai jäämään toimittajaksi.

Kaipuu takaisin Lappiin

Kulkurien tavoin Niemi kuvaa sopeutuvansa ympäristöönsä nopeasti. Koti on siellä, missä on ihmisiä.

Etelä-Suomen vuodet olivat Niemen mukaan hienoja ja antoisia, vaikka koti-ikävä vaivasi välillä.

Mielettömäksi se kasvoi eräänä marraskuisena kapakkailtana. Niemi asteli paikalliseen kuppilaan etuajassa. Kurssikavereita ei vielä näkynyt.

Odotellessaan hän tilasi ruokaa ja alkoi selata tiskillä lojunutta Sosialidemokraatti-lehteä. Katse pysähtyi artikkeliin, joka kertoi Enontekiön kaamoksesta.

– Siinä oli puolen aukeaman kokoinen kuva Peltovuomasta. Kuva herätti niin sietämättömän koti-ikävän, että melkein tuli itku.

Etelän vuosien jälkeen Niemi palasi Lappiin vuonna 1990, kun Yleltä tarjottiin hänelle määräaikaista sopimusta.

– Lappi vetää. Aina, kun olen täällä, minulla ei ole kiire mihinkään.

Ei koskaan vakituista työtä

Työt Ylellä alkoivat tammikuussa 1990. Kesäkuun koittaessa Niemi ehdotti aluepäällikölle sopimuksen purkamista. Veri veti vapaaksi toimittajaksi.

– Halusin pyöräillä Lapin päästä päähän. Oppia tuntemaan tämän maan uudelleen.

Yleltä lähtöön ei Niemen mukaan liittynyt dramatiikkaa, joskin hän arvelee aluepäällikön tienneen, ettei Niemestä ole juontajaksi tai uutistoimittajaksi.

Reportaaseja taas voi ostaa freelancereilta.

– Niinpä pyöräilin ensin Utsjoelle. Viivyin siellä pari kuukautta, ja sen jälkeen olen kiertänyt kaikki Lapin kolkat, Niemi kehaisee.

Hän on yhden kerran hakenut vakituista työpaikkaa Yleltä, omien sanojensa mukaan vain esihenkilön painostuksesta. Haku oli määräaikaisen pestin jälkeen.

– Tiesin, että en saa paikkaa, mutta hain silti.

Sen jälkeen vapauden kaipuu on Niemen mukaan pitänyt huolen, että hän ei ole edes jäänyt odottamaan työtarjouksia toimituksista.

"Toimittajat pelkäävät"

Nykyjournalismilta puuttuu Niemen mielestä rohkeutta. Ei sillä, että asiat olisivat hänen nuoruudessaan olleet sen paremmin.

– Toimittajilla on liikaa töitä, kiire ja elämässä paljon muuta. He eivät ehdi paneutua asioihin, sanoo Niemi.

Harva toimittaja uskaltaa hänen mielestään kyseenalaistaa valtaapitäviä.

– Olen tehnyt sitä ikäni. Käytän termiä ärinäjournalismi eli murisen ja näytän hampaitani, mutta en pure.

Ärinäjournalismi on Niemen mukaan näkynyt hänen kohdallaan siinä, että ennen lohisarjaa työtilauksia oli erittäin vähän.

– Jouduin jatkuvasti myymään itseäni. Vapauden hintana minulta ei löydy mersua, kesämökkiä tai omistusasuntoa, Niemi luettelee.

Lohidokumenttisarja ei hänen mukaansa ole malli, miten journalismia pitäisi tehdä. Se on hänen tapansa tehdä.

– Pääsen tekemään tuollaista, kun olen ajatuksenakin luopunut vakinaisesta toimittajan virasta.

Yksi kirjoittamaton aihe

Lehtipuolella Niemi on kirjoittanut uransa aikana 1980-luvulta lähtien lähinnä aikakauslehtiin. Pitkäaikaisin asiakas on Erä-lehti.

Lapin luonnosta ja historiasta innostunut Niemi kirjoittaa sinne muun muassa erähistoriallisia katsauksia.

– Ne ovat tiedejournalismia hyvin kansanomaisesti. Eivät näytä tiedejulkaisuilta, mutta niiden taustatyö on tehty tutkijamaisesti.

Viimeisin Niemen juttu kuluvan vuoden tammikuulta käsitteli seita-uskontoa.

Nyt työn alla on teksti, joka käsittelee romaanikerronnan eri muotoja historiassa. Fiktion kirjoittaminen on alkanut kiinnostaa.

– Olen jonkin verran kirjoittanut esseetä. Journalismin, tieteen ja taiteen rajamaastossa oleva hybridikerronnan muoto tuntuu sopivan tyyliini, hän miettii.

On yksi aihe, josta Niemi ei ole kirjoittanut koskaan: ilmastonmuutos. Hän ei kiellä aiheen arvoa ja merkitystä, mutta on tehnyt tietoisen valinnan jättäessään siitä kirjoittamisen muille.

Lukuhullu, joka tylsistyy samanmielisten seurassa

Aivot eivät yksinään ole se, mikä tuottaa toimittajalle ideoita, tiivistää Niemi.

Jos ihminen on kulttuurisesti ja henkisesti vireä sekä lukee paljon, ideoiden syntyä on hänen mukaansa täysin mahdoton vastustaa.

Niemellä on hänen omien sanojensa mukaan ollut valtava uteliaisuus ihmisiä kohtaan aina. Ihmisten tapaaminen eri yhteisöistä ja yhteiskuntaluokista synnyttää uusia näkökulmia ja ajatuksia.

– Viihdyn paljon paremmin sellaisten seurassa, jotka ajattelevat eri tavalla kuin minä. Sen takia kaveripiirinikin on erittäin kirjavaa, Niemi kertoo.

Niemi tunnustautuu lukuhulluksi. Hänellä on kotona ainakin 3 000 kirjaa.

– Olen varmaan viimeiset kymmenen vuotta kantanut omaa kirjastoani maailmalle antikvariaatteihin, SPR:lle ja kirjastoihin Kemijärvelle ja Rovaniemelle.

Oma kirjasto kulkee mukana myös matkoilla. Niemi ei lähde minnekään ilman matkalaukullista kirjoja.

Dokumenttiprojekti vireillä

Mitä Niemi puuhaa nyt? Kaiken keskellä hänellä on vireillä yhteistyö näyttelijä ja yrittäjä Jasper Pääkkösen kanssa dokumenttiprojektissa.

Niemen osuus olisi osallistua dokumentin käsikirjoitukseen.

– Työ on vasta alkuvaiheessa. Olemme tavanneet pari kertaa ja etsineet näkökulmaa, Niemi kertoo.

Pääkkönen löysi Niemen hänen lohidokumenttinsa kautta. Niemen tietojen mukaan Pääkkönen oli kuunnellut koko dokumenttisarjan.

Se, mitä yhteistyöstä voisi syntyä, jää Niemen mukaan nähtäväksi myöhemmin.