Rovaniemen oma luontoilta pidettiin tiistaina 21. huhtikuuta Arktikumin Aurora-salissa. Kuusi asiantuntijaa vastaili sekä helppoihin että kinkkisiin luontokysymyksiin.
Tässä poimintoja illan annista.
Luontoillan asiantuntijat
Ismo Kreivi: Naakkaa oli erittäin vaikea löytää takavuosina täältä, mutta nyt se on yleisin lintu. Kanta on kasvanut hurjasti Lapissa ja muuallakin. Talvet ovat lämpimämpiä, lunta on vähemmän ja olosuhteet ovat sille sopivat kaupunkiympäristössäkin, jossa kaikki linnut eivät viihdy. Varislintuna naakka on kekseliäs.
Joitakin lajeja meiltä on kadonnut ja vastaavasti tullut uusia, kuten naakka, sinitiainen ja pikkuvarpunen. En usko, että naakka on syyllinen harakoiden ja varisten vähenemiseen, vaan esimerkiksi kaatopaikkojen siistiytyminen ja sulkeminen ovat vaikuttaneet. Samasta syystä naurulokkejakin esiintyy vähemmän.
Ismo Kreivi: Riippuu lintulajista, onko yleistä. Yleensä riitely liittyy reviirin puolustukseen tai ruokaan. Harakoilla on tapana liikkua keväällä isoissakin parvissa, myöhemmin niin isoa joukkoa ei yleensä näe. Olisikohan yhdellä ollut ruokaa, jota muut olisivat halunneet? Harvemmin niissä tulee linnuille isoja vammoja. Näin vastikään varisparin yhteenoton. Siinäkin tiputtiin maahan ja nokittiin, kunnes vieras lensi pois. Keväällä reviiriaikaan näitä tapahtuu.
Esa Huhta: Harakat ovat älykkäitä lintuja, joilla on sosiaalisia suhteita parvessa. Yhden ei tarvitse kuin olla jotenkin erilainen, niin sitä aletaan sorsia.
Esa Huhta: Selvästi viisi varpuslinnun munaa. Kuvasta ei saa selvää, onko pesää. Näyttävät metsäkirvisen munilta, joka pesii metsissä maassa. Olisiko haudontavaiheessa hylätty pesä? Onko lie peto käynyt, kuten kärppä tai naali?
Ismo Kreivi: Jos linnulla on jo poikaset, niin se on todella aikaisessa. Ääntä voi kuulua toki pariskunnankin touhuista. Poikaset viipyvät pesässä pari viikkoa. Mahdollisuudet selviytyä ovat heikot, kun kylmä jakso on tulossa.
Emo tosin ruokkii poikasia maastoon jonkin aikaa. Joillakin lajeilla ravinnon saatavuus voi aikaistaa pesintää paljonkin. Esimerkiksi helmipöllö voi aloittaa pesinnän jopa helmikuussa.
Käpytikkojen kannat vaihtelevat kovasti. Lintu on reviiriuskollinen, ja reviiri voi jäädä tyhjäksi esimerkiksi kuoleman vuoksi.
Esa Huhta: Näin lämmin kevät oli viimeksi 20 vuotta sitten. Kun tuuli kääntyy pohjoiseen, muutto keskeytyy.
Ismo Kreivi: Kahlaajista suurin osa tulee vasta toukokuussa. Kuoveja, töyhtöhyyppiä, vikloja ja taivaanvuohia on kuitenkin jo havaittu. Kevät on ollut erikoinen, mutta niin oli talvikin. Ruokintapaikoilla lintuja on näkynyt vähänlaisesti.
Ismo Kreivi: Kyllä näin on käynyt. Lokit eivät ole myöhässä, vaan sula ajoissa. Lokit ovat myös vähentyneet. Takavuosina niitä oli parhaimmillaan yli tuhat, nyt huomattavasti vähemmän. Naurulokki on vähentynyt ympäri Lappia ja Keski-Lapissa jopa kadonnut.
Jukka Salmela: Nämä ovat muurahaisia. Kekomuurahaisilla ei ole siipiä, mutta lisääntyessään ne parveilevat eli lentävät lyhyen aikaa. Tähän osallistuvat kuningatar sekä siivekkäät, lyhytikäiset urokset.
Jukka Salmela: Sinitoukohärkä – todella kookas, lievästi myrkyllinen ja pahanmakuinen ja lentokyvytön koppakuoriainen. Se munii ison määrä munia, joista kuoriutuu triunguliinitoukkia, jotka siirtyvät kukkiin ja sieltä pistiäisen mukana erakkomehiläisten pesään.
Pesässä toukka loisii aikuiseksi asti syöden siitepölyä ja toukkia. Ison osan elinkierrostaan tämä elää siis loisena.
On olemassa myös polttiaisia, jotka ovat erikoistuneet imemään vain tästä koppakuoriaisesta.
Jukka Salmela: Olen asunut täällä vuodesta 2012, enkä ole vielä nähnyt punkkia. Kansalaishavaintoja kyllä on, mutta esimerkiksi Ounasvaaralla tuskin on vaaraa tavata niitä. Jokiranta on kasvillisuutensa puolesta todennäköisempi paikka.
Jukka Salmela: Havaintoja on tehty jo Ranuallakin, itse olen nähnyt näitä Ounasvaaralla sekä pohjoisemmassa Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Keminmaassa, Torniossa ja Simossa niitä on jo todella paljon. Toisin kuin yleinen käsitys on, uskon, että hirvikärpänen saattaa lisääntyä porossakin.
Tapio Kekki: Myös Tervolan ja Muurolan suunnalla hirvikärpästä löytyy jo aika paljon, sen olen sieniretkillä huomannut.
Esa Huhta: Hirvikärpäsiä on erityisen paljon siellä, missä hirviäkin. Muita täikärpäsiä on myös linnuissa, mutta niistä ei yleensä ole kiusaa ihmiselle.
Tapio Kekki: Tämä on isokokoinen korvasieni elinkaarensa loppupuolella, sillä kuivumisen merkkejä näkyy jo. Kuivuessaan korvasienen pinta tasoittuu.
Joskushan sienillä voi olla sienitauteja, jolloin toinen sieni alkaa kasvaa sen pinnalla. Tässä ei kuitenkaan ole kyse siitä.
Tapio Kekki: Ruokavirasto on poistanut sen suositelluista ruokasienistä. Oikein käsiteltynä ja kohtuullisesti nautittuna sitä pidetään yhä syötävänä. Eihän korvasientä juuri muualla syödäkään kuin Suomessa. Osa on lopettanut syömisen viime keväisen keskustelun seurauksena, kun asia oli paljon esillä.
Esa Huhta: Vaikea päätellä, onko siinä todella kyse rungon kiertymästä, joka voi syntyä ihmisenkin toimesta, vai onko kyseessä muu runkovaurio, jonka ympärille puu on kasvattanut kauluksen. Runkovauriot ovat puilla suhteellisen yleisiä. Myös pakkanen runnoo ainakin mäntyjen runkoa ja aiheuttaa näkyviä kasvannaisia runkoon.
Tapio Kekki: Kääpiäkin näkyy kuvassa, eli puu on lahomassa sisältäpäin. Se on merkki siitä, että jonkinlaisia vaurioita siinä jo on.
Ursula Karjalainen: Tämä on myös maanomistuskysymys: todennäköisesti maa kuuluu elinvoimakeskukselle tai yksityiselle, jolla tällöin on torjuntavelvoite.
Komealupiinit tulisi niittää kahdesta kolmeen kertaa kasvukauden aikana, sillä muuten ne voivat lähteä leviämään tien piennarta pitkin. Niiton tulisi myös olla oikea-aikainen eli ennen kuin siemeniä tulee. Vieraskasvejakaan ei saa muiden mailta käydä niittämässä tai kaivamassa. Kukintoja saa kerätä vaikkapa kukkakimpuksi.
Ismo Kreivi: Kaikki linnunpesäthän ovat rauhoitettuja. Opasteet, kyltit tai liikkumisen rajoittaminen pesien kohdalla voisi tässä olla ratkaisu. Törmäpääsky-yhdyskunta on viihtynyt Pohjanhovin tietämillä aika kauan. Jos pesien tuhoamista näkee, voi soittaa poliisille, ja katsoa miten käy.
Esa Huhta: Nykyään on saatavilla pääskyhotellejakin. Suutarinkorvan sillan pilariin sijoitettiin viime kesänä tällainen, kun pesiä jouduttiin tuhoamaan siltatöissä.
Jukka Salmela: Kysymysmerkkiyökkönen, joka on saanut nimensä oletettavasi siipien kuvioista. Heinäkuun loppu on sopiva ajoitus, olen nähnyt tätä heinä–elokuun vaihteessa Pomokairassa. Laji viihtyy tyypillisesti rämeellä ja suolla.
Jarmo Huhtala: Maalis–huhtikuussa mäti on kehittymässä ja Lapissa vasta touko–kesäkuussa, kun vesi on 5–7 astetta lämmintä.
Mädin kasvukauteen vaikuttavat esimerkiksi ravinnon saanti ja happikato. Ahven voi käyttää sukutuotteen rasvan hengissä pysymiseen, jolloin mäti voi kadota kokonaan. Alkukeväästä taas mäti voi olla vielä kehittymässä.
Ahven laskee nauhamaisen mätinsä mataliin lahtiin, kasvivarsiin ja kellolehtiin, joita Marrasjärvessä on. Lapissa on yleisempää, että osa ahvenista jättää välillä kutematta.
Kalatautikin voi heikentää ahventa. Taudit ovat yleisiä luonnonvesissä.
Jukka Salmela: Kotoperäinen lajisto on sopeutunut kylmiin ja pitkiin talviin. Etelä-Suomessa perhoslajisto on taantunut voimakkaasti ja tilalle on tullut keskieurooppalaisia lajeja. Yökköslajimme kestävät vaikka 60 asteen pakkasen, niitä esiintyy Siperiassakin. Joitakin eteläisiä lajeja kova pakkasjakso voi väliaikaisesti hävittää.
Tapio Kekki: Sienet kyllä pärjäävät maassa ja maan alla rihmastoissaan. Itiöemät ovat tosin riippuvaisia siitä, miten puut jaksavat. Jos puut ovat vaikeuksissa, se vaikuttaa itiöemien kasvuun.
Esa Huhta: Ääri-ilmiöiden lisääntyminen, kuivuus, sateisuus, lämpötilojen rajut muutokset ja sahaaminen – tämä kaikki haastaa eliöt ja asettaa ne tiukille sopeutumisen suhteen.
Jotkut lajit sopeutuvat paremmin, jotkut heikommin. Tyyppiesimerkki meillä on tunturilajisto, joka on jo nyt uhanalaista ja uhanalaistuu yhä.
Tunturipaljakat tulevat Suomesta ja Pohjois-Skandinaviasta mahdollisesti katoamaan. Lyhyen aikavälin muutoksia näemme jo nyt. Pitkän aikavälin muutoksia on vaikea ennustaa.
Esa Huhta: Toistaiseksi tästä tiedetään vähän, sillä aiemmin ei näin laajasti rakennettu metsäalueille ja asiaa on tutkittu toistaiseksi vähän. Mutta vaikuttaahan se tietenkin.
Pahimmat vaikutukset ovat maakotkaan, merikotkaan ja metsäpeuraan. Myös susiin, muihin suurpetoihin sekä poroihin se vaikuttaa aika voimakkaasti.
Rakentamisajan häiriöiden lisäksi vaikutuksia aiheuttavat tiet ja muu pysyvä infra.
Laajat tuulivoima-alueet Suomenselällä ja Meri-Lapissa vaikuttavat jo muuttolintuihin, kuten vesilintuihin, kurkiin ja hanhiin, jotka lentävät Pohjanmaan yli Lappiin. Häiriövaikutukseen kuuluu törmäysriski sekä linnuille kiertämisestä koituvat haitat.
Maakotka puolestaan pysyy reviirillään. Jos reviirille tulee voimala, törmäys on ennen pitkää todennäköinen. Tästä on tehty jo havaintoja.