Voiko hyttysten runsautta mitata ja ennustaa? Lyhyeen kysymykseen saa asiantuntijalta polveilevan vastauksen.
Professori Marko Mutanen Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan tutkimusyksiköstä kertoo, että hyttysten määrään vaikuttavat hyvin monet tekijät. Se ei tarkoita, etteikö hyttysten runsautta voisi yrittää ennustaa, mutta ihan helppoa se ei hänen mukaansa ole.
Tätä kuitenkin yritetään parhaillaan. Oulun yliopisto on mukana viime vuonna alkaneessa tutkimuksessa, jossa ensimmäistä kertaa selvitetään eri hyttyslajien levinneisyyksiä ja vuosittaisia runsausvaihteluita.
Tutkimuksessa käytetään uusimpia dna-menetelmiä, konenäköä ja mallinnusta hyttysten esiintymiseen vaikuttavien tekijöiden selvittämiseen.
– Keskiössä on menetelmän kehittäminen, Mutanen kertoo.
Hyttysiä kerätään hiilidioksidiansoilla, ja muun muassa laitteiden tuottaman hiilidioksidin kalibrointi on vaatinut työtä.
Parhaimmillaan hankkeessa kertyneen tiedon perusteella voitaisiin kuitenkin laatia hyttysennusteita.
Mutasen mukaan tähän mennessä koossa on yhden kesän aineisto, jonka pohjalta ei vielä voi tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä. Tarvitaan tietoa vuosien välisestä vaihtelusta ja sitä karttuu koko ajan.
Hyttyslajeja on paljon, Suomessakin 44 lajia, ja niillä keskenään ajallisesti erilaiset esiintymiskaudet.
– Isossa kuvassa elinympäristön ja hyttysten runsauden välillä on kuitenkin yhteys. Maaston kosteus kertoo, paljonko elinympäristöjä hyttysille on, Mutanen yksinkertaistaa.
Myös edellisen kesän lisääntymismenestys vaikuttaa seuraavan kesän hyttysmäärään: mitä enemmän maastossa on hyttysten munia, sitä enemmän niistä voi kehittyä aikuisia.
– Tässä on selvä logiikka, Mutanen kertoo.
Toisaalta joillakin lajeilla munat voivat säilyä kuivan kesän yli seuraavaan vuoteen, mikä vaikeuttaa ennustamista.
Tämä kesä ei Oulun seudulla ole ollut runsashyttysinen ja määrät ovat selvästi vähentyneet kesäkuusta.
– Ei niitä hirveästi enää ole, Mutanen kertoo.
Sen sijaan Kilpisjärvellä Mutanen kertoo hiljattaisella työreissullaan hyttysiä ja mäkäriä olleen "älyttömästi".
– Siellä on paljon kosteikkoja ja soita, hän lisää.
Oulussa kesähyttyset ilmaantuvat tyypillisesti kesäkuun alussa, ja juhannuksen tienoilla on hyttyshuippu. Lapissa huippuaika on puolestaan juhannuksesta heinäkuun puoliväliin.
Moni autoilija kertoo havainneensa, että tuulilaseista ei tarvitse pestä hyttysiä pois likikään samaan malliin kuin muutamia vuosia sitten. Voisiko tätä "tuulilasi-indeksiä" hyödyntää hyttysmäärien arvioinnissa?
– Minä en usko tähän tuulilasi-indeksiin, Mutanen tiivistää oman pohdintansa.
Hän ei epäile havaintoa sinänsä, mutta arvioi sen taustalla olevan hyönteisen vähenemisen sijaan kokonaan toinen seikka: autojen muotoilu ilmanvastuksen ja polttoaineen kulutuksen pienentämiseksi.
– Autot on muotoiltu nykyään paljon aiempaa aerodynaamisemmiksi, esimerkiksi tuulilasin kallistuskulma on erilainen.
Tämän seurauksena tuulilasin eteen muodostuu eräänlainen ilmapatja, joka estää hyönteisten törmäykset.
– Tämän vuoksi hyönteisiä ei enää läsähtele tuulilasiin niin paljon kuin ennen, Mutanen tiivistää aerodynamiikan ja läsähtelyn suoran yhteyden.