Oulujärven Niskanselän matala, hienohiekkainen länsilaita syvenee jyrkästi vasta parin kilometrin päässä rannasta. Siinä on Kari Leinosen ja Matti Flanderin apaja.
– Tuttu paikka jo poikavuosilta, kun isän kanssa kalalla kuljettiin. Verkkojatan toisessa päässä on vettä kuusi metriä, toisessa päässä kymmenen metriä enemmän, Leinonen juttelee.
Verkot uitettiin jään alle vasta muutama viikko sitten. Tuttu paikka löytyi taas ilman paikannuskoneita.
– Pukkisaaresta ja Reimiluodosta kun katselen maamerkit oikeille linjoille, niin se on siinä.
Keskitalven sää on Niskanselällä nyt harvinaisen lempeä. Pakkasta on sen verran, että juuri mainita voi, mutta ilma ei liiku. Toista oli edellisellä viikolla, kun pakkastuuli keräsi voimaa parin peninkulman levyisellä aavalla.
– Kai tässä sormet on vuosien mittaan jäiseen veteen jonkun verran tottuneet, mutta kun on oikein kylmä, niin kyllä palelee. Ei täällä silloin helppo ole olla.
Kala säilyy verkossa talvella useita päiviä, jollei sitten nailonsilmä satu puristamaan kiduksia kiinni. Nyt kuudesta 55–65 millin verkosta nousee runsaan saaliin joukossa vain yksi kuollut kuha.
Korpit jo kiertelevät kalastajia osaansa odotellen.
– Taitaa olla hyvästi ruokaa tarjolla, kun syövät vain suolet. Kettukin hakee jäältä kalaa ja onhan Oulujärvellä taas merikotkiakin.
Kalaa nousee jään alta tasaiseen tahtiin. Välillä nousee sitten kimppuun syltättyä verkkoakin, kun liukas made on kiemurrellut itselleen jatkoaikaa.
Made ja hauki ovat aina varmaa arkisaalista. Välillä jo kadoksissa ollut kuhakin kasvaa Oulujärvessä taas hyvin ja runsaslukuisena.
– Tältä paikalta ei tule kovin paljon haukea, eikä tarvitsekaan. Niitä on jo sumpussa uimassa tarpeeksi, Flander tuumii.
Mutta komeaa siikaa nousee ja väliin körmy ahvenkin. Verkkoa lapettaessa voi vaikka muistella kotijärven antamia komeimpia lahjoja.
– Järvitaimen 9,6 kiloa, siika 1,4 kiloa, kuha 7,8 kiloa ja ahven 1,2 kiloa. Ne ovat jääneet mieleen.
Oulujärvestä yritettiin takavuosina tehdä tosissaan maan mainiota taimenvettä, mutta kuha on nyt tärkeämpi saaliskala. Miehet tosin vähän kummastelevat, että melko miedon makuisesta kuhasta ollaan valmiita maksamaan kaupungin kalatiskeillä fileenä liki neljäkymppiä kilolta.
– Kyllähän esimerkiksi ahven on paljon maukkaampi kala. Ja pieniä merkkejä on siitä, että taimenkantakin alkaa elpyä.
Nyt ollaan syvien vesien yllä, mutta Flander muistelee, kuinka joskus on verkotettu taimenta jään alta vain runsaan metrin syvyisestä vedestä.
– Siinä käveltiin lasinkirkkaalla jäällä ja katseltiin, missä on taimen verkkoon erehtynyt. Helppoa kalastusta.
Kalastajat arvelevat, että kuutta enempää ei verkkoja tänä talvena jään alle uiteta.
– Hyvin riittää näistä saatava saalis itselle ja tuttavillekin.
Puhe kääntyy kalaruokiin. Leinonen herkuttelee mielellään pannussa paistetulla siikafileellä, Flanderin ykkösmuonaa on pohjoisen koskesta pyydetty, saman tien hiilloksella halstrattu harjus.
– Madekeittokin maistuu, mutta määränsä on silläkin. Kolme matikkasoppaa talvessa on sopiva määrä.
Talviverkoilla käynti on Leinoselle ja Flanderille harrastus, jossa saa nähdä sopivan mukavasti vaivaa. Homma ei harmita sään kurittaessakaan, kun leipä ei ole kiinni saaliin määrästä. Kahvitkin ehtii hörpätä.
Mutta vielä on Oulujärvellä ammattikalastajiakin. Idän suunnalla häämöttää horisontissa tumma piste. Se on kalaa myyntiin pyytävän Urho Sumiloffin taukotupa. Sinne ei nyt ehditä ajella, mutta Leinonen ja Flander tietävät, ettei Urkki tyhjää pyydä. Kalaliike saa kuhansa ja haukensa tälläkin viikolla.
Iso järvi ei anna anteeksi siellä liikkuvan tekemiä isoja virheitä. Kokeneitakin kalamiehiä on sortunut aaltoihin tai jäihin, eivätkä Leinonen ja Falender halua liittyä tähän joukkoon.
– Jäiden tultua liikutaan ensin kävellen, tuuralla jään paksuutta kokeillen. Sitten kun jää kantaa kelkan, viitoitetaan rannasta apajalle reitti, jonka löytää sumussa ja hämärälläkin.
Liian hätäinen ei kannata olla, sillä jäätalvi ei tule Suomen napajärvellekään aina kerralla. Marraskuinen jää saattaa sallia verkkojen viennin, mutta vielä joulukuussa voi etelämyrsky viedä mennessään niin jäät kuin verkotkin.
Keväällä on edessä toisen arvioinnin aika: kuinka kauan verkkoja uskaltaa pitää jään alla, jotta ne ehtii vielä saada uimatta pois.
– Alkaa sen sitten avannon reunoistakin nähdä, kun jää heikkenee. Välillä on keskellä talveakin jään päällä niin paljon vettä, ettei kelkkauralta kannata juuri sivuun poiketa. Railojakin pitää tarkkailla.
Vesi nousee lumeen painuviin jalanjälkiin nytkin, mutta vielä sitä ei ole haitalle asti. Vanha verkkokelkka kiskoo kalastaja- ja kalakuormansa rantaan nöyrästi.
Politiikka sotkee siimoja
Kun Välimerellä ja Atlantilla kalastetaan liikaa, seurauksista kärsii niin Oulujärven ammattikalastaja kuin oululainen kalanjalostajakin.
Kalaliike Hätälän toimitusjohtaja Riku Isohätälä sanoo, että jostain käsittämättömästä syystä kalanjalostusta ei katsota elintarviketeollisuudeksi, vaan alkutuotannoksi.
– Ja tältä alkutuotannolta EU on kieltänyt tuet, toisin kuin vaikkapa maataloustuotannolta. Politiikkaahan kaikki on: kun kuluttaja ostaa kalan, rahat ovat pois lihantuottajalta.
Sisävesiltä saatavalla kalalla on Hätälän tuotannossa suuri merkitys. Pelkästään Oulujärveltä kalaa ostetaan noin miljoona kiloa vuodessa.
– Kotimaisen kalan ja siitä tehtyjen jalosteiden kysyntä kasvaa, mutta kysyntä ja tarjonta eivät ole tasapainossa. Kelirikkoajat ja myrskyjaksot voivat olla pitkiä, ja silloin emme saa järviltä kalaa. Välillä sitä taas on tarjolla liikaakin.
Isohätälä kuten myös Kainuun ja Koillismaan Kalaleaderin aktivaattori Tero Nieminen odottavat paljon pian valmistuvalta kotimaisen kalan edistämisohjelmalta.
– Kotimaisen kalan kysyntä on nyt suurta. Lähikalan terveellisyys, ekologisuus ja työllisyysvaikutuksetkin tiedostetaan, Nieminen sanoo.
Niemisen mukaan nuoria ammattikalastajiakin tulee alalle, mutta kalastajien keski-ikä on korkea.
– Jos haluaa kalastaa elääkseen, pitää sietää melkoisia riskejä. Investoinnit veneeseen, pyydyksiin ja muuhun kalustoon ovat suuret, eikä niihin saa avustuksia, koska jossain EU:n toisella laidalla kalastetaan liikaa. Kalastaja on myös aina säiden ja ilmastonmuutoksenkin armoilla, joten saalistakuuta ei voi antaa.
Jatkokautta odottavassa Kalaleaderissa pyritään muun muassa lisäämään kalan paikallista jalostamista. Suuri osa saaliista lähtee sellaisenaan muualle purkitettavaksi, mutta uusia yrityksiäkin on syntynyt.
– Kuusamossa tehdään mainetta saaneita kalatuotteita ja Paltamossa särjistä jalostetaan kalamassaa, jolla on hyvä kysyntä.