Ostaisitko itsellesi suota?
Juha Tenhunen metsästää omalla kosteikollaan Pudasjärven Hetekylässä. Suosittua on hankkia suonpohjaa myös metsitykseen tai pelloksi.
Juha Tenhunen osti veljensä Arton kanssa kosteikon Pudasjärven Hetekylän eteläpuolelta muutama vuosi sitten.
Kaupat tehtiin Vapon kanssa noin 50 000 eurolla.
– Elokuun 20. on perinteisesti suvun yhteinen vapaapäivä ja sorsanpyynnin aloitus. Yli 30 vuotta olemme metsästäneet samassa paikassa, mutta koska paikkaan oli niin paljon muitakin tulijoita, halusimme ostaa oman kosteikon, Tenhunen perustelee hankintaa.
Pohjois-Pohjanmaan maakuntalintu kurki on löytänyt pesäpaikan Tenhusen veljesten omistamalta kosteikolta Pudasjärven Hetekylältä.
Kuva: Jarmo Kontiainen
Tenhuselle on tärkeää, että kosteikko on tarpeeksi iso. Heillä kaupan kohteeksi päätyi 100 hehtaaria.
Kosteikon koolla on merkitystä myös tautien kannalta.
–Jos kosteikko on liian pieni, siellä ammutaan muutaman kerran ja sen jälkeen se on tyhjä vesilinnuista. Meillä ei ole sitä vaaraa. Tosin ei se mikään varma saantipaikka ole. Kyllä siellä ihan oikeasti metsästetään, Tenhunen sanoo.
– Osa tekee sen virheen, että pienellä alueella vesilintuja ruokitaan paljon ja silloin ympäryspaikan linnutkin pesivät sinne. Se on selvä tautiriski.
Kosteikkoaan Tenhusen veljekset ovat vuokranneet muillekin metsästäjille. Paikalle on rakennettu majoituspaikka saunoineen.
–Sorsajahdin kolme ensimmäistä päivää on pyhitetty vain meidän perheelle ja meidän vieraille. Sen jälkeen sitä ovat voineet muut vuokrata. Lisäksi lintubongareita on käynyt paikan päällä luvan kanssa. Lintujen pesintäaikaan emme kuitenkaan halua alueelle häiriötekijöitä, Tenhunen jatkaa.
Tekemistä kosteikolla riittää jahtikauden ulkopuolellakin.
–Olemme istuttaneet sinne monenlaista kasvustoa, pajukkoa on niitetty poroille ja vesakot raivattu paikalliselle lämpöyhtiölle, Juha Tenhunen luettelee ja sanoo, että aikaa kosteikolla saisi kulumaan miten paljon tahansa, koska tekemistä riittää.
Juha Tenhunen ja avopuolisonsa Meeri Räisänen ovat ahkeria metsästäjiä. Omalle kosteikolle on siis käyttöä ja yhteistä tekemistä kosteikolla riittää. Juha Tenhunen uskoo kosteikkohankinnan sopivan hyvin myös yritystoimintaansa. Tenhunen seuraa Anon ase ja tukku -liikkeen johdossa isänsä Ano Tenhusen jalanjäljissä.
Kuva: Jarmo Kontiainen
Vanhat, käytöstä poistetut suot ovat saaneet uuden elämän myös muuta kautta.
Hyvin suosituksi on noussut suopohjien metsittäminen, johon on voinut hakea tukea reilun parin kuukauden ajan.
Jo 1200 maanomistajaa on hakenut Metsäkeskukselta joutoalueiden metsitystukea maaliskuun alussa avautuneen haun jälkeen.
Suosio yllätti Metsäkeskuksen täysin.
–Tänä vuonna voidaan tehdä rahoituspäätöksiä 5,4 miljoonan euron edestä. Nyt sisässä olevissa hakemuksissa tukea haetaan koko valtakunnan tasolla liki 13 miljoonan edestä. Haettujen tukialueiden suuruus on yhteensä noin 4000 hehtaaria, Metsäkeskuksen pohjoisen alueen rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jussi Pirkonen kertoo.
Erityisen ahkerasti tukea on haettu Pohjois-Pohjanmaalle, Lappiin ja Kainuuseen.
Jo käsiteltyjen 700 hakemuksen joukossa on pohjoisen alueiden hakemuksia sisässä melkein 3 miljoonan euron edestä. 500 hakemusta on vielä käsittelemättä.
Metsäkeskuksen käsittelyn lisäksi ely-keskus antaa oman lausuntonsa jokaisesta hakemuksesta. Ely-keskus on arvioinut, että nyt lausuttavana olevat hankkeet saadaan käsiteltyä vuoden loppuun mennessä.
Metsitystuki
Tuen kustannuskorvaus on 1 000 – 2 000 euroa hehtaarilta ja hoitopalkkio 900 euroa hehtaarilta. Hoitopalkkiosta puolet maksetaan kahden ja toinen osa kahdeksan vuoden kuluttua metsityksen toteutuksesta.
Tuen saamisen edellytyksen on, että alueella ei ole aloitettu metsityksen toimenpiteitä ennen metsitystuen hakemuksesta tehtyä päätöstä.
Metsitystuki on veronalaista tuloa.
Lisätietoja https://www.metsakeskus.fi/fi/palvelut/metsitystuen-hakeminen
Metsitystukea voi saada joutoalueelle, joka ei ole maatalousmaata eikä metsämaata. Käytännössä tuen kohteena ovat maatalouskäytön ulkopuolelle jääneet peltolohkot ja käytöstä poistuneet turvetuotantoalueet. Tuen tarkoituksena on lisätä metsiä ja vahvistaa hiilinieluja.
Suomessa metsitykseen soveltuvia joutoalueita on arviolta 120 000 hehtaaria. Luku perustuu Luken raporttiin maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteistä.
Tukirahoille riittänee siis kysyntää koko tuen voimassaolon ajan, vuoden 2023 loppuun saakka.
Rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jussi Pirkosen mukaan metsitystuella tehtäviin töihin päästään todenteolla vasta ensi kesänä.
–Töitä ei saa aloittaa ennen kuin tukipäätös on tehty. Ensimmäiset hakijat ovat jo saanet päätöksen metsityksestä, mutta valtaosalla päätöksen saanti menee syksyyn tai alkutalveen. Lisärahaa tälle vuodelle odotamme valtion lisätalousarviosta.
Lintukosteikko on luonnon monimuotoisuuden kannalta erinomainen, mutta päästöjen kannalta ongelmallinen. Joutoalueiden metsityksissä paras ja tehokkain tapa pienentää päästöjä on entisten turvetuotantosoiden ja turvepeltojen metsitys.
Kuva: Jarmo Kontiainen
Mahdollisuus tukieuroihin on tuonut lisäkiinnostusta turvetuotannosta poistuvien suoalueiden hyötykäyttöön sekä Vapon suoalueiden myyntiin.
Vapo, joka yrityksenä on toukokuun alusta alkaen ollut Neova Oy, käynnisti laajamittaisen maakiinteistöjen myynnin vuonna 2017. Pääasiassa myyntiin ohjatut 50 000 hehtaaria ovat soita, metsiä tai entisiä turvetuotantoalueita eli suonpohjia.
Merkittävin myyntialue on Pohjois-Pohjanmaa, jossa huutokaupat.com -sivuston mukaan on tälläkin hetkellä myynnissä 12 suo- ja maa-aluetta. Lapissa myytäviä kohteita on tällä hetkellä neljä.
–2017 vuoden lopusta alkaen olemme myyneet noin 35 000 hehtaaria maakiinteistöjä. Tehtyjen kauppojen arvo on kymmeniä miljoonia euroja, kertoo Neovan kiinteistöjen ja maankäytön päällikkö Antti Ala-Fossi.
Uudet omistajat ovat ostaneet suomaata pelloiksi, metsänistutuksiin, kosteikoiksi ja hiilinieluiksi. Myydyt palstat ovat suuruudeltaan muutamasta hehtaarista useampaan sataan hehtaariin.
Kauppoihin Vapon kanssa ryhtynyt ähtäriläinen Petri Jykylä osti kahden muun miehen kanssa yhteensä noin 100 hehtaaria suonpohjaa ja metsää Kajaanista sekä Muhoksen ja Vaalan rajalta.
–Kun Vapo kolme vuotta sitten alkoi myydä soita, aloimme miettiä, että tuossa olisi mahdollisuus lisätä omaa metsäomaisuutta. Uskoin myös, että jonkinlainen tuki saattaa tulla soiden metsittämiseen. Tuki on nyt mahdollinen ja olemme sitä hakeneet. Ostamamme kohteet ovat kuitenkin sellaisia, että niiden metsittäminen on taloudellisesti järkevää ilman tukeakin, Jykylä kertoo.
Suon sijainnilla ei Jykylän mukaan ole merkitystä. Hänen omistamansa muutkin maa-alueet sijaitsevat ympäri Suomen.
Jykylällä on maa-alueisiin erityiskiinnostus tuhkalannoitusta tarjoavan yrityksen kautta, jossa hän on osakkaana.
–Ravinnetalous on tärkeää näille suomaillekin. Se nyt sattuu olemaan meidän leipälaji, joten siinäkin mielessä käytöstä poistetut suot kiinnostavat, myös jatkossa.
Neova Oy, ent. Vapo
Suomen valtio omistaa Neovasta 50,1 prosenttia ja 16 suomalaisen energiayhtiön omistama Suomen Energiavarat Oy (SEV) 49,9 prosenttia. Yhtiö toimii 11 maassa.
Liikevaihdosta 85 prosenttia tulee puutarha- ja viheralalta, uusiutuvista polttoaineista ja eläinkuivikkeista.
Vapo jatkaa edelleen uuden yhtiön tuotebrändinä polttoaineissa, eläinkuivikkeissa, maanmyynnissä sekä energiapuun hankinnassa.
Hiilimittari
Yksi hehtaari on pinta-alayksikkö, jota käytetään usein metsäalojen esittämiseen. Yksi hehtaari on 10 000 neliömetriä eli 100 m x 100 m.
Puun, karikkeen sekä maaperän hiilensidonta yhdelle kuusen taimelle 55 vuoden kiertoajalla Pohjois-Pohjanmaalta Etelä-Suomeen kivennäismaalla on noin 64 kg C (ekv.).
Kuusen istutustiheys yhdelle hehtaarille noin 1900–2000 kpl, eli yksi hehtaari sitoo hiiltä 55 vuoden aikana noin 127 000 C kg ha-1 kivennäismaalla.
Turvemaan hiilikompensaatio on suurempi.
Jotta hiilidioksidikilot saadaan hiilikiloiksi (kg CO2 / kg C), jaetaan hiilidioksidimäärä luvulla 44/12 ≈ 3.67.
10 000 kg hiilidioksidia vastaa yhden ihmisen keskimääräistä vuosittaista hiilijalanjälkeä.
Hiilinielut kiinnostavat
– myös kauppamielessä
Metsästä tulee hiilinielu silloin, kun metsään sitoutuu enemmän hiilidioksidia kuin sieltä vapautuu ilmakehään.
Toisin sanoen puuston kasvu sitoo enemmän hiiltä kuin mitä hakkuut ja lahoaminen vapauttavat. Metsän hiilivarasto kasvaa.
Joutoalueiden metsityksissä paras ja tehokkain tapa pienentää päästöjä on entisten turvetuotantosoiden ja turvepeltojen metsitys.
–Turvesoita metsittämällä päästöpienennys tulee kahta kautta: puuston kasvun kautta sekä maaperän päästöjen pienetessä merkittävästi, sanoo tutkija Antti Wall Lukesta (Luonnonvarakeskus).
Turvesoiden maankäytön muutoksissa metsistys on ehdottomasti käytetyin: noin 75 prosenttia maista metsitetään. Loput 20 prosenttia menee maatalouden peltomaiksi ja noin viisi prosenttia lintukosteikoiksi.
Oleellista maankäytön muutostöissä on tuntea kohteen ravinteisuustaso ja puuston määrä. Luken Antti Wallin mukaan ylipäätänsä muutostöitä on pohdittava monelta kantilta.
Esimerkiksi lintukosteikko on luonnon monimuotoisuuden kannalta erinomainen, mutta päästöjen kannalta ongelmallinen.
–Maata on aikoinaan kuivattu pumppaamalla ja kun pumppaus lopetetaan, syntyy vesiallas. Aina kun vedenpinta nousee ja syntyy allas, syntyy myös metaanipäästöjä, Wall sanoo.
Maankäytönmuutoksella hiilipäästöt voivat siis pienentyä tai kääntyä jopa positiivisiksi, mutta toisaalta voi syntyy metaanipäästöjä.
–Metaanipäästöt saattava ylittää hiilen kertymän, jolloin tulee ilmaston kannalta negatiivinen vaikutus.
Metaani on voimakas kasvihuonekaasu, jonka lämpövaikutus on 25-kertainen hiilidioksidiin verrattuna.
Heikkopuustoisten, mutta runsasravinteisten suometsien ennallistaminen johtaa kasvihuonekaasujen päästöjen pienenemiseen.
Niukkaravinteisen ja -puustoisen suon kannattaa puolestaan antaa ennallistua luontaisesti.
–Niitä ei kannata ennallistaa, koska se johtaa metaanipäästöjen takia negatiivisiin vaikutuksiin ilmaston kannalta.
Hiilinieluista on hyvää vauhtia tullut kauppatavaraa. Puhutaan hiilikompensaatiokaupasta, kun yritys kompensoi omia päästöjään jonkun toisen istuttaman hiilinielumetsää avulla.
Tällä hetkellä hiilikompensaatiokauppa ei ole millään lailla viranomaisohjattua.
–Kuka tahansa, yksityinen tai firma, voi tehdä hiilikompensaatiokauppaa. Vielä puhutaan pienimuotoisesta bisneksestä, mutta ilman muuta ala on kasvamassa.