Lintujen muuton ajoittumisen määräävät paljolti syksyn sää ja pesinnän onnistuminen.
Ensimmäiset etelään suuntaavat pohjoisen siivekkäät nähtiin totuttuun tapaan jo kesäkuussa. Pisimpään viihtyvät suurimmat lokkilinnut ja vesilinnut sekä sorsat.
Ensimmäiset etelärannikolle lentävät kuovit huutelivat juhannusviikolla haikeita hyvästejään Keminmaan Laurilan yllä. Tämän kookkaan sirppinokan startti alkoi naaraiden lähdöllä kohti Englannin rannikoita.
Lintututkijat päättelevät aikaisen matkaamisen säästävän lajin kannan turvaamiselle välttämättömiä naaraita. Meri-Lapin kuovipesueiden varttuminen jää koiraiden kontolle, jotka ajavat poikasia vaanivat varislinnut, petolinnut ja ketut matkoihinsa.
Kuovielon turvaamisessa molemmilla sukupuolilla on yhtä tärkeä tehtävä lajin säilymisen kannalta armottomassa maailmassa, jossa sitä uhkaavat ilmastomuutos, lajiston köyhtyminen sekä talvehtimisaluilla tapahtuvat mullistukset.
Kuovi on kuitenkin selvinnyt hyvin. Sen kanta on säilynyt vakaana ja kasvanutkin monin paikoin Meri-Lapissa. Kemin–Tornion alueen linnut -teoksen kirjoittajat Pentti Rauhala sekä Matti ja Pekka Suopajärvi arvioivat alueen kuovikannan (2 500–3 000 paria) Euroopan tiheimmäksi ja elinvoimaisimmaksi.
Kesä oli suotuisa
Päättymäisillään oleva Meri-Lapin kesä tarjosi linnuille pääsääntöisesti suotuisat olot: hyönteisravintoa on ollut runsaasti, on ollut lämmintä eikä rajuja sääilmiöitä ole ollut.
Tosin pesissään hautoville linnuille vähempikin lämpö olisi riittänyt ja vettä olisi esimerkiksi vesilintujen tarpeisiin ja suojakasvillisuuden sekä ravinnon saantiin voinut olla enemmän.
Meri-Lapin Lintutieteellisen yhdistyksen Xenuksen Jouko Kärkkäisen mukaan lintujen pesintä sujui kesäviikkoina pääosin hyvin, vaikka monilla vesilinnuilla pesintä pääsi alkuun vähän myöhässä. Se on näkynyt siten, että sorsapaikoilla on näkynyt tavallista enemmän lentokyvyttömiä poikasia.
Myös kanalintujen poikueet ovat paikoin olleet keskenkasvuisia ja poikueissa on ollut normaalia vähemmän yksilöitä. Tämä saattaa johtua kuoriutumien aikoihin osuneista sadepäivistä, sillä pieni kanalinnun poikanen on alkutaipaleellaan täysin hyönteisravinnon varassa.
Muuten kesä oli metsälinnuille, pöllöille ja kolopesijöille suotuisa.
Harvinaisia vieraita
Kärkkäisen mukaan pöllöjen, kuten lapinpöllön pesintäkesä menin normaalisti. Joinakin vuosina Meri-Lapin pesimälinnustosta puuttunut piekana loisti nyt useilla pesivillä pareilla.
– Vähintäänkin keskimääräisen hyvin pesintä meni useimmilla lajeilla. Ihan mukavasti lintuparvissa on näkynyt tänä vuonna elämäntaipaleensa aloittaneita lintuja, Kärkkäinen sanoo.
Meri-Lapissa ensimmäistä kertaa nähty arokotka ilmaantui 8. elokuuta Riukkajängän kaatopaikalle. Sitä kävivät katsomassa lukuisat lintuharrastajat läheltä ja kaukaa.
Arokotka on maakotkaa pienempi mutta suurimpia haukkoja selvästi kookkaampi, kaukaisten kuivien tasankojen ja matalien vuoristojen asukas.
Suomessa laji on satunnaisvieras.
Elokuussa Meri-Lapissa on nähty kattohaikara, jo vakiovieraaksi saatu arosuohaukka ja punajalkahaukka.
Yllättävän runsaasti on havaittu kottaraisia, joka jo vuosia sitten alkoi huolestuttavasti vähentyä. Liekö uuden kottaraisajan alkua, kun Tornion Kourilehdossa nähtiin elokuun alussa 400 kottaraisen parvi?
Elokuun vaihtuessa syyskuuksi taivasta kansoittavat tuhannet kurjet, hanhet, petolinnut ja muut siivekkäät.