Käykö vanhalle mutta edelleen tehtävänsä täyttävälle kuoritakille nyt huonosti?
Monissa ulkoilukamppeissa nimittäin käytetään kemiallisia aineita, jotka uusimman tutkimustiedon mukaan ovat haitallisia ihmiselle ja ympäristölle. Niillä on taipumus kertyä ja jäädä luontoon pysyväksi riesaksi.
Kyse on PFAS-yhdisteistä. Ne ovat fluoriyhdisteitä, joita käytetään ulkoiluvaatteiden ja kenkien pintakäsittelyssä suojaamaan niitä kosteudelta ja lialta.
Tunnetuin tällaisen suojaustekniikan merkki lienee Gore-tex.
– Suojaamisessa PFAS-yhdisteet ovat erinomaisia, sillä niihin ei tartu mikään, tutkimusprofessori Tiina Santonen Työterveyslaitokselta (TTL) sanoo.
Kun tieto haittavaikutuksista on lisääntynyt, vaarallisten kemikaalien käyttöä on kuitenkin ryhdytty rajoittamaan ja niille on keksitty korvaajia.
Valtaosa nykyään tekstiileissä käytetyistä PFAS-yhdisteistä on erilaisia fluoripolymeerejä.
Tekstiileissä käytetyt fluoripolymeerit eivät imeydy elimistöön kovin helposti ja ovat jokseenkin turvallisia ainakin niin kauan, kun ne eivät hajoa. Yhdisteen hiili-fluorisidos on sen verran vahva, ettei se katkea helposti.
Mutta: Kaikkea ei vielä tiedetä. Hajoamisessa voi muodostua mikro- tai nanohiukkasia, joiden haittavaikutuksia parhaillaan tutkitaan.
Suurimmat tekstiilien PFAS-päästöt eivät synny käytöstä, vaan valmistuksesta sekä siitä, mitä vaatteelle tapahtuu elinkaarensa päässä.
Kaatopaikalle dumpatusta kamppeesta pieniä hiukkasia ja liukenevia PFAS-yhdisteitä voi päätyä ympäristöön, ja liian matalassa lämpötilassa polttamisesta voi syntyä uusia PFAS-yhdisteitä.
Yksittäisen ihmisen kannalta tilanne on sama.
– Merkittävin altistus ei välttämättä tule näiden tekstiilien käytöstä vaan valmistuksessa syntyneistä PFAS-päästöistä. PFAS-yhdisteet kulkeutuvat helposti ja niitä on löydetty jopa arktiselta alueelta. Yhdisteet päätyvät juomaveteen ja ravintoon ja sieltä tulee merkittävin altistuminen, Santonen avaa kokonaisuutta.
Paras keino haitallisten kemikaalien vähentämiseksi on välttää kyseisten tuotteiden ostamista. Kun tavallisen kuluttajan mieli muuttuu, on teollisuuden etsittävä parempia vaihtoehtoja jo ennen, kuin lainsäädäntö ehtii mukaan.
Tiina Santonen kertoo ulkoilupukuostoksilla huomanneensa vaatteissa merkintöjä siitä, että niissä ei ole käytetty fluorikemikaaleja.
– Vaihtoehtoisiakin yhdisteitä lian ja kosteuden estoon on, mutten tiedä tarkalleen, mitä esimerkiksi Suomessa markkinoilla olevissa ulkoiluvaatteissa on käytetty, hän kuitenkin huomauttaa.
Tämänhetkisen tiedon mukaan mahdollisesti turvallisempia ovat esimerkiksi silikoni- ja parafiinipohjaiset käsittelyt. Myös erilaiset nanoteknologiaan pohjautuvat ratkaisut saattavat olla vaihtoehto.
Vanhoja, aiemmin hankittuja kamppeita ei kannata kuitenkaan tämän takia heivata roskiin, sillä pahimmat vahingot ovat tapahtuneet jo silloin, kun tuote on valmistettu.
Pesukertoja voi sen sijaan vähentää, ja samalla tulee pidettyä huolta pinnoitteen säilymisestä.
Asiakkaat ovat selvillä uudesta tutkimustiedosta, mutta yllättävän vähän he ottavat asiaa puheeksi, sanoo Partioaitan Oulun myymäläpäällikkö Tommi Kaukola. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että kuluttajat ovat hankkineet paljon tietoa jo ennen ostoksille tulemista.
Kaukolan mukaan Gore-tex on siirtymässä fluoriyhdisteettömiin vaihtoehtoihin. Hän arvioi, että kohta kaikki kuorivaatteet ovat fluorittomia.
Fluoriyhdisteettömyyttä ei Partioaitan tuotteissa sen kummemmin korosteta.
– Se on olemassa yhtenä faktana muiden joukossa, Kaukola sanoo.
Partioaitan verkkosivun mukaan nykyinen Gore-tex on ePTFE- eli polytetrafluorietyleenikalvoa. Gore-texin verkkosivulla taas kerrotaan, että uusin kehitysaskel on fluoriton ePE-kalvo. Sen kertoo ottaneensa käyttöön esimerkiksi suomalainen kenkävalmistaja Pomarfin.
Kalvojen lisäksi kyllästysaineet kehittyvät. Mehiläisvahapohjainen kyllästäminen on fluoriton vaihtoehto puuvillapolyesteritekstiilien suojaamiseen. Vahaamallakaan niistä ei saa vedenpitäviä, mutta hyvin vettä hylkiviä kuitenkin.
Uusien kyllästeiden haaste voi olla niiden nopeampi kuluminen pois. Tiuhempi kyllästäminen kuormittaa ympäristöä omalta osaltaan.
Tunnettuja haittoja
PFAS-yhdisteistä parhaiten tunnetaan perfluorialkyylihappojen ja perfluorisulfonaattien, kuten PFOA:n ja PFOS:n vaikutukset.
Immuunijärjestelmän toimintaan ne vaikuttavat erityisesti nuorilla lapsilla. Jos altistuminen kasvaa, se heikentää esimerkiksi rokotusvastetta.
Sikiöaikaisia vaikutuksia niillä on lapsen painon ja keskushermoston kehitykseen.
Erittäin korkeita pitoisuuksia on mitattu esimerkiksi teflonin tuotannon parissa työskenteleviltä. Heidän kolesteroliarvonsa ovat nousseet, mikä lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Lisäksi altistuminen on vaikuttanut maksan toimintaan.
PFOA on vastikään luokiteltu myös syöpävaaralliseksi.
Monista muista PFAS-yhdisteistä on heikommin tietoa. Niitä käytetään tekstiilien lisäksi monissa eri tarkoituksissa, esimerkiksi rakennus- ja pakkausmateriaaleissa, teflonissa ja sammutusvaahdoissa.