Kuinka tylsää onkaan ajaa tietä pitkin, jonka reunoilla kasvaa pelkästään lupiineja kymmenien kilometrien matkalla, eikä mitään muuta. Sellaisia teitä alkaa olla sisämaassa pelottavan paljon.
Lupiinista on oikeasti haittaa. Se tukahduttaa muun kasvillisuuden, kaventaa luonnonkukkien määrää ja kirjoa ja aiheuttaa ongelmia niille hyönteisille, jotka saavat ravintonsa nimenomaan tavallisista tienvarsikukista.
Lupiini onkin saanut tappotuomion. Kainuun ely-keskuksesta, jolla on valtakunnallinen ely-keskusten vieraslajitehtävien koordinaatiovastuu, on voinut hakea keväällä avustusta vieraslajien torjuntaan.
Silti tuntuu erikoiselta, että juuri tienvarsilla, eli ely-keskusten alueilla, lupiini rehottaa kaikkein eniten.
Lupiinin hävittäminen on vaikeaa, koska se on monivuotinen ja leviää siemenillä. Siemenet pitäisi saada talteen ja hävitettyä niin, etteivät ne karkaa muualle.
Tekstiilityönopettaja Anna-Maija Joensuu on keksinyt oman keinon. Hän keittää kukat ja niiden mukana siemenet ja värjää niillä villalankoja.
– Meillä on Kuusamossa mummola, ja serkkujen kanssa on päätetty, että hävitetään sieltä villiintyneet lupiinit. Olen sopinut, että minä hävitän ne värjäämällä, Anna-Maija Joensuu kertoo.
Joensuu on kokeillut lupiineilla värjäämistä kahdesti.
– Ensimmäisellä kertaa värjäsin varsilla, lehdillä ja nupuilla, ja tuloksena syntyi vihreää lankaa. Toisella kertaa otin vain sinisiä kukkia, ja riivin pelkästään ne sankoon. Silloin tuli sinisen tai turkoosin tapaista lankaa. Kasvivärjäys on aina sattuman kauppaa.
Kuvat saat yksi kerrallaan isommiksi niitä täppäämällä.
Mitään erityisen riittoisaa väriä lupiinin kukista ei kuitenkaan saa.
– Sininen on vaikea väri kasvivärjäyksessä. Minulla oli sangollinen kukkia, ja sain värjättyä siitä 100 grammaa sinistä lankaa.
Lupiinin sininen väri haalistuu käytössä ja pesussa. Anna-Maija Joensuu käyttää sinisen lankansa lasten sukkien tekemiseen.
Lain mukaan maanomistaja on vastuussa lupiinin ja muiden vieraslajien hävittämisestä omalta maaltaan.
Lupiini on helpointa hävittää niin, että kasvi kitketään juurineen ja jätteet pannaan mustaan jätesäkkiin, jossa ne säilytetään kylmässä talven yli. Sen jälkeen lupiinin osaset eivät enää pysty lisääntymään, ja ne voi vaikka kompostoida.
Toinen tapa on peittää koko lupiinialue tiiviisti muovilla, jolloin lupiini tukehtuu.
Näin neuvoo Raahen kaupunginpuutarhuri Tita Haapajoki yksityisiä ihmisiä, joilla lupiinia on maillaan.
Hän muistuttaa, että lupiineja ja muita vieraslajeja, kuten jättibalsamia tai kurtturuusua, ei saa laittaa puutarhajätteen mukana kaupungin kompostoriin, vaan jos ne tuodaan kaatopaikalle, ne pitää jättää poltettaviin sekajätteisiin.
Vieraslajit eivät tuhoudu kuumakompostoreissa, koska lämpötila ei kaikissa osissa kompostoria nouse tarpeeksi kuumaksi.
Kaupungin mailla on torjuttu lupiineja ja vieraslajeja kitkemällä, myrkyttämällä ja liekittämällä.
– Mutta ongelman työstäminen on yhä kesken. Tehokkain on myrkyttäminen, mutta se tappaa kaiken muunkin. Siitä jää ruskea raita luontoon, pahoittelee Haapajoki.
Haapajoen mukaan kaupunki ei käytä myrkyttämiseen Roundupia vaan luonnossa hajoavia etikkapohjaisia myrkkyjä.
Lupiineja on yritetty myös näivettää eli toistuvasti niittää alas. Juuret jäävät kuitenkin maahan, joten ongelma uusiutuu seuraavalla kasvukaudella.
Juuri nyt olisi Haapajoen mukaan paras aika ottaa lupiinista niskalenkki, koska kasvi on tuonut voimansa juurista kukkimiseen. Niinpä nyt tehty niitto on sille erittäin epäterveellistä.
Lupiinivärjäys
Tarvitaan alunalla puretettuja lankoja.
Keitetään lupiineja 2 tuntia.
Siivilöidään ja jäähdytetään liemi.
Lisätään esipuretetut langat kädenlämpöiseen liemeen. Kuumennetaan.
Annetaan värjäytyä vähintään tunnin ajan.
Jätetään langat värjäytymään väriliemeen yön yli.
Huuhdellaan langat.
Tarkempi ohje löytyy netistä osoitteesta taito.fi.