Norja ei hyväksy vähäistäkään lohenpyyntiä Tenojoella, joten edessä näyttää olevan toinen kieltokesä. Utsjoen kunta vaatii nyt, että lohikadon syyt Tenon suistossa ja rannikolla selvitetään ja niihin puututaan.
– Jos täyskielto tulee, Norjan toimet Tenovuonon suulla ja rannikkoalueilla korostuvat nyt entisestään. Tämä on meidän pääviesti, kunnanjohtaja Taina Pieski toteaa.
Pieskin mukaan Utsjoen viikko sitten antama lausunto pätee edelleen, joten ministeriön takaraja uusille lausunnoille keskiviikkona 7. huhtikuuta riittää.
Utsjoen kanta pätee päivittämättäkin. Uusi perjantaina julkistettu lausuntopyyntö ei ole vielä tullut Utsjoelle.
Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Norjassa lähes kaikki lausunnonantajat vastustivat esitystä lohenkalastuksen sallimiseksi pariksi viikoksi. Suomessa taas ongelmana on rajoitusten laajuus, joten ne tulisi toteuttaa lain tasoisina.
Tenojoen lohestuksen täyskielto saattaa kunnanjohtajan mielestä olla aika hyödytön, jos ei ryhdytä toimenpiteisiin joen suistossa ja puututa rannikkokalastukseen merellä. Lohenpoikasia syöviä petokaloja pitää vähentää kalastusta suuntaamalla ja ravinnon riittävyys lohelle tulee turvata.
– Katse pitää kiinnittää lisääntyneisiin kassilohikasvattamoihin.
Ratkaisun avaimet ovat Norjalla. Utsjoen kunta ja kunnanjohtaja toivovat, että Suomesta maa- ja metsätalousministeriö ottaa asiat esille kuningaskunnan ympäristöministeriön kanssa.
– Heillä on hyvät yhteydet ja vuoropuhelu sinne Norjaan. Haluamme tietysti lohta suojella, mutta suojelun toimenpiteiden pitää olla oikeansuhteiset, Pieski muistuttaa.
Kielto tarkoittaa menetyksiä
Myös Outakosken kalastuskunta vaatii vastauksessa ensimmäiseen lausuntopyyntöön, että merellä tapahtuvaan lohestukseen puututaan. Osakaskunnan puheenjohtaja Ilmari Tapiola totesi haastattelussa pari viikkoa sitten, että syyt lohen vähenemiseen ovat merellä eivätkä joessa.
Outakosken lausunnon mukaan olisi oikeudenmukaista sallia vähäinen kalastus myös siellä, missä lohen lisääntyminen tapahtuu. Tällä osakaskunta tarkoittaa vesistön yläjuoksua ja Suomen puolella olevia sivujokia.
Osakaskunta muistuttaa, ettei kalastusoikeus lisäänny tiluksia jaettaessa eikä verkko- tai patopyynnin salliminen tarkoita patojen runsastumista. Kiinteistöjen omistajien on sovittava kuka kalastaa ja milloin. Kalastusta voisi valvoa, kun siitä ilmoitettaisiin aina etukäteen.
Kiellosta seuraa taloudellisia menetyksiä, joihin osakaskunta haluaa valtiolta korvausta kalastusalueelle, kalastuskunnille, kalastajille ja matkailuyrittäjille.
Osakaskunta paheksuu tapaa, jolla Tenon kalastussäännön muutokset ovat syntyneet ja paikallisten kompromissiesitykset on torjuttu. Tapiola toteaa vielä, että kalastussääntöä koskevaan työhön nimetyt joutuvat osallistumaan talkoilla.
– Minkäänlaisia korvauksia ei makseta.
"En ala kiusaamaan itseäni"
Aikoinaan ammatikseen Nuorgamin tienoilla Tenojoella kalastanut Niilo Aikio, 83, lähtee pois joelta, kun olisi aika rakentaa pyyntipato ja virittää verkkoa. Näin hän teki jo viime kesänä, hyppäsi autoon ja hurautti etelään muutamaksi viikoksi.
– Olen pois, etten edes näe Tenoa ja ala ajatuksilla kiusaamaan itseäni. Minulle se oli tosi hyvä hoito. Oli kevyempi olo.
Aikio on takavuosina toiminut Nuorgamin osakaskunnan puheenjohtajana ja seuraa edelleen uutisointia Tenon tilanteesta. Hänen mielestään lohen saisi rauhoittaa kokonaan, jos ei ole tarjota paria päivää enempää kalastukselle.
– Sinne pitää raahata veneet ja tarvikkeet ja kaikki – mitä sitä parilla vuorokaudella. Ei minulle ole tärkeää se lohen tappo.
Aikio kyllä kalastaisi, jos voisi. Kalaa hän pyytäisi Pulmankijärvellä olevan entisen talonsa ja poikansa talon tarpeisiin, toki itselleenkin.
Hän kalastaisi myös niiden puolesta, jotka eivät enää itse siihen kykene tai joilla ei ole oikeuksia kalaan. Tenon tilathan perustettiin aikoinaan sen varaan, että kala elättää.
– Olen nyt pyytänyt siikaa että on viedä jotakin, kun menen kyläilemään.