Telkkäpönttö -kampanja on laajentunut jo koko maahan. Alkunsa se sai torniolaisen Risto Virtasen aloitteesta.
Suomi on Euroopan tärkein telkän poikastuotantoalue, ja pönttö edesauttaa telkän ja sorsalintujen pesintää.
Telkänpöntön korkeuden tulee olla 50–60 senttiä ja sisätilan halkaisijan noin 25 senttiä. Lentoaukon halkaisijan tulee olla vähintään 10 senttiä ja lentoaukon yläreunan etäisyyden pöntön katosta saman verran.
Pöntön etuseinän tulee olla sellainen, että telkän poikaset voivat pienillä kynsillään kiivetä pöntöstä ulos. Seinä ei siis voi olla esimerkiksi vaneria. Pöntön voi myös asentaa hieman kenolleen, jotta poikaset voivat helpommin kiivetä seinää.
– Tärkeää on, että etuseinä on samalla tasolla sivuseinien kanssa, neuvoo Risto Virtanen.
Sivuseinät on hyvä kiinnittää ainakin neljällä ruuvilla. Pöntön taustaan kiinnitetään kaksi lautaa, joiden avulla se on helppo ripustaa puuhun.
Pohja kiinnitetään sisäpuolelle asetettujen tukien varaan.
– Silloin pohja on hieman syvemmällä ja vesi pääsee tippaisemaan pois paremmin. Samalla pönttö pysyy kuivana, Virtanen sanoo.
Ennen vanerisen katon kiinnitystä pönttöön on hyvä polttaa kaasutoholla hieman väriä.
Pohjalle on hyvä laittaa kourallinen tai kaksi pehmikettä, kuten koirankoppien kuivikkeena käytettävää puukuitua, jota saa säkeissä esimerkiksi rautakaupoista.
Sijainti etäämpänä rantaviivasta on hyvä
Pöntön voi sijoittaa etäällekin vesistöstä.
– Kyllä telkkä osaa etsiä sen muualtakin kuin rantaviivalta, jopa kilometrin päästä. Rantaviivalle pönttöä ei kannata asentaa, koska pienpedot kulkevat rantaa pitkin, Virtanen sanoo.
Telkän pesintä kestää noin kuukauden, jonka jälkeen poikaset kuoriutuvat vuorokauden aikana.
Pöntön alla on hyvä olla alue, jolle poikaset voivat pudottautua.
Pöntön voi laittaa 1–3 metrin korkeudelle. Huollon kannalta on kuitenkin helpompaa, jos se on matalalla.
Telkän pönttö on helppo huoltaa.
– Siihen ei yleensä jää pesinnän jälkeen kuin pieniä munankappaleita ja jonkin verran höyheniä. Telkkä siivoaa itse isommat palaset pois.
Suomessa asuu puolet Euroopan telkistä
Telkkä ei Suomessa ole uhanalainen, mutta merkitys kannan säilymisen kannalta on suuri, sillä Suomessa asustaa noin puolet Euroopan telkkäkannasta.
Toisesta puolesta suurin osa pesii Ruotsissa. Euroopassa eteläisimmät populaatiot pesivät Pohjois-Saksassa ja Puolassa.
Telkän lisäksi pöntöillä on merkitystä myös muiden sorsien pesinnän onnistumisessa, sillä luonnon laho- ja kolopuista on tehometsänkäytön vuoksi enää vähän jäljellä. Telkkä ei mielellään pesi maassa.
Telkkä
Keskikokoinen sukeltajasorsa, jolla on suuri pyöristynyt pää. Koiras on naarasta isompi, mustavalkoinen ja metallinkiiltoinen. Naaras on ruskeapäinen ja harmaaselkäinen. Siipipeili on valkoinen. Tunnusomaista on viuhuva siipiääni.
Pituus on 40–48 senttimetriä, siipien kärkiväli 62–77 senttimetriä ja paino 0,5–1,1 kilogrammaa.
Pesä sijaitsee puunkolossa tai pöntössä.
Telkkä munii huhti–toukokuussa 6–12 munaa. Poikaset viipyvät pesässä 1–1,5 vuorokautta ja lähtevät pesästä tavallisesti aamulla hyppäämällä. Poikaset etsivät itse ravintonsa jo hyvin nuorina, mutta pysyvät aluksi poikueena naaraan seurassa. Puolikasvuiset poikaset elävät yksinään. Poikaset oppivat lentämään kahden kuukauden ikäisinä.
Pesimälintuna esiintyy vesien äärellä koko Suomessa. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 190 000–250 000 paria.
Pieni osa talvehtii Suomessa, mutta pääosa muuttaa syys–marraskuussa Itämerelle, Pohjanmerelle sekä Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Telkkä on karaistunut laji ja palaa Suomeen ensimmäisten muuttolintujen joukossa maalis–huhtikuussa.
Ravinnoksi käyttää selkärangattomia eläimiä.
Koiraan soidinääntä kuvataan nihkeän jään murtumista muistuttavana nirinänä. Naaraalla koriseva ”brra brra…”.
Telkkä on meillä melko yleinen ja uhanalaisuusluokaltaan elinvoimainen sukeltajasorsa. Muiden riistalintujen tapaan se on rauhoitettu metsästysajan ulkopuolella.