Sari Hakola on tehnyt viisivuotiaan Eemil-poikansa kanssa jääiglun perheen omakotitalon pihaan.
Siellä mahtuu melkein aikuinenkin seisomaan ja ainakin istuskelemaan jäästä tehdyillä huonekaluilla. Sadekelillä iglu näyttää kuin lasista tehdyltä. Kun iltahämärissä sen sisälle kytketään värivalot, näky on todella kaunis.
Iglun valmistaminen oli äidin ja pojan yhteisprojekti, joskin äiti tietysti kantoi hommasta päävastuun.
Urakka alkoi loppiaisen tienoilla. Rakentamista tehtiin vähitellen noin viikon ajan sitä mukaan kun jäätä saatiin tehtyä lisää ja seinät ehtivät jäätyä. Sen jälkeen olleet leudot jaksot eivät haurastuttaneet rakennelmaa, ja iglun uskotaan kestävän pitkälle kevääseen.
Tiiliä tehtiin maitopurkeilla
Jäätiilet Hakola valmisti pääasiassa jäädyttämällä vettä maitopurkkeihin.
– Noin 750 purkkia meni. Lisäksi tein jääpaloja kierrätyssangoilla, ja myös leivontavuoat olivat apuna. Pihalla pakkasessa seisoi välillä yhtä aikaa monta sataa purkkia vettä täynnä. Voi että ne paukkuivat, kun jää laajeni, Sari Hakola nauraa.
Eemil-poika auttoi maitopurkkien kuorimisessa jääkalikoiden päältä ja osallistui vähän muuraustyöhönkin. ”Laasti” tehtiin sekoittamalla lunta ja vettä saavissa ja nostelemalla käsipelillä sohjoa tiilien tilkkeeksi.
– Sain mieheltäni tarkoitukseen sopivat hanskat. Enhän minä mikään muurari ole, mutta tulipahan nyt vähän kokeiltua. Olen muutenkin kokeilunhaluinen ihminen.
Luontokin tekee jäätaidetta
Iglun seinän nostaminen oli melko helppoa aina vyötärön korkeudelle asti, mutta sitten alkoi hankalampi vaihe, kun kattoa piti kaartaa kiinni.
Hakola ei halunnut käyttää esimerkiksi lautoja apuna, vaan tehdä iglun alusta loppuun luonnonmateriaaleista. Tällöin pihaan ei jää mitään roskiakaan, kun rakennelma aikanaan sulaa.
Sisällä olevissa jäähuonekaluissa on väriä, joka on saatu sekoittamalla elintarvikeväriä veteen. Jäätynyt, halkaistu appelsiini jääpöydällä on piristävä näky, sillä appelsiinin väri ei muutu miksikään pakkasessa.
– Luontokin tekee kuvioitaan jäähän, sanoo Hakola ja näyttää jäätiiltä, jonka sisällä on kuin iso höyhen.
Ensi vuonna hän aikoo mahdollisesti tehdä jotakin muuta tai ehkä vielä isomman iglun, mutta siihen tarvittaisiin jo toisen aikuisen jatkuvaa apua. Puoliso Mikko Hakola on ehtinyt olla nyt vain ajoittain apuna.
Eemilin mielestä nykyisen kokoinenkin jäämaja kyllä riittää hänelle.
– Tapaan istuskella täällä ja syödä jotakin. Ei yhtään ole kylmä. Kaverini eivät ole vielä käyneet täällä, sanoo poika, kun samaan aikaan perheen Totti-koira astelee igluun sisälle.