Mikromuovien kertymisestä ihmisen kehoon tulee tutkimustuloksia tämän tästä niin, että herkimpiä ihmisiä jo hirvittää.
Mistä kaikesta mikromuoveja elimistöönsä saa ja mitä ne siellä aiheuttavat?
Itä-Suomen yliopiston farmakologian laitoksen lääkeainetoksikologian professori Jaana Rysä on selvittänyt tutkimusryhmänsä kanssa yhden yleisimmän muovilaadun, mikrokokoisen polyeteenin vaikutuksia ihmisen suolistosolulinjoissa.
Polyeteenia käytetään monessa eri tarkoituksessa, kuten elintarvikkeiden pakkausmateriaalina.
Käytimme tutkimuksessa kahta eri suolistosolulinjaa, joita altistimme muovipartikkeleille eri suuruisilla annoksilla ja tarkastelimme niiden aiheuttamaa toksisuutta (myrkyllisyyttä) useilla menetelmillä.
Mikrokokoinen polyeteeni aiheutti isoilla annoksilla solukuolemaa molemmissa solulinjoissa. Tämän saman tuloksen havaitsimme kahdella eri menetelmällä.
Lisäksi havaitsimme polyeteenin aiheuttavan lisääntynyttä reaktiivisten happiradikaalien eli hapetustressin muodostumista, mikä voi aiheuttaa vahinkoa soluille. Tätä lisääntynyttä hapetusstressiä tapahtui etenkin solujen energiatehtaina toimivissa mitokondrioissa.
Tutkimuksen tulokset vahvistavat havaintoja siitä, että mikromuovipartikkelit voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia ihmisen elimistössä.
Mikromuoveja on löydetty verenkierrosta, keuhkosta, suolistosta, munuaisista, maksasta, aivoista, verisuonten seinämästä, istukasta ja niin edelleen, eli todella monesta ihmisen eri kudoksesta.
Varsinkin tutkimukset, jotka raportoivat mikromuovipartikkelien löytymisestä verisuonten seinämästä ja aivoista ovat herättäneet paljon huolta ja huomiota.
Eläimillä ja soluviljelmillä tehdyt kokeet ovat näyttäneet, että mikromuovit voivat aiheuttaa tulehdusreaktioita ja lisätä hapetusstressiä. Voidaan spekuloida, että jos tätä tapahtuu myös ihmisen aivoissa, niin se voi aiheuttaa neuroinflammaatiota eli aivojen tulehdustilan, mikä on monille aivosairauksille yhteinen piirre. Näyttöä siitä ei kuitenkaan ole, että juuri mikro- ja nanomuovien kertyminen aiheuttaisi suoraan tietyn sairauden ihmisellä.
Mikromuoveja kertyy elimistöön pääasiassa ruoan, veden ja hengitysilman kautta. Mikromuoveja on löydetty erilaisista elintarvikkeista, esimerkiksi merenelävistä, sokerista ja hunajasta.
Sekä pullovesi että hanavesi sisältävät mikromuoveja, ja pitoisuudet voivat olla pullovedessä korkeampia kuin hanavedessä erityisesti muovipulloista peräisin olevien mikromuovien vuoksi.
Lisäksi muovipakkauksista voi vapautua mikromuoveja ruokaan, erityisesti kun niitä käytetään kuumissa tai rasvaisissa olosuhteissa.
Tutkimuksia altistumisesta on julkaistu, mutta ongelmana on, että arviot ihmisten altistumisesta mikromuoveille vaihtelevat suuresti tutkimuksien välillä. On siis mahdotonta sanoa tarkasti, mistä mikromuovia kertyisi eniten, vaan sitäkin pitäisi systemaattisemmin tutkia.
Pääkohteet ovat kuitenkin ruoka, juoma ja hengitysilma, joista ruoka ja vesi ovat nykykäsityksen mukaan ne tärkeimmät.
Koska mikromuoveja löytyy kaikkialta ympäristöstämme, ei niille altistumista voi oikeastaan välttää. Altistumista voi kuitenkin vähentää esimerkiksi välttämällä pullotetun veden juomista, suosimalla elintarvikkeita, jotka ovat lasi- tai metallipakkauksissa muovin sijasta sekä välttämällä muovisia kertakäyttöastioita ja ruoan lämmittämistä muovipakkauksissa.
Kun suosii tuoreita ja käsittelemättömiä elintarvikkeita ja välttää pakattuja ja prosessoituja tuotteita, niin vähentää pakkausmateriaaleista kertyvää mikromuovialtistusta.
Vaatteissa voi suosia luonnonkuituja ja kodin säännöllinen siivoaminen vähentää ilmassa leijuvia mikromuovihiukkasia.
Kaiken kaikkiaan tärkeimpänä kaikesta pitäisin muovituotteiden asianmukaista kierrätystä ja mahdollisuuksien mukaan kertakäyttöisten muovituotteiden välttämistä.
Mikromuovien tutkimus on tällä hetkellä erittäin kuuma tutkimusaihe. Tutkimusmenetelmät mikro- ja nanomuovien tutkimiseksi ovat kehittyneet paljon lyhyessä ajassa ja toivotaan, että saamme laadukasta tutkimusnäyttöä mikromuovien vaikutuksista terveyteen mahdollisimman pian.
Tosiasiassa tutkimus mikromuovien jakautumisesta elimistössä ja kertymisestä ihmisen kudoksiin on vielä alkuvaiheessa. Monet tutkimukset perustuvat pieniin otoksiin tai eläinkokeisiin.
Lisää tutkimusta tarvitaan varsinkin mikromuovien pitkäaikaisvaikutuksista ihmisen terveyteen ja mahdollisesta yhteydestä tiettyihin sairauksiin.
Mikä mikromuovi?
Mikromuovit ovat alle viiden millimetrin suuruisia muovipartikkeleita. Niitä on löydetty niin kalojen, simpukoiden kuin äyriäisten sisältä ja jopa merenpohjan eliöistä. Myös ihmisen elimistöön päätyy mikromuovia erityisesti juomaveden mukana.
Merkittäviä mikromuovin lähteitä ovat muun muassa vaatteista peräisin olevat keinokuidut ja keinokuitutekstiilit, liikenne, kosmeettisiin tuotteisiin lisätyt mikromuovit, teollisuuden muovipelletit, maalit ja pinnoitteet.