Viime viikon torstai-illan lumimyräkkä oli melkoinen, ja kesken koti-illan Ismo Koljonen raotti sälekaihdinta sen verran, että näkisi, onko tuiverrus laantumassa vai kenties yltymässä.
Kodin ikkunasta Pellossa aukeaa näkymä valtatielle 21, ja lumipyryä kiinnostavampaa oli huomata, että autot pysähtelevät ja hidastelevat talon edustalla. Miksi, Koljonen mietti, kunnes huomasi tiellä joutsenenpoikasen.
Hän istahti takaisin sohvalle, mutta kohta alkoi ajatus vaivata.
– Tuumasin vaimolle, että lähden katsomaan, miten sille kävi.
Ulkona tilanne oli ohi. Lintua ei näkynyt missään, mutta lopulta Koljonen huomasi lumipenkassa räpylänjäljet, jotka hävisivät hankeen.
– Sieltähän se löytyi lumien alta. Se oli lyönyt kaulan jo semmoiselle kiekuralle, jota linnuilla sanotaan kuoleman asennoksi.
Koljonen nosti linnun kainaloon, pudisteli lumet päältä ja kantoi sen kotinsa pesuhuoneeseen. Lapset olivat ihmeissään. Joutsenelle annettiin ilta-appeeksi ohueksi siivutettua kurkkua ja salaattia, minkä myötä se sai jäädä rauhassa toipumaan.
Isäntä laittoi itselleen pedin ovivahdiksi ja kurkisti yöllä silloin tällöin, onko vieras kunnossa. Aamulla meno oli jo sen verran reipastunut, että vastassa oli vihaisenpuoleista sähinää.
– Se jo hyvinkin terhakkana levitteli siipiään ja ärisi, että älä tule lähelle.
Aikuisiällä Pelloon muuttanut Koljonen muisti kuulleensa, että kylällä on tunnettu lintuharrastaja. Nimi ja numero löytyivät paikallisesta Facebook-ryhmästä, ja niin Koljonen soitti lintumiehenä tunnetulle Jorma Haloselle.
– Jorma sanoi, että todennäköisyydet selviytymiselle ovat todella pienet, mutta hän voisi kuitenkin tulla rengastamaan.
Koljonen sai vinkiksi vapauttaa lintu Sirkkakoskelle, missä on läpi talven sula auki, mutta lopulta hän poikkesi ohjeesta nähtyään joutsenparin keskellä kylää Tornionjoella.
– Jospa se löytäisi kaltaisensa luokse ja osaisi vielä lähteä.
9-vuotias Minttu-tytär halusi ehdottomasti olla mukana joutsenen vapauttamisessa, ja hän taltioi hetken myös videolle.
– Sinne se lähti uimaan kohti muita joutsenia, mutta loppu on sitten herran haltuun, Ismo Koljonen tuumii.
Joensuulaislähtöinen Koljonen ei ollut ensimmäistä kertaa luonnonlintuja auttamassa. Edellisellä kerralla hoivaa saivat pöllöt. Joutsenen koko oli tässä tapauksessa elämys koko perheelle. Koljosen mukaan lintu antoi myös käsitellä itseään sen kummemmin vastustelematta.
– Joutsen on iso lintu, ja se saattaa aika topakasti kopauttaa, että kyllä siinä pitää olla varovainen. Olisiko se kuitenkin sen verran tajunnut, että häntä yritetään auttaa, Koljonen pohtii.