– Kekomuurahaiskuningatar on selvästi työläisiä isompi ja sillä on kiiltävä takaruumis, Oulun yliopiston professori Heikki Helanterä opastaa tarkkailemaan muurahaiskeon kuhinaa.
Harjaantumaton silmä ei erota taukoamattomasta vilinästä mitään, mutta muurahaistutkijalla ei mene kauaa kauhoa muovivatiin puoli kourallista vilistäjiä – joukossa etsitty kuningatar.
Keon hyönteiset ovat tupsukekomuurahaisia, joka ei ole Helanterän tämänhetkinen tutkimuslaji, mutta muurahaisten herääminen kevääseen kiinnostaa tutkijaa lajista riippumatta.
– Tupsukekomuurahaisen pesässä on satoja tuhansia työläisiä, oikein isossa keossa voi miljoona mennä rikki, Helanterä kertoo.
Tutkijoita kiinnostavat kuitenkin etenkin kuningattaret. Niitä voi tupsukekomuurahaisen pesässä olla Helanterän mukaan satoja.
– Luonnossa kaikki perustuu siihen, kenen geenit siirtyvät seuraavaan sukupolveen, Helanterä pohjustaa muurahaispesien elämää.
Muurahaispesien olemassaolo pohjautuu Helanterän mukaan siihen, että lisääntymiskyvyttömät työläiset auttavat äitiään, kuningatarta. Sen sijaan, että lisääntyisivät itse, työläiset edesauttavat geenien siirtymistä auttamalla lisääntyviä sukulaisia.
Helanterä on yhtenä tekijänä juuri julkaistussa Oulun ja Helsingin yliopiston tutkijoiden julkaisussa, jossa perehdytään mustamuurahaisten pesien kuningatarten väliseen sukulaisuuteen ja sen seurauksiin.
Mustamuurahainen on maanalaisissa pesissä elävä laji, joka Oulussa on levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Tutkimus tehtiin Hangossa Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla, missä muurahaisia kerättiin luonnosta laboratorio-oloihin. Mustamuurahaistenkin pesissä on useita kuningattaria.
– Jos nämä edustavat eri geneettisiä linjoja, syntyy ongelmia, Helanterä kertoo.
Tutkijoille selvisi, että mustamuurahaisten pesissä kuningatarten välinen sukulaisuus ratkaisi, eletäänkö pesässä sovussa vai ei. Kuningatar, joka haistoi kilpailevan kuningattaren läsnäolon, kiihdytti omaa munintaansa. Jos toinen kuningatar kuitenkin oli lähisukulainen, sen läsnäolon todennut kuningatar hidasti omaa munimistaan.
– Sukulaisuus selittää, miksi kuningattaret tekevät yhteistyötä. Jos sukulaisuus laimenee, tulee konflikteja, Helanterä kertoo.
Entuudestaan tiedettiin mustamuurahaisten työläisten pystyvän tunnistamaan sukulaisensa tarkasti, mutta tutkimus osoitti siis myös kuningatarten tunnistavan toistensa sukulaisuuden.
Miksi muurahaisten sukulaisuuksia kannattaa tutkia? Helanterä perustelee työtä perustutkimuksen arvostuksella, uusi tieto on arvokasta itsessään.
– Toisaalta koskaan ei tiedä, mikä on se hyödylliseksi osoittautuva asia, hän jatkaa.
Luonnosta on löytynyt paljon sellaista, joita ihminen on oppinut hyödyntämään. Ei ole mahdotonta, että jotain vastaavaa löytyisi vaikkapa hiilivety-yhdisteistä, joita muurahaiset käyttävät sukulaisuuden tunnistamiseen.
Helanterä mainitsee vielä yhden hyödyn: tieto auttaa suojelemaan lajeja. Tällä hetkellä tutkitaan esimerkiksi sitä, milloin työläiset ajavat pesistä pois sellaiset kuningattaret, jotka eivät ole niille sukua. Tällä käyttäytymisellä taas on selvä yhteys muurahaisten leviämiseen.
– Miten muurahaiset selviävät, jos niiden ympäristö muuttuu, Helanterä tiivistää tutkimuskysymyksen.
Tutkimusartikkeli julkaistiin helmikuussa Behavioral Ecology -tiedelehdessä.