Raitiovaunu kolisteli Helsingin Hakaniemessä kohti keskustaa. Jenni Alava istui kyydissä ja katseli ympärilleen. Toimistotalojen välissä kimmelsi meri. Raitiovaunun vasemmalla puolella aukesi tori ja oikealla jalkakäytävä. Ihmiset kävelivät kiireisen näköisinä askareisiinsa.
– Hetki ei sinällään eronnut muista arkiaamuistani, mutta sai silti aikaiseksi ajatusketjun, Alava muistelee yhdeksän vuoden takaista aamua.
Vaatesuunnittelijaksi Lontoosta valmistunut Alava oli elänyt pääkaupungissa seitsemän vuotta. Arki oli inspiroivaa. Muotialan työpäivien lisäksi siihen kuului juhlia, avajaisia, kohtaamisia ja kulttuuria. Glamouria, tapahtumia ja pitkiä päiviä.
Vaikka tämä oli Rovaniemellä ja Oulussa kasvaneen Alavan unelmaa, arjessa oli läsnä myös toinen puoli. Jatkuva häly ja ärsykkeet kuormittivat. Alava tunsi käyvänsä ylikierroksilla. Hän alkoi miettiä, olisiko aika palata pohjoiseen.
– Olin aina tiennyt, että en jäisi pysyvästi Helsinkiin. Se ei tuntunut loppuelämäni kodilta. Silti se, kuinka nopeasti ajatus lopulta syntyi, yllätti.
Konkurssi vei laidalle
Alava, 41, varttui vanhempiensa ja isoveljensä kanssa. Jo lapsena hän oli kiinnostunut muodista, tyyleistä ja vaatteista. Alakouluikäisenä Alava katsoi Music Television -kanavaa ja ihaili maailmantähtien asuja. Oli ihmeellistä, kuinka vaatteilla pystyi ilmentämään olemustaan ja leikkimään.
– Lisäksi äitini ja mummoni ompelivat ja kutoivat. He olivat todellisia käsityöihmisiä. Olen saanut osan innostuksestani verenperintönä.
Rovaniemellä lukiolaisena Alava ompeli osan vaatteistaan äitinsä Husqvarna Fintikillä. Mieleen jäivät erityisesti karvaiset säärystimet, joita ystävät ensin kummeksuivat ja myöhemmin ihastelivat. Rahaa Alava tienasi työskentelemällä Pala-Paroni-kangaskaupassa.
– Tämä sai kipinän muotia kohtaan syttymään vielä voimakkaammin.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Alava lähti ystävänsä kanssa Lontooseen. Kaupunkiin päästyään kaksikko kiersi ansioluettelopinon kanssa vaatekaupoissa ja etsi töitä. Lopulta Alava asui Lontoossa neljä vuotta ja opiskeli taiteiden kandidaatiksi. Tämän jälkeen hän asettui Helsinkiin.
Alava opiskeli ammattikoulussa mallimestariksi ja aloitti harjoittelijana vaatesuunnittelija Tiia Vanhatapiolla. Lisäksi Alava teki stailauksia Minttu Vesalan assistenttina. Asiakkaat olivat isoja ja kampanjat näyttäviä. Vaikka vauhti oli kova, Alava halusi lisää. Hän perusti nimeään kantavan yrityksen, joka valmisti neuleita.
– Paloin loppuun alle kolmekymppisenä. Ei ihme. En pystynyt enää nukkumaan.
Alava teki henkilökohtaisen konkurssin ja hakeutui velkajärjestelyihin. Öisin Alava mietti, mitä seuraavaksi. Tippuuko hän maailman laidalta? Pysähdys oli raju.
– Sydämeni hakkasi ja kämmeneni hikosivat. Mietin, kuinka selviän.
Hiljalleen asiat alkoivat järjestyä. Läheiset tukivat ja kannustivat. Velkajärjestelyt toimivat. Alava sai töitä kenkäsuunnittelija Minna Parikan liikkeestä, jossa viihtyi kolme vuotta.
– Sain yhden vaiheen päätökseen ja rauhallisen, vakaan alun uudelle. Tärkeimpänä oppina ymmärsin, että elämä kantaa. Selviän.
Omien pariin
Lappi häivähteli usein Alavan mielessä. Ei voimakkaasti, mutta silti. Aika ei kuitenkaan ollut kypsä ennen yhdeksän vuoden takaista raitiovaunumatkaa. Tämän jälkeen asiat etenivät vauhdilla.
Alava irtisanoutui Parikalta heinäkuussa 2015 ja lähti Ylläkselle polkujuoksutapahtumaan sekä lomailemaan. Samalla reissulla hän tapasi paikallisen miehen, johon ihastui.
Lokakuussa Alava pakkasi tavaransa pakettiautoon ja muutti Äkäslompoloon. Hän luopui paljosta, mutta oli selvää, että ompelukone, vaatturin välineet ja lankavarasto seuraisivat mukana.
– Tunsin, että haluan takaisin omieni pariin. Paikkaan, johon kuulun.
Vaikka rakkaus puoli vuotta myöhemmin päättyi, Alava jäi. Helsinki oli nähty. Alava löysi Äkäslompolosta asunnon ja työn urheiluvälineliikkeestä.
Vaikeinta, mutta tarpeellisinta oli löytää paikkansa uudessa yhteisössä yksin. Alava liittyi avantouintiporukkaan ja pyrki aktiivisesti tutustumaan muihin. Kolmen vuoden kuluttua tunturikylä alkoi tuntua kodilta.
– Silloin koin, että minulle on muodostunut yhteisö, johon turvautua.
Helppous, suorasukaisuus ja oikeat virikkeet loivat olon, että jääminen kannatti. Alava nauttii, että kahviloita ja ruokakauppoja on vain muutamia. Se sopii mielelle.
– Rauhoittaa.
Hiljalleen mielessä alkoi itää ajatus myös omasta yrityksestä, joka toisi esiin kotimaista muotia ja moderneja matkamuistoja. Lisäksi ompelu- ja suunnittelutyö kutkuttivat jälleen. Alava halusi perustaa yrityksensä ehdottomasti Äkäslompoloon, koska paikka ja markkinat olivat tuttuja.
– Nyt näen, että koulutukseni ja kokemukseni koulivat tähän. Vaikka Alava Shopin vuodet eivät ole olleet helppoja, ne ovat olleet antoisia.
Heti avajaisia seuranneena keväänä iski korona. Tämän jälkeen kauppaan vaikuttivat sodat, energiakriisi, korkojen nousu ja heikentynyt ostovoima. Alava on joutunut jälleen miettimään, onko tahti liian raskas tai paineet liian kovat. Toistaiseksi vastaus on ei. Uusi liiketila otetaan käyttöön marraskuussa.
– Toivottavasti olen tehnyt valintoja, jotka kantavat. Haluan luoda osaltani parempaa maailmaa. Siksi esimerkiksi second hand -valikoima kasvaa entisestään. Sille on kysyntää.
Unelmana kestävyys
Alava kääntää autonsa pienelle hiekkatielle ja pysähtyy talon pihaan. Mistään ei kuulu mitään. Olohuoneessa on muuttolaatikoita. Ikkunasta avautuu suomaisema, nuotiopaikka ja kasvatuslaatikoita, joihin Alava suunnittelee ensi kesänä kylvävänsä ainakin puikulaperunaa ja hyötykasveja.
Vuosien aikana Alavan mielessä vahvistui ajatus, että hän haluaa muuttaa vielä enemmän metsän keskelle omaan rauhaan. Myös puoliso Antero, jonka kanssa Alava on seurustellut kolme vuotta, oli samoilla linjoilla.
– Olen aina toivonut, että pääsen joku päivä hiihtämään kotioveltani. Nyt se toteutuu. Rauha, jota lähdin aikanani Lapista hakemaan, on läsnä.
Työpäivien jälkeen parasta terapiaa on lähteä ulos. Metsään, kasvimaalle, katsomaan kuuta. Haaveissa siintää hirsitalo, jonka voisi rakentaa yhdessä rakennusalalla työskentelevän puolison kanssa. Kiire ei ole. Asiat tapahtuvat oikeaan aikaan.
– En unelmoi enää suurista, vaan kestävyydestä. Koin pitkään, että minua hengästyttää jatkuvasti. Vaikka teen edelleen paljon, tunne on väistynyt.
Alavan isä kuoli neljä vuotta sitten joulupäivän aamuna. Hetki oli käännekohta. Ajan rajallisuus tuli voimalla esiin.
– Isäni kuoleman jälkeen pyrin entistä voimakkaammin elämään näköistäni elämää. Hyväksyn haurauteni, mutta tiedostan myös, että en katkea.
