Luotu las­ke­maan

Vuoren huiputtaminen jäisi haaveeksi.

5 600 metrin korkeuteen hiihtänyt Mika Fält oivalsi sen heti, kun hän näki 6 108-metrisen Marmolejon laelle.

Tulivuoren ylimmät 50 metriä olivat lumettomia. Niiden kulkeminen ilman suksia olisi Fältille liikaa.

Oli lokakuun ensimmäinen päivä viime syksynä. Fält ja hänen kolme vapaalaskijaystäväänsä olivat valmistelleet Chilen ja Argentiinan rajalla sijaitsevalle Marmolejolle nousemista jo kolmen vuoden ajan.

Nyt he olivat lähestyneet vuorta hiihtämällä kahdeksan päivää. 66-kiloinen Fält oli kantanut selässään yli 30-kiloista rinkkaa.

Vuoren huiputtamista yritettiin yhdeksäntenä päivänä.

5 600 metrin korkeudessa eteen avautui loiva lumikenttä, josta näki tulivuoren lumettoman laen. Pian sen jälkeen Fältin eteneminen alkoi hidastua.

Seurueen muut jäsenet kiipesivät huipulle. Fält jäi vuoren rinteelle katselemaan auringonlaskua.

Äiti, en saa kättä irti.

Kolmevuotias Mika Fält istui keinussa helsinkiläisen kerrostalon pihalla. Hänen vasen nyrkkinsä puristi tiukasti keinun kettinkiä.

Terttu Fält muistaa tilanteen hyvin. Äiti muistaa myös lapsen äänestä kuultaneen hädän.

Sama oli tapahtunut muutamaa tuntia aiemmin ruokakaupassa: Pikku-Mika oli yhtäkkiä sanonut, että nyrkki ei irtoa lasten ostoskärryjen työntöaisasta. Silloin äiti ei vielä osannut huolestua asiasta.

– Taisin sanoa, että älä nyt pelleile siinä.

Keinuepisodin jälkeen lapsi vietiin lääkäriin tutkittavaksi. Lähipäivien aikana myös pojan vasen nilkka alkoi hiljalleen vääntyä.

Ensimmäinen diagnoosi oli aivokasvain, jota ei pystyttäisi leikkaamaan.

Turha miettiä, mitä olisi voinut olla

Sattuuko sinuun?

Se on yleisin kysymys, joka Mika Fältille, 45, esitetään. Siis silloin, jos ihminen uskaltaa kysyä asiasta, johon moni kiinnittää Fältissä ensimmäisenä huomiota.

Fältin vasen käsi ja jalka ovat halvaantuneet. Niiden karkeamotoriikka toimii, mutta hienomotoriikkaa ei juurikaan ole.

Vamma näkyy ulospäin raajojen virheasentona – käsi kouristuu ja vasen nilkka vääntyy sisäänpäin.

Käytännössä Fält tekee kaiken oikealla kädellä. Vaikeimpia tehtäviä ovat sellaiset, joissa tarvitaan kahta kättä, kuten vihannesten pilkkominen ja tiskaaminen.

Vammautumisen syytä tutkittiin Fältin lapsuudessa kuukausien ajan. Lopulta hänellä diagnosoitiin 60-prosenttinen cp-vamma. Sen oli todennäköisesti aiheuttanut hiussuonen katkeaminen aivoissa.

Cp-vamma on yleensä synnynnäinen, tai se saadaan viimeistään vauvana. Siksi Fältin diagnoosin tarkentuminen vei aikaa.

Kolmevuotiaana ihminen on jo ehtinyt oppia perusliikeradat. Se on helpottanut Fältin liikkumista myös vammautumisen jälkeen.

Toisaalta Fält oli tapahtuma-aikaan niin pieni, että hän ei muista, millaista kahden täysin toimivan jalan ja käden kanssa eläminen oli.

Siksi hän ei vertaa nykyistä kuntoaan siihen, mitä olisi voinut olla. Hänen on myös vaikea vastata kysymyksiin siitä, mihin kaikkeen vamma vaikuttaa.

– Jos tämä olisi tapahtunut teini-iässä tai aikuisena, asia olisi varmasti minulle vaikeampi.

Lajikokeiluja salaa vanhemmilta

Fältin isä oli pelannut jääkiekkoa maajoukkuetasolla ja toimi myöhemmin lajin valmentajana. Kaksi vuotta vanhempi isoveli aloitti kiekkoilun jo varhain.

Mika Fältille luistelu oli hankalaa. Luistin ei tukenut vasenta nilkkaa tarpeeksi, ja jalkaterä muljahti jatkuvasti pois kapean terän päältä.

Uiminen sen sijaan tuntui heti omalta. Vesi oli pehmeää, se kannatteli ja antoi paljon anteeksi.

Fält osallistui ensimmäisiin uimakilpailuihinsa 7-vuotiaana. Teini-iän kiivaimmassa harjoitteluvaiheessa Fält vietti altaassa viisi tuntia päivässä ja kilpaili vammaisurheilussa nuorten maajoukkuetasolla.

Hän piti myös koulun liikuntatunneista, joskaan ei kaikista lajeista.

– Jos jokin ei kiinnostanut minua, vedin aika äkkiä vammaiskortin esiin.

Sitä Fält yritti telinevoimistelutunneilla, tosin huonolla menestyksellä. Peruskoulun tekstiilityötunneista hän sen sijaan onnistui laistamaan.

Vanhemmat kannustivat molempia veljeksiä kokeilemaan eri liikuntalajeja.

Osa kokeiluista tehtiin salaa vanhemmilta. 13-vuotiaana Fält halusi testata alamäkipyöräilyä, mutta vasen käsi ei pysynyt kunnolla kiinni ohjaustangossa.

Niinpä hän kiinnitti kaverinsa kanssa käden tankoon ilmastointiteipillä.

– Puolessa välissä mäkeä tuli mieleen, että tämä oli helvetin huono idea.

Fält lopetti uimisen 18-vuotiaana. Hän laski tuolloin, että sadan metrin selkäuinnin aikaa pitäisi parantaa melkein sekunti, jotta hän voisi päästä paralympialaisissa uinnin A-finaaliin.

Siinä kohtaa sekunti tuntui valovuodelta.

– Motivaatio loppui. Laitoin uikkarit naulaan.

Hoidettujen rinteiden ulkopuolelle

Onneksi uinti ei ollut Mika Fältin ainoa laji.

Fält oli viisivuotias, kun vanhemmat veivät veljekset laskettelemaan Paloheinän täyttömäkeen Helsingissä.

Poikien Berliinissä asuva täti oli lähettänyt perheelle oppaan, jossa neuvottiin, miten cp-vammaista opetetaan laskettelemaan. Terttu Fält tavasi saksankielistä opasta rinteessä ja neuvoi nuoremmalle pojalleen lajin perusteita.

Laskettelu löytyi fysioterapeutin suosituksesta. Perheelle oli tärkeää löytää liikunnalliselle kuopukselle lajeja, joissa tämä voisi olla tasavertainen muiden kanssa.

– Jääkiekossa hänestä olisi tullut vain porukan maskotti, Terttu Fält sanoo.

Vuosien ajan laskettelu oli Mika Fältille lähinnä rakas harrastus. Lopetettuaan uimisen hän alkoi viettää yhä enemmän aikaa suksilla. Hän myös kouluttautui hiihdonopettajaksi ensimmäisenä liikuntarajoitteisena Suomessa.

Vuosina 1996–2002 Fält kilpaili alppihiihdon paramaajoukkueessa.

Hän osallistui ensimmäisiin vapaalaskukilpailuihinsa Kilpisjärvellä vuonna 2002. Sen jälkeen suksien kärjet ovat osoittaneet enimmäkseen hoidettujen rinteiden ulkopuolelle.

Vamma auttaa ymmärtämään yksilöllisyyttä

Tavallaan Mika Fält on kuin luotu suksille.

Laskettelu on sujuvampaa kuin kävely, koska mono tukee nilkkaa. Kun Fält käyttää lisäksi polvitukea, hänen vasemman jalkansa virheasento korjaantuu hiihtäessä lähes kokonaan.

Vasen käsi jaksaa kannatella laskettelusauvaa. Mutta siinä ei ole kinestesiaa, eli Fält ei pysty tuntoaistilla päättelemään, missä raaja on.

Hän pitää käden laskiessaan näkökenttänsä alanurkassa. Niin hän pystyy varmistamaan, että se on oikeassa kohdassa.

Fält on tehnyt vapaalaskusta itselleen myös ammatin. Viimeiset viisi vuotta hän on valmentanut nuoria vapaalaskijoita Freeride academyssa Muoniossa. Kyseessä on valmennusakatemia, jossa nuoret voivat treenata vapaalaskua lukio- tai ammattiopisto-opintojen ohessa.

Valmennuksessa on tällä hetkellä kuusi nuorta. He ovat muuttaneet Muonioon laskemisen perässä eri puolilta Suomea.

Kun Fält tapaa uusia valmennettavia, hän kertoo heille oma-aloitteisesti, miksi hänen vasemmat raajansa näyttävät erilaisilta kuin muilla.

– Nuoret yleensä sanovat, että ai jaa. Sen jälkeen asiaan ei enää palata.

Akatemian nuorilla ei ole liikuntarajoitteita. Kaikki kuitenkin treenaavat laskemista omista, erilaisista lähtökohdistaan.

Siksi Mika Fält arvelee, että cp-vammasta on ollut hänelle valmennustyössä jopa hyötyä.

– Minun on helppoa tehdä nuorille yksilöllisiä ohjelmia, koska olen joutunut miettimään omaankin tekemiseeni tavallisesta poikkeavat toimintatavat.

Euroopan korkeimmalle vuorelle

Vuonna 2013 Fält valloitti ensimmäisen todella korkean vuorensa.

Hän kiipesi Venäjällä sijaitsevalle Elbrusille osana neljän hengen retkikuntaa.

5 642-metrinen Elbrus on Euroopan korkein vuori. Fält oli ensimmäinen sen huipulle kiivennyt liikuntarajoitteinen.

Ekskursioiden tekeminen korkeille vuorille on yksi vapaalaskun muoto. Fältille laji tarjoaa mahdollisuuden selvittää, miten pitkälle omia rajoja voi puskea.

Missä ja millä tavalla fyysiset rajoitteet tulevat vastaan? Ovatko ne oikeasti fyysisiä, vai sittenkin korvien välissä?

Kun liikkuminen muuttuu haasteellisemmaksi, johtuuko se ohuesta ilmasta, jyrkkyydestä, vasemman puolen heikkoudesta vai siitä, että pelottaa?

Isoille vuorille kiipeäminen vaatii systemaattista harjoittelua. Kunto on pidettävä hyvänä, jotta korkealle voi nousta edes suunnilleen turvallisesti.

Lisäksi Fältin on otettava vammansa vuoksi huomioon useampia asioita kuin keskivertolaskijan.

Hän esimerkiksi joutuu varaamaan nousuun enemmän aikaa kuin monet muut. Hän ei myöskään pysty laskemaan yhtä vaikeista paikoista kuin laskukaverinsa, joista useimmat ovat alansa huippuja.

Fält jättäytyy suosiolla pois reissuilta, joissa laskettavana olisi jyrkkiä, kapeita kuruja. Hyppykäännöksen tekeminen turvallisesti on hänelle hankalaa.

– Onneksi laskukavereihin on mutkattomat välit. He sanovat suoraan, että tänne et ole tulossa.

"Pitäisi saada se kuustonninen plakkariin"

Marmolejo-vuoren viime syksyisestä huiputusyrityksestä jäi Fältin kehoon pysyvä jälki.

Hänen vasen isovarpaansa paleltui huiputuspäivänä. Haavaan pääsi bakteeri ja varpaan pää piti amputoida.

Myöhemmin kävi ilmi, että bakteeri oli ehtinyt luuhun asti.

– Jalka olisi ihan hyvin voitu joutua amputoimaan nilkasta tai polvesta.

Fält uskoo, että vamma syntyi hänen liikuntarajoitteensa vuoksi. Reitillä oli paljon poikittaisia siirtymiä. Varvas jäi hänen huomaamattaan puristuksiin tavalla, joka tuskin olisi ollut mahdollinen terveessä jalassa.

Varvas leikattiin marraskuussa kahdesti. Helmikuussa Fält kävi ensimmäistä kertaa varovasti mäessä.

Tällä hetkellä näyttää, että varpaan puuttuva pala vaikuttaa Fältin liikkumiseen vain vähän. Kävely, laskeminen ja skinnaaminen onnistuvat entiseen tapaan.

Tilanne olisi paljon pahempi, jos varvas olisi jouduttu poistamaan kokonaan. Isovarvas on kävelemisen kannalta tärkein varvas, ja se vaikuttaa olennaisesti tasapainoon.

Vaikka Marmolejon huippu jäi saavuttamatta, Fält rikkoi reissulla ennätyksiä. Hän laski alas 5 800 metristä, korkeammalta kuin kukaan liikuntarajoitteinen häntä ennen.

Fält ei tiedä, mistä vauhdin hidastuminen vuorella johtui. Hän on kuitenkin ylpeä siitä, että ennalta sovituista turvarajoista pidettiin kiinni.

Hän olisi jaksanut huipulle. Mutta siihen olisi mennyt tunti tai kaksi sovittua kauemmin, ja he olisivat joutuneet laskemaan alas pimeällä jäätiköllä.

– En osannut olla pettynyt. Se nyt vain meni niin.

Menetetystä varpaankärjestä huolimatta Fältillä on jo seuraava vuori katsottuna.

– Pitäisi saada se kuustonninen plakkariin.