Ulpukan kukat ovat nättejä, mutta liika on liikaa.
– Tämähän on kuin anakonda, Antti Lauronen hämmästelee pitkää ja paksua ulpukanjuurakkoa.
Lauronen kuuluu Pro Agrian väkeen, joka on tullut siivoamaan Syväjärveä Rokuan kansallispuiston reunalle. Katkotut ulpukan lonkerot tuovat tosiaan mieleen jättikokoisen käärmeen tai mustekalan.
Syväjärveen on kertynyt vuosikymmenien saatossa ravinteita, jotka saavat vesikasvit rehottamaan. Mökkien reunustama matala lahti Pikku-Syvä on kasvamassa umpeen.
Mökkiläisten mukaan ero entiseen on selvä. Petri Yli-Pykyn ensimmäiset muistikuvat hiekkaharjujen lomassa lepäävästä Syväjärvestä ovat lapsuudesta 70-luvulta.
– Vesihän oli kirkasta. Täysin hiekkapohjainen järvi ei ollut, mutta reunoilla oli valkoista hiekkaa. Oikeastaan ainut muistamani kasvi oli ulpukka, mutta en muista, että sitä olisi silloin kasvanut keskellä järveä.
Nyt hiekka on liettynyt eloperäisen aineksen alle, eikä ihme. Pikku-Syvässä kasvaa ulpukan lisäksi ainakin karvalehteä, siimapalpakkoa, järvikortetta ja puro- ja ahvenvitaa.
Parissa lähijärvessä havaitulta vesirutolta Syväjärvi on säästynyt, mutta se ei paljon mökkiläisiä lohduta.
– Tässä ei voi kalastaa, kun vieheet tarttuvat heti kiinni. Eikä aina huvita uidakaan, kun heti on joku vesikasvi kaulan ympärillä. Veneen airotkin jäävät kasveihin kiinni, Yli-Pykyn avopuoliso Marita Hirvonen kuvailee.
Rehevöityminen vaivaa muitakin lähijärviä. Yli-Pyky ja Kirvesjärven mökkiläisiin lukeutuva Tom Kanervo arvioivat, että jyrkkä alamäki alkoi viitisentoista vuotta sitten.
Vesien tila kuitenkin vaihtelee. Esimerkiksi tänä vuonna ainakin alkukesä oli Kanervon mielestä parempi kuin edelliskesä.
– Silloin ei kehdannut ottaa edes saunavettä järvestä. Kaivosta piti kantaa.
Mökkiläiset ovat kuitenkin päättäneet tehdä asialle jotain. Viime vuonna perustettuun Rokuan vesiensuojeluyhdistykseen on liittynyt jo noin 80 jäsentä viideltä järveltä.
Yhdistys anoi ja sai Euroopan maaseuturahastosta 178 000 euroa Lianjärven, Kirvesjärven, Soppisen, Syväjärven ja Tulijärven ennallistamishankkeeseen. Päälle tuleva omarahoitusosuus on kerätty useista pikku puroista.
Vesiensuojeluyhdistyksellä on yhteistyökumppaninaan Rokuan Seura. Tukea on tullut myös alueen kunnilta, seurakunnalta ja parilta yritykseltä. Lisäksi mökkiläiset ovat keränneet rahaa keskuudestaan.
– Meillä oli haastekampanja, jossa ihmiset antoivat omaehtoisesti rahoitusta sadasta tuhanteen euroon asti, yhdistyksen tiedottajana toimiva Marita Hirvonen kertoo.
Mökkiläisten suurin panos tulee kuitenkin talkootöistä. Työtunnit merkitään ylös niin yhteisistä puuhista kuin oman mökkirannan puhdistamisestakin.
Järvien kunnostamisessa on vuosien työ, mutta se on jo saanut aikaan positiivisen henkisen muutoksen.
– Tämä on yhdistänyt ihmisiä ja lisännyt yhteisöllisyyttä, kun mökkiläiset ovat tutustuneet asian myötä toisiinsa, Hirvonen iloitsee.
Jokaiselle viidelle järvelle on suunniteltu omat toimenpiteensä olosuhteiden mukaan.
Syväjärvellä tehtiin tällä viikolla jo kesän toinen vesikasvillisuuden niitto. Pikku-Syvästä nousi jälleen useita tonneja tavaraa, vaikka alkukesän niitosta ei ole kuin muutama viikko aikaa.
Pro Agrian Oulun kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Heikki Tahkola parturoi järveä Oulussa rakennetulla monitoimilautalla. Sen keulassa säksättävä leikkurikin on kuulemma paikallisen kehitystyön tulosta.
– Lautta on kokonaan muovia ja tosi kätevä. Se on nyt toista kesää käytössä, Tahkola kertoo.
Leikkurin ja mökkiläisten tekemien pohjatöiden ansiosta vesikasvit voidaan vetää rantaan nuotalla. Se on Veikko Nevalalle tuttua hommaa, sillä kuusamolainen kiertää ympäri maata vesistönkunnostuksia tekemässä.
– Näen jo sinilevästä, miten järvien kalaston rakenne on vinoutunut. Sitä korjataan sitten tehokalastuksella. Tässä on ollut kyydissä yli kaksikin tonnia kalaa kerralla, Nevala kertoo leveän veneensä perästä.
Kun irtonaiset kasvinosat on vedetty nuotalla rantaan, ne nostetaan kaivurilla traktorin peräkärryyn pois kuljetettavaksi.
Pelkkä vesikasvien niitto ei riitä, vaan kasvit on myös poistettava järvestä, jotta ravinteet todella vähenevät vedestä.
– Näistä saa hyvää lannoitetta maatalouteen. Myös biokaasun tuotantoa on selvitetty, mutta tavara on siihen aika märkää, Heikki Tahkola kertoo.
Vesikasveista puhdistetun poukaman pinta alkaa väreillä tuulessa. Tahkola selittää, että niitto parantaa veden aaltoilua ja virtausta, jolloin järven kyky pitää itsensä puhtaana paranee.
– Kaikkia kasveja ei poisteta. Osa täytyy jättää vesikirppuja varten. Ne syövät levää ja pitävät sillä tavoin järveä kunnossa, Tahkola kertoo.
Rokuan järvien kunnostus ei palvele vain mökkiläisiä, vaan koko Rokuan kansallispuistoa ja sen kävijöitä. Syväjärvi sijaitsee kansallispuiston sisällä, mutta rajat ovat kiharaiset. Vaikka puisto ulottuu paikoin järven rantaan asti, ovat Pikku-Syvän rannat yksityisiä maita.
Syväjärven pohjoisranta on Muhosta ja muut osat Utajärveä. Pikku-Syvän eteläpuolella kunta vaihtuu taas Muhokseksi, sitten jälleen Utajärveksi, kunnes kolmen kilometrin päässä tulee vastaan Vaalan raja.
Rajat ovat Rokuanvaaran maisemissa sekavia, mutta kunnostettavat viisi järveä ovat joka tapauksessa juuri niitä, joiden lomassa kansallispuiston kävijät patikoivat ja pyöräilevät.
Ylimääräiset ravinteet ovat kertyneet järviin pikku hiljaa ilmeisesti useista lähteistä.
Rehevöityvissä vesistöissä katse kääntyy yleensä ensimmäisenä maa- ja metsätalouteen. Ravinteita valuu vesistöihin niin pelloilta kuin Suomen lukemattomista metsäojistakin.
Rokuan ympärillä oleva seutu on tiheästi ojitettua, mutta kansallispuisto on korkeammalla harjualueella, jossa ei ole ojituksia eikä peltoja. Osa Rokuan järviin päätyneistä ravinteista lieneekin peräisin vuosikymmeniä jatkuneesta vapaa-ajan asutuksesta.
Myös ilmastonmuutos kiihdyttää rehevöitymistä, kun ravinteiden valuminen lisääntyy, vedet lämpenevät ja kasvukausi pitenee. Pohjois-Suomen vesistöt ovat luonnostaan karumpia kuin etelässä, mutta se ei suojaa niitä muutoksilta.
– Järvien puskurointikyky ei riitä, kun ravinteet lisääntyvät. Jossain vaiheessa se alkaa näkyä, Heikki Tahkola kertoo.
Rehevöityminen näkyy usein kalakantojen vinoutumisena ja näin on Rokuallakin. Järvien hoitoa aiotaan jatkaa vesikasvien poiston lisäksi tehokalastuksella.
– Kasvien niitto ei yksinään riitä tervehdyttämään järviä, mutta se on yksi tärkeä osa siinä. Työtä pitää tehdä vuosia, Heikki Tahkola sanoo.
Mökkiläiset ovat toiveikkaita tulevaisuuden suhteen.
– Kun järvet saadaan ensin kuntoon, niihin voidaan istuttaa isoja petokaloja kuten siikaa. Virkistys- ja hyötykäytön mahdollisuudet paranevat kaikilta, Marita Hirvonen uskoo.
Vesien kunnostuksiin olisi tarvetta muuallakin. Mitä Rokualta pitäisi ottaa opiksi, että pyörät saataisiin pyörimään? Hirvosen mielestä on tärkeää, että paikalliset itse heräävät hoitamaan asiaa.
– Pitää järjestäytyä, ja tarvitaan aktiivisia ihmisiä tekemään hakemuksia ja tiedottamaan asioista, hän neuvoo.